Näytetään tekstit, joissa on tunniste pensaskärhö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pensaskärhö. Näytä kaikki tekstit

18.6.07

Valmistautuminen suruaikaan

Kuin kohtalon ivaa, juuri kun Jaska taivastelee blogipäitysteni vilkautta, kuin salama kirkkaalta taivaalta palvelinyhteydet katkesivat eilen ja oli tyystin ilman nettiyhteyksiä. Nyt sitten taasen postausta kahden päivän edestä. Varjoliljojani en voi olla ihailematta päivittäin. Niiden muoto, ylväys, väriyhdistelmien herkullisuus - njam.

Keväällä Kauppilasta hankkimani unikko availee nuppuaan. Väri on mitä hurmaavin. Tästä ainakin taidan saada siemeniä ja uusia pieniä taimia ensivuodelle.

Tulikuusamat ovat kotiutuneet ja aloittaneet nuppusateensa. Kohta muuripenger loistaa oranssina, terrakotan väristä taloa vasten.

Puutarhassa ehkäpä parasta on juuri se, että kukin voi nähdä tarhan sellaisena kuin haluaa. Väliin ihmiset, jotka eivät niin piittaa puutarha-asioista nostavat esiin mm. ovatko nämä rikkaruohoja, miksen kitke niitä pois hiekoitukselta. Mutta nämähän ovat jumalallisia tulikukkia, jotka ovat salaa rosvonneet tilaa itselleen ja pehmentävät hiekoituksen ja istutusten välistä rajapintaa.

Viimepäivien keijunruusupehkon harvennus on antanut potkua myös sen siimeksessä asustaville liljoille. Kohta nuo oranssiset kukat aukeavat. Olisivatkohan nämä tiikerililjoja. Hmmm. Ei harmavinta aavistustakaan.

Tässä suurin nuppu, joka voi jo aueta kenties huomenna.

Kukkapenkissä asusteleva pikkisipuli on tehnyt liudan pikkuisia poikasia kehtoonsa

Pensaskärhön kukkasade on melkoinen. Monetin kirjasta lueskelin kuinka puutarhurit joka vuosi tukivat pensaskärhöt. Pitänee siis kaupunkireissulla hommata tuki, jottei tuuli katko ihanaista kärhöäni. Kärhöt ovat metsien kasveja ja vaatisivat juurilleen varjoa, joten muutama heikkovointinen kärhö taitanee kärsiä juuriston paahteisuudesta. Pitänee myös tämä asia korjata pikimmiten ja kokeilla josko se lisäisi kärhöjen elinvoimaa.

Marskinliljan kukkatähkä kasvaa pikkuhiljaa ja enää en suinkaan olekkaan varma, että tämä olisi valkoinen himalajan marskinlilja, josta kaikki vuodet olen haaveillut. Mutta pian nähdään mitä noista nupuista oikein aukeaa.

Keijuruusu on voimistunut kanakakka ja vesi annoksistaan. Lehdet ovat tummenneet ja nuppuja on kaikkialla

Suruaika lähestyy. Taitaa olla aika jättää hyvästit tuolle niin ihanalle riippahernepuulleni, jota vuosia olen niin hellästi ja taiten hoitanut. 200 km/h vauhtia lähtevä golfpallo kun iskeytyi niin syvälle runkoon, että haavasuojistakaan ei tainnut olla riittäviä apuja. Tämä on siis miesten tekosia ja nyt on julistettu lyöntikielto yläpihalle. Nyyh.

Kuolanpionin rehevät lehdet lepäilevät yläpihan pengertä vasten ja tekevät tunnelman vehreäksi.

14.6.07

Rauhoittavaa sadetta ja 12C lämmintä

Luvassa on suoranainen jättipostaus kera 18 kuvan. Aamu aloitettiin koulimalla unikon taimia. Hurjan suurena apuna työssä olivat lapset, jotka purkittivat multaa ja minä koulin taimia. Lienevätkö edes ehtiä kukkaan tänä vuonna, mutta antoisaa yhdessäoloa taimien laitto kumminkin on. Ja nautinnollista.

Kolmen tunnin koulinnan ja kivien kärräämisen jälkeen en enää voinut pidätellä itseäni kuvauskierrokselta. Ja tietysti ensimmäisenä varjolilja.

Ja uudelleen. En koskaan väsy ihailemasta varjoliljan komeaa kukintaa. Hitaasti yksi kerrallaan komeat kukat avautuvat ja kukinta viipyilee iiihanan kauan. Ahhhh

Pensaskärhö, Clematis recta purpurea, on avannut ensimmäiset kukkansa. Kukkaset ovat pienen piniä noin 1cm - 1½cm halkaisijaltaan.

Vieläkin akilleijani kukkivat

Ja sininen akilleija

Ja violetti

Lehtoängelmiä on jos jonkinmoisia tänä vuonna. Tämä taasen hieman liilahtavampi kuin edellisen postauksen.

Suloistakin suloisempi jalokallioisen nuppu

Nostalginen, vanhoja koulumuistoja herättelevä jalokallioinen kukassa

Sitten hieman taimi-inventaaria. Mantsurian jalopähkinä, Juglans mandschurica, näin terhakkaan näköisenä. Olen melkoisen tyytyväinen, että tämä kotiutui meille eikä räätyneen oloinen amurinkorkkipuu.

Pienen pieni neidonhiuspuu, Ginkgo biloba. Muistampa, joskus kuulleen, että juuri neidonhiuspuut olivat kasveja, jotka nopeimmin selvisivät Hiroshiman pommituksista. Jumalaisen komeat lehdet tällä vielä niin pienellä puunalulla ainakin on.

Pirunkeppi l. Piikkiaralia, Aralia elata. Lehtien muodostuminen on säännöllisyydessään suorastaan sotilaallisen ylväs. Nahkaisista puutarhahanskoistakin tämän pirunkepin naskali piikit hujahtavat muitta mutkitta läpi. On siis nimensä veroinen.

Ruusuaidanteessamme on sekaisin kurtturuusuja sekä hansaruusuja, joten en tiedä kumpaa sorttia tämä nuppu on. Mutta joka tapauksessa se on tämän vuoden ensimmäisiä nuppuja.

Tässä samasta pehkosta löydetty niin herkän oloinen juuri avautunut kukkanen.

Ainut juhannusruusun kukka, jossa ei ollut mustia pikku känniäisiä

Punalehtiruusukin oli avannut ihka ensimmäisen kukkasensa. Punalehtiruusujen kasvutapa on niin selkeä ja komea, että rakastan suorastaan niitä. Kukista en piittaa niinkään, vaikka ikuistinkin tämän ensimmäisen.

Vihka viimoisena villiruusun kerrannainen kukka. Ulkona sataa ja on melko kylmää, mikä tekee kylläkin varsin hyvää kuolon kielissä olevalle riippahernepuulle, johon miehet ovat kajauttaneet golfpallon niin lujaa, että olen joutunut haavasuojalla avistamaan pahoin vaurioitunutta runkoa.

13.6.07

Onni asuu puutarhan kätköissä

Olin tänään yhdessä lasten kanssa rakentamassa näyttelyä Vasion Perinnemäelle. Paikka oli kukkupäällä vuosisadan alun maatalousvempaimia, maamoottoreita, pärehöyliä sun muuta tykötarvetta. Ja mietin mintä onni muodostuu? Onni on fyysistä työtä, touhua, aherrusta ja yhdessäoloa - sitä onni ainakin minusta on. Joutilaisuus ei siis ollen kuulu laisinkaan unielmienipuutarhaan. Vaan se, että saa työntää kädet multaan, aistia eri maalajien tunnun, kaivaa kuoppia, huolehtia, kärrätä multaa, kitkeä ja istuttaa. Olla mukana muutoksessa, mikä puutarhassa on jatkuvasti läsnä. Siispä lähdin toteuttamaan unelmaani ja touhuamaan puutarhaani. Tässä muuten yksi onneni tyyssija viiden neliön varjo ja sen vehreys.

Ja täällä ihanaiseni on vihdoinkin avautunut. Tuo majesteettinen Varjolilja, Lilium martagon, jota jo John Parkinson viljeli puutarhassaan 1629. Yleisesti ottaenkin näitä kaunokaisia viljeltiin 1600-luvun puutarhoissa. Ei ihme, että renessanssin maalaustaide kuuluu yksiin suosikeihini.

Tässä lähikuvaa juuri avautuneesta kukasta

Samoin tässä

Ja komeuteni kohti taivasta kuvattuna

Rikkojen kitkentä, uuden maan kärräys, kanankakka ja kastelu ovat saaneet melkoista runsautta aikaan. Alppipiikkiputki on karannut kurhojen sekaan mustamarjaseljan alle

Halailevia siemenkotia, jotka takaavat taimiomavaraisuutta taas ensivuoteen

Tähkäesikko on päässyt piikkiaralian juurelle

Valkoisen pensaskärhön nuppusatoa. Pensaskärhöt olivat -30% alennuksella Kauppilassa ja tarttui oitis matkaan

Viiruhelpi kasvaa ja voi hyvin. Komeamaksaruohokin on paikoin yltänyt ällistyttävään 60 cm korkeuteen

Puutarhassa voi myös makoilla ja kuvailla. Tässä keväällä ensitöikseni perustamaa magnoliapenkkiä

Keskellä polku, joka johtaa keskelle kukkapenkkiä. Etualalla leopardinkukka

Ja tätä riensin kiireellä laittelemaan suoraan töistä päästyni. Muuri on lähestulkoon valmis, enää muutama maakivi muurin päätyyn ja se on kunnossa. Etualalla ruusuorapihlajani, jonka juurella kasvaa tulikuusamaa. Sitten seuraa hurmehappomarja, katsura, neidonhiuspuu, piikkiaralia, pensaskärhö, amurinviini, mantsurianjalopähkinä ja kirjolehtikanukka. Tämä on varsinainen aarresaareni ja kokeilujeni tyyssija.

Ja lopuksi pihamme viattomin ja ylväin kaunokainen siemenkotineen. Valkoinen akilleija, jonka lehdet ovat täydellisesti muodostuneet.