Neidonhiuspuun salaisuus

Olen vihdoinkin aloittanut bloggauksen uudessa osoitteessa
Neidonhiuspuun salaisuus

Tervetuloa piipahtamaan!

Syväluotausta muinaisuuteen

Lääh puuh, Olen aamusta asti tehnyt syväluotausta muinaisuuteen. Miksi aina pitää olla joko on tai off? Siis taidehistoriaan uppoutuneena en mitenkään vaan pysty pureutumaan kepeämielisesti vaan yhdenkin sivun lukemiseen saan uppoamaan aikaa mielettömästi googletusta, googletusta ja taas uusia sivujuonia. Vähän niin kuin juoruilisi muinaisuuden kanssa ja juuttuisi suustaan kiinni joka ikisen kohtaamansa teoksen, aikakauden ja ajatuksen kanssa.
Kuitenkin maltoin hetkeksi mieleni ja kirmasin syysauringon hellimään puutarhaan, joka on jotensakin täynnä odotusta. Syysviiman, ritisevien pakkasten ja lumivaippojen. Kuitenkin kukkijoita on vaikka kuinka ja otinkin muös syväluotausta noiden viimeisten kukkijoiden syvimpään olemukseen.

Tänään pääsin lähemmäs laventelia kuin aiemmin. Ilma on tyven ja kukat eivät huojuneet. Laventeleissa sitä sitten vaan on aina jotain niin sykähdyttävää.

Punahatut siemäntävät niin, että kohta olen pahemmassa kuin pulassa siemenpaljouden kanssa. Nimittäin nämä hatut ovat niin leviävää sorttia, että ajanoloon tukahduttavan toinen toisensa, jos saavat liikoja siementää.

Löysin myös syyshohdekukan, mikä selvästikin yritti lähteä lentoon.

Ja tänään yleensä niin inhoamani kompassikukkakin näytti oikein simpsakalta. Ihan kuin olisi ojentunut siemaisemaan syleilyynsä seuraavan ohikulkijan. Ehkä syksy saa kompassikukan viehkommaksi, koska musta pienet känniäiset ovat kadonneet

Piiskuissa oli kärpänen, jonka kuori hohti kuin pikkiriikkinen timantti.

Ja syyshohdekukka lollopopin viimoinen pallurakin oli vielä kehittelemässä siemenaihioita

Melko maukkaita myös nämä keltaisen - oranssin ja suklaan violetin yhdistelmät.

Tässä vielä yksi unikko komeamaksaruohojen katveesta. Ensi viikko onkin sitten rytkettä ja ryminää, joten vetäydyn vielä hetkeksi faaraoiden hautakammioiden uumenin.

Lehdet putoilevat hiljalleen

Aika, jolloin pystyy kuvaamaan puutarhassa kutistuu kutistumistaan. Puutarha on siirtymässä pikkuhiljaa levolle. Haravoitavaa ei meilläpäin ole ollenkaan, koska tuulee niin voimakkaasti ja pihalta puuttuvat puut. Joskus olisi ihan mukavaa tarttua haravan varteen ja rupsutella. Kelloköynnös yrittää vielä ehtiä tekemään siemeniäkin, mutta luulempa, että aika loppuu kesken.

Toisin kuin koisoilla, joilla on varmasti satoja siemenkotia, joissa kussakin on ihan hillittömästi siemeniä. Vieläkään en ole tohtinut laittaa sipuleita maahan, koska lämpötila viuhuu kahdenkymmenen liepeillä.

Tunnelmat tubesta

Täällähän on ollut melkoinen vipinä ja vilske tuon kaaottisen työpöydän ympärillä. Huh hikeä ja rääkkiä ja ahh niin ihanaa työntekoa. Tänään on ollut ns. liitopäivä jälleen kerran ja nyt sitten onkin oiva tilaisuus esitellä teille päivän tunnelmat youtube videoiden kera. Olkaapa hyvät tässä tunnelmat töissä tänään 10 rautaa tulessa 8h kieli vyönalla.



