Mukuraharmaaleppä onnellisesti mehevässä maassa

Kuvassa eritoten unelmoimani sinisade - liekö edes pärjäisi suomessa, mutta kuitenkin. Saimme siis kameran rikki, joten pihapuuhista ei voi laittaa kuvia. Harmi. Siis jokin ihme puutarhapuuska vaivasi tänään ja sain kuin sainkin kitkettyä tuon sisääntulorinteen pitkän penkin juolavehnistä, joita kertyi kokonaista kaksi saavillista. Luin juuri jostain puutarhalehdestä, että tykkäävät vaeltaa nurmikolta kukkapenkkeihin, koska eivät pidä jatkuvasta leikkaamisesta. Pitäisiköhän joskus kokeilla jonkinsortin nurmikkonauhaa penkin ja nurmen väliin. No jokatapauksessa melkoinen koitos on ohi ja mukuraharmaaleppä saatu vihdoin maahan. Nälkä kasvaa syödessä etenkin näissä puutarhajutuissa. Tuo mukurapuu tarvitsisi nyt kaverikseen ehdottomasti toisen tai oikeastaan niitä kaiketi mahtuisi olemaan kolmekin tuossa piitkässä rinteessä. Taitaa pihahommat viedä armottomasti perikatoon. Pihan laittoa meinattiin huomenna jatkaa mäntyrivistöllä. Jo kevättalvella katsottiin, että talon viereisessä pikkumetsikössä on riittävästi pieniä männyntaimia, jotta talon pohjoispuolelle lähelle lasten puumajoja, voisi rakentaa mäntyaidanteen. Tänään tuli mieleen, josko nuo pikkiriikkiset tammentaimet joutaisivat samaan aidantaaseen. Pitänee tehdä sen verran leveämpi uoma, että molemmat mahtuvat. Ongelmana on enää, mihin laittaisi keittiön ikkunan alla saavissa elvyytyksessä olevan tuurenpihlajan. Ja nyt ruuvimeisseli käteen ja tutkimaan kameran latausongelmia.