Sataa tihkutti kun saavuin töistä kotiin. Koska eilen iltasella oli ehditty laittaa maanvaihdot kuntoon lähdin tyhjentämään kasvihuonetta katsahtamaan paikkoja kummasti kasvaneelle taimirepertuaarilleni. Samettisumakin nuput olivat paisuneet melkoisesti kasvihuoneen lämmössä samoin magnolian. Laitoin pienen käytävänpätkän penkin (kuvassa valkean saavin taa) talonpuoleiseen reunaan. Polun lyhyemmälle pätkälle istutin limevihreitä kasveja ja puupionin sekä leopardinkukan ja alapuolelle pääsivät samettisumakki, magnolia, pallaksenpionit, idänunikot ja kurjenmiekat.
Tältä valmiit istutukset näyttävät. Tuolla kuvan vasemmassa reunassa riippahernepensaan oksien alla näkyy polun ensimmäinen askelkivi. Polun ajattelin laittaa ihan litteistä luonnonkivistä. Sikäli mikäli löydän sellaisia riittävästi.
Kärhöni nuput kasvavat myös kovaa kyytiä (vaikka edelleen käytän kuvaamisen nokian 1.3 megasta kännykkää niin nupun ainakin minä erotan) Kännykällä kuvaamisen ongelma numero 1. on se, ettei sillä pääse riittävän lähelle hienoja yksityiskohtia. Harmi
Isabellanomena kukat ovat valtaisat ja tuntuu kuin hennot oksat taipuisivat noiden muhkeiden kukkien alla. Takana komeilee (viheliäisimmistäkin viheliäisin) terttuselja. Mieleni tekisi kiikuttaa mokoma levittäytyjä tunkion syövereihin, mutten millään tahdon hentoa, kun on niin rehevä ja kaunis. Ongelmana on se jos katselen sen viettelevää kaunetta vielä kauan voi ensikesänä olla pihalla jo 38 samanmoista. Oletteko muuten käyneet ihastelemassa noita edellisessä postauksessani laittamani linkin magnoliota ja sivuillahan oli vaikka mitä houkuttelevaa.
Sataa tihkutti kun saavuin töistä kotiin. Koska eilen iltasella oli ehditty laittaa maanvaihdot kuntoon lähdin tyhjentämään kasvihuonetta katsahtamaan paikkoja kummasti kasvaneelle taimirepertuaarilleni. Samettisumakin nuput olivat paisuneet melkoisesti kasvihuoneen lämmössä samoin magnolian. Laitoin pienen käytävänpätkän penkin (kuvassa valkean saavin taa) talonpuoleiseen reunaan. Polun lyhyemmälle pätkälle istutin limevihreitä kasveja ja puupionin sekä leopardinkukan ja alapuolelle pääsivät samettisumakki, magnolia, pallaksenpionit, idänunikot ja kurjenmiekat.
Tältä valmiit istutukset näyttävät. Tuolla kuvan vasemmassa reunassa riippahernepensaan oksien alla näkyy polun ensimmäinen askelkivi. Polun ajattelin laittaa ihan litteistä luonnonkivistä. Sikäli mikäli löydän sellaisia riittävästi.
Kärhöni nuput kasvavat myös kovaa kyytiä (vaikka edelleen käytän kuvaamisen nokian 1.3 megasta kännykkää niin nupun ainakin minä erotan) Kännykällä kuvaamisen ongelma numero 1. on se, ettei sillä pääse riittävän lähelle hienoja yksityiskohtia. Harmi
Isabellanomena kukat ovat valtaisat ja tuntuu kuin hennot oksat taipuisivat noiden muhkeiden kukkien alla. Takana komeilee (viheliäisimmistäkin viheliäisin) terttuselja. Mieleni tekisi kiikuttaa mokoma levittäytyjä tunkion syövereihin, mutten millään tahdon hentoa, kun on niin rehevä ja kaunis. Ongelmana on se jos katselen sen viettelevää kaunetta vielä kauan voi ensikesänä olla pihalla jo 38 samanmoista. Oletteko muuten käyneet ihastelemassa noita edellisessä postauksessani laittamani linkin magnoliota ja sivuillahan oli vaikka mitä houkuttelevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti