Kasvihuonepuuhissa

Töistä saavuttuani poikkesin kotimatkalla kuinkas muuten kuin Viher Inkassa. Joku onnekas oli löytänyt mukuraharmaaleppäni ennen minua ja jouduin hankkimaan punertavalehtisen isabellanomenan sisääntulorinteeseen. No puu kylläkin sopi rinteeseen siinä missä se mukurakin olisi sopinut. Täytyy myöntää kuitenkin, että hitusen harmittaa, mutta vaan hitusen. Puun istutuksen jälkeen liisin viemään talon nuorimmaisia kaupunkiin taidekasvatukseen ja sieltä tultuamme yllätys oli melkoinen. Kasvihuoneeseen oli ilmestynyt uusi ovi sekä tuuletusikkuna. Vau. Elämä on täynnä pieniä ihmeitä.

Kotiuduttuamme lähdimme tietysti porukalla taimien koulintatalkoisiin. Nyt kesäkukkien taimet, joiden nimen tosiaan olemme tyystiin kadottaneet ovat päässeet ruukkuihin ja samoin maissin taimet. Tämä näkyy myös sisällä siten, että nyt mahtuu kokonainen ruokalautanen jo pöydälle ilman, että pitää raivata taimia läjäpäin sivuun.

Ja kaappeja kaivellessamme vastaa tuli purkillinen mustien salkoruusujen siemeniä sekä toinen samanmoinen törmäkukan siemeniä. Laitoimme ne valkoisiin taimikennoihin, jotka ovat jäänteenä lapsuudestani. Ajalta jolloin maanviljelijävanhempani viljelivät tomaatteja, kurkkuja, kaaleja, sellereitä ja purjoja myyntiin. Siis eipä ihme, että olen omimmillani juuri taimi ja multahässäkän keskellä.

Ja tässä päivän saldo kokonaisuudessaan. Vihreisiin kennoihin kipattiin vielä läjä vanhentuneita mustajuuren siemeniä sekä epämääräinen keko, joitain unikonsienten näköisiä. Ja nyt odottelemaan.