Rytkettä, räminää ja fiilikset katossa. Tässä syy miksi ajoittain rakastan työtäni

Ja tässä fiilikset kotona - vähän mehut pois ja parasta Janis Joplinia mitä olen ikinä kuullut NJAM - Virtaa akkuihin



Kuunnelkaa rakkaat lukijat ja ELÄYTYKÄÄ. Janis on mieletön niin kuin Greendaykin

Kuusirannan emäntä ehdotteli niin pahoja - huh huh

No niin armon lukijat, nyt syvään henkeä ja rauhallisuutta. Kuusirannan emäntä on kehottanut minua kuvaamaan bloggausympäristöni. Huh Huh, että pitikin ja siivous ei näet ole meidän huushollin vahvuuksia. Tässä työpöytä, jonka ääressä vietän päivittäin aikaani 6h - 10h, joten sen on myös näköistä. Tuc suolakeksejä, kirjoja, muistiinpanoja, Enkeliravintolasta saatu enkelitiara, muistitikkuja 16 kpl sekä 500 giganen ulkoinen kovari, webbikamera, läjä levyjä päälimmäisenä Janis Joplin`s Greatest Hits. huh. Kumpa olisi oma sihteeri taikka kaksi.

Syystrimmeröintiä ja taimien istutusta

Mittari näyttää + 20C ja ulkona on ettenkö sanoisi suorastaan läkähdyttävän kuuma. Tänään pistettiin pitkästä aikaa hihat heilumaan ja kitkettiin älähtäneet unikot tunkioon, istutettiin loput ruukkuihin unohtuneet pikku taimet, siivottiin autotalli, josta muuten löytyi kaksi keinutuolia, kaksi sohvaa, kaksi nojatuolia, neljä keittiön tuolia, keittiön pöytä, lasipöytä, ym. ym. huonekaluja sun muuta tilpehööriä. Joten aikamoisia hamstereita taidetaan olla. Toki autot eivät ole koskaan moiseen talliin mahtuneet kuin kerran ihan kokeilumielessä.

Sitten huitaisin trimmerillä sisääntulorinteen, mikä on kärsinyt kaameasta villiintymisestä. Eli ongelma-alue on noiden kahden maksaruohoreunuksen väliin jäävä alue, johon kurjenmiekkojen sekaan on iskeytynyt rönsyleinikki ja juolavehnä aivan toivottomasti. Tämä rinne saa keväällä nauttia poikamies Reinon seurasta ja sitten tilannetta katsotaan uudelleen.

Laventelipehkot kukkivat vasten keltaista onnenpensasta. Pikkiriikkinen syyskärpänenkin on päässyt kuvaan

Laventeleja pitää laittaa ensi keväänä runsaammanpuoleisesti kasvamaan ja tutkia niiden talvenkestävyyttä.

Patiolta vietiin jo kesäkalusteet myös autotalliin ja niiden takaa paljastui vuorikaunokki. Syksyn ollessa näin lämmin kukat ryhtyvät kilvan kukkimaan uudelleen.

Hontelon varjossa kasvaneen vuorikaunokin terälehdet ovat huomattavasti aistikkaammat kuin kesäisten vuorikaunokkien

Unikonkodat ovat yksiä ehdottomia lempparejani. Tunkioon lähteneistä unikoista nuorimmaisemme leikkasi ahkeraan sekatööreillä kotia talteen

Siinä missä vuorikaunokki, palavarakkaus ja harmaakäenkukka ovat aloittaneet uuden kukinnan on myös sormustinkukka tehnyt samoin. Kita ammottaen kastehelmiä ja pörröiset karvat ojollaan sormustinkukka suorastaan säteilee kauneuttaan.

Nyt kun kelloköynnöksen vaiheita on seurattu tiiviisti aina ensi nupuista lähtien pitänee myös viime hetket taltioida. Kelloköynnös on varistanut terälehtensä ja valmistautuu siemenkotavaiheeseen

Ei ihme, että Teresa Moorhausenkin painokankaissa on tuollaisia purppuraanvivahtavien punertavanviolettien ja rusehtavien yhdistelmiä. Jos kellokukan nuppu ja kukka ovat olleet hurmaavat niin on myös tämä siemenkotavaihe

Takkatulen loimutusta, englantilaisia lehtiä ja pesäpallomenestystä

Takkatuli loimuttaa lämpöisästi takassa ilmojen kylmettyä. Meillä kun on avovaraavatakka niin tulen lämpö tulee ihan tykö ja tuntukin jo lämmittää. Takka ja tuli ovat niitä asioita, joita ilman tuskin voisin elää. Polttopuilla kun melkein koko talokin lämpiää pitkin talvea ja tulessa on jotain niin kotoista ja rauhallista. Postiluutikosta oli taasen tupsahtanut tuo ihku ihana The english garden lehti, mikä johdatteli upeisiis syystunnelmiin. Lehden välissä oli muuten taasen tuo J.Parkerin luettelo, jossa oli noita Sannin kanssa kuolaamiamme punahattuerikoisuuksia ja ihan kohtuu hintaankin vielä.

Viikolla rauhotellakseni itseäni työ kiireiden keskellä päädyin paikallisen Prisman lehtitiskille hakemaan iltaluettavaksi vielä Country Living lehden. Jotenkin kun olen vuosia elänyt kiivaassa nykymuotoilun, kokeilevuuden ja nykytaiteen maailmassa ja talvet seuraan näiden sykkiviä sykkeitä pitkin maailmaa, niin vastapainoksi maalaiselämän kotoisuus kutsuu myös lehtien pariin. Vaikka intohimini on varmaan aina ja iankaiken myös tuon muotoilun eturintaman, valtavirrasta poikkeavien kokeilujen ja nykytaiteen kutkuttavassa maailmassa - työni ja intohimoni on niin lähellä toisiaan, että väliin niitä on mahdoton erottaa toisistaan.

Country Living kuitenkin johdatteli ajatukseni jo kevääseen ja tässäpä haavekuvaa myös tulevan kesän istutuksista - runsautta ja ylitsepursuavuutta ja selkeää nurmikkoa ja jospa vielä kerran saisin myös sen lehmusaidanteen, suuret kuuhkyshäkit ja potagerin. Oi olisipa jo kohta taas kevät. Tai ei sittenkään tarvitaan pienoinen inhokkitalven talvihorros, jotta jaksaa taas heittäytyä täysin siemauksin puutarhan pauloihin. Ja näin talvi iltojen iloksi sitten kaivan noita edellä luettelemiani intohimonkohteitani esiin ja kevään ja kesään lepäilen sitten niistä.

Tässä loppukevennys. Tänään oli oppilaskunnan järjestämät urheilukisat, jossa tietysti pelasin edustusjoukkueen riveissä pesäpalloa;) Kuvassa mammavainaan vanha turkishattu - hieman venäläistyylinen, kirpparilta eurolla taannoin hankkimani puutarhanhoitojakkupuku, tietysti mitalleja - enhän toki turhan takia ole edustusjoukkueeseen päässyt ja erotuomaripilli, jotta kriittisissä tilanteissa voi puuttua kilpajoukkueen peliin. Ja lopuksi tietysti Tappara-huivi asuuhan talossamme monta ehtaa Tapparanmiestä. Antoisaa ja rentouttavaa viikonvaihdetta kaikille. Tämän postauksen myötä haastan teidät armon lukijat postaamaan omista intohimon kohteistanne, syysrentoutumismuodoistanne ja kuvien kera

Kiirettä pukkaa

Kaiken kiireen ja härvellyksen lomassa heittäydyin puutarhaan, haukkaamaan happea, lataamaan akkuja ja irrottautumaan arkistopölyn raskaasta taakasta. Kelloköynnös on edelleen kukassa. Nyt kukkaan on kuitenkin jo tullut ylikypsyyden värisävyjä. Mutta silti se on yhä hurmaava

Uudetkin nuput kieputtelevat itseään pitkin tummanpuhuvia lehdistöjä

Sadepisarat kimmeltelevät kuulakkaan raikkaina niiden pinnalla saaden nuppujen sulokkuuden moninkertaistumaan

Sade on riepotellut unikoitakin pitkin ja poikin. Tämän terälehdet ovat suorastaan lerpahtaneet

Taas luulen, että viimeiset unikor säihkyvät. Mutta toistaiseksi ilma on niin lämmin, etten ole edes uskaltanut sipuleita maahan kaivaa

Tässä tämän päivän suloisin sulotar - olkaa hyvät. Huoh nyt taas virtaa on tullut akkuihin ja arkistopölyn kimppuun.

Viettelysten puutarhassa

Aaamuauringon ensisäteiden helliessä puutarhaa, kömmin kameroineni ihmeelliseen maailmaan. Tuhannet kimaltelevat helminauhat viettelivät polvistumaan niiden kauneuden edessä ja lumouduin. Röyhytataten oksistoilla kimalteli ja lukuisat ruskeanvivahteet saivat pensaan näyttämään lähes yleelliseltä.

Lähempi tarkastelu paljasti vielä ihmeellisempiä asioita. Ei mikään ihme, että vuosisadasta toiseen naisetkin ovat halunneet sonnustautua helminauhoihin. Mutta tällaisen helminauhan minäkin kelpuuttaisin.

Lisää helminauhoja oli risiinien oksistoilla

Huisku-unikon kukinto on parhaimmillaan. Toki kasvia kannattaa kasvattaa uljaan kasvutapansa ja huikeiden lehtiensä ansiosta ennemmin kuin tämän vaatimattoman kukinnan ansiosta.

Viiruhelpimätäs kylpi myös aamun auringossa. Viiruhelpeä taitaa vaivata maan ravinnetasapainon sekaisuus. Muistelen näet lapsuudesta, jos viljan lehdet punersivat maan ravinnetasapainossa oli jotakin hämminkiä. Inkivääri maalaisena voisi muuten tietää mikä on ongelmana. Toki tuo puna tekee viiruhelven valloittavan näköiseksi, enkä suinkaan ole varma haluanko edes pois tuon punertavuuden.

Koska se on näin hurmaava pienissä yksityiskohdissa. Ahh - suoranainen viettelyksen ja nautinnon kierros näin aamutuimaan. Ei mikään ihme, että Monet vietti elämänsä puutarhalleen.

Syksyn salaisuuksien lähteillä

Yläpihalle johtavat portaat ovat vuosien varrella saaneet pinnalleen ihania sammaleita. Syksyn merkit ovat selvät. Yöllä on suorastaan hirmuinen myrsky. Sade piiskasi ikkunoihin ja katon reunuspellit kolisivat.

Yö oli tehnyt ihmeitä myös kelloköynnökselle. Väri oli taasen asteen sinertynyt.

Ja toinen nuppu roikkui jo raskaana valmistautuen lähi päivien avautumiseen.

Lämpimät syysilmat ovat saaneet jättipoimulehden uuteen kukintaan. Vesipisarat helmeilijät avautuvien kukkien ympärillä muodostaen valossa kimmeltäviä helmiä kukinnon sekaan.

Onnenpensas on vaihtanut myös syysväriin. Taimia on muuten edelleen purkeissa satakunta ja pitäisi jostain ihmeestä löytää taas vaihteeksi lisää maata. Ehkä huomenna hurautamme jyrsin käyntiin ja jalkapallokenttä saa kyytiä. Toki se on sitten vasta ensi vuoden ennakointia. Jalkiskenttä on nimittäin niin tiivistä savea, että maan perusteellinen parannus menee varmastikin ensi kevääseen.

Pehmeyttä syksyn ilmassa

Aamu kuudelta koiran kanssa tepastellessani postiin pehmeä syysilma sulki meidät sisäänsä. Ilma oli pehmeää ja yhtään ääniä ei kantautunut mistään - oli hiljaista. Tällaisina syysaamuina sitä jotenkin voi tuntea ympäröivän maaseudun rauhan ja levollisuuden. Ehkäpä juuri tästä syystä sitä on hakeutunut joskus tänne umpi maalle. Kelloköynnös, jonka edesottamuksia tässä on seurailtu on siis väriltään violetti. Pikkuhiljaa tuo väri on hiipinyt terälehtien suonistoon ja saapa nähdä syveneekö väri vielä. Nyt kellököynnös on hemaisevimmillaan, juuri sellaisena mitä olen odottanutkin.

Viimeiset auringonsäteet hellivät kellon pintaan ja nostavat terälehtien suoniston selkeästi näkyviin.

Myös yksi neilikka on kukassa

Muutoin puutarhaa verhoavat lukuisat syksyn sävyt. Tataret ovat pukeutuneet punaisen ja oranssin eri vivahteisiin.

Kuunliljan lehdet keltaiseen

Vielä jostain on ilmestynyt lupiininkin taimi komeine lehtineen

Mustaseljan marjojen ruodot ovat saaneet upean violetin mustina hehkuvien marjojen seuraksi

Ja hurmehappomarjatertut säkenöivät punaa ympärilleen. Illat pimenevät ja kohta puutarhaa pääsee kuvaamaan enää viikonvaihteisin.