21.9.07

Pehmeyttä syksyn ilmassa

Aamu kuudelta koiran kanssa tepastellessani postiin pehmeä syysilma sulki meidät sisäänsä. Ilma oli pehmeää ja yhtään ääniä ei kantautunut mistään - oli hiljaista. Tällaisina syysaamuina sitä jotenkin voi tuntea ympäröivän maaseudun rauhan ja levollisuuden. Ehkäpä juuri tästä syystä sitä on hakeutunut joskus tänne umpi maalle. Kelloköynnös, jonka edesottamuksia tässä on seurailtu on siis väriltään violetti. Pikkuhiljaa tuo väri on hiipinyt terälehtien suonistoon ja saapa nähdä syveneekö väri vielä. Nyt kellököynnös on hemaisevimmillaan, juuri sellaisena mitä olen odottanutkin.

Viimeiset auringonsäteet hellivät kellon pintaan ja nostavat terälehtien suoniston selkeästi näkyviin.

Myös yksi neilikka on kukassa

Muutoin puutarhaa verhoavat lukuisat syksyn sävyt. Tataret ovat pukeutuneet punaisen ja oranssin eri vivahteisiin.

Kuunliljan lehdet keltaiseen

Vielä jostain on ilmestynyt lupiininkin taimi komeine lehtineen

Mustaseljan marjojen ruodot ovat saaneet upean violetin mustina hehkuvien marjojen seuraksi

Ja hurmehappomarjatertut säkenöivät punaa ympärilleen. Illat pimenevät ja kohta puutarhaa pääsee kuvaamaan enää viikonvaihteisin.

Ei kommentteja: