Vieraiden lähdettyä lapset tulivat auttamaan siementen kylvämisessä sekä loppujen unikoiden istuttamisessa. Ylhäällä olevassa kollaasissa on tulevat kasvimme. Aiemmassa postauksessa taisi olla lista niistä. Eli kolmesataa siementä on jälleen kylvetty. Nuorimmaiseni oli mukana katsahtamassa näitä puutarhablogeja ja sanoi Jaskan blogin kohdalla hyvin tuohtuneen sävyyn: Epäreilua kun meillä ei ole tuollaista puutarhaa. Sitten ylipäänsä tiedustelin mitä hän mahdollisesti muuttaisi meillä: höh kun meillä ei ole edes yhtään patsasta. Eli puutarhablogivillitys on tarttunut nuorisoonkin. Taisi nähdä samalla tuon Sannin komean patsaan. Mutta taimia meillä ainakin taasen kohta on.
Kauppilalta tänä keväänä hankkimani päivänlilja avoi tänäaamuna ensimmäisen kukkasensa. Ja kaikki kolme tainta ovat pullollaan nuppuja.
Vihdoinkin myös sade on saapunut kohdallemme ja hellinyt kasvustoamme.
Mummi yllätti meidät tyystiin tuomalla lauantai aamuna kauan himoitsemani heinäpuskan. Olin viikolla kehuskellut puskaa ja kehottanut mummia käymään jopa katsomassa tätä kummajaista. Varjossa viihtyy kuulemma ja pitää ottaa talveksi sisälle. Mutta ei ole harmainta aavistustakaan mikä tämä kumma ja kiehtova kasvi on. Mutta aitiopaikalla se on vastaanottamassa pihaantulijoita.
Oppineittenkukat kiehtovat. Joka päivä ne muuttuvat hitusen ja nyt pikkukukkia on jo kehässä.
Puupionimme näyttää hyvinvooivalta toisin kuin pallaksenpionit, joiden lehtien reunat ovat kummasti tummuneet. Luulen värimuutoksen johtuvan maan ph-arvosta tai ravinnetasapainosta. Muistelisin lapsuudessa kun vanhemmillani oli kasvihuoneviljelyä, niin lehtien värimuunnoksista sai selville mitä ravinteita oli niukalti ja mitä tarvittiin lisää. Tai jotakin sen semmoista.
Keltainen penkkimme kivirännin vierustalla on räjähtämäisillään kukkaloistoon. Nuput ovat kasvaneet kasvamistaan ja kohta reunus hehkuu kellertävän ja oranssin eri sävyissä, mahtuupahan mukaan hitusen fuksianpunaistakin.
Syyshohdekukan pitkät kukkavarret ojentelevat itseään kohti taivaita ja pikkiriikkiset tuoksuhohdekukat ovat täyttäneet aiemmin tyhjillään ammottaneet taimien välit
Muutoinkin taimitilkintämme on tuottanut tukosta. Perunakoisot ovat kasvaahujauttaneet umpeen ohotanmarunan ja punahattujen välissä ammottaneen aukon.
Tänään tilkittiin loput aukkopaikat. Komeamaksaruohojen reunakaistaleen istutettiin tammiunikkoja kolme ja noin viitisenkymmentä unikkoa. Nyt oli unikot jo menneet totaalisen sekaisin, joten aika näyttänee millainen sillisalaatti tähän reunukseen kasvaa.
Taivas on raskas ja sadetta luvassa. Katon rännitkin putsattiin juuri ja laitettiin rännien alle saavit, jotta kaikki ihana sadevesi saadaan varmasti talteen.
Vieraiden lähdettyä lapset tulivat auttamaan siementen kylvämisessä sekä loppujen unikoiden istuttamisessa. Ylhäällä olevassa kollaasissa on tulevat kasvimme. Aiemmassa postauksessa taisi olla lista niistä. Eli kolmesataa siementä on jälleen kylvetty. Nuorimmaiseni oli mukana katsahtamassa näitä puutarhablogeja ja sanoi Jaskan blogin kohdalla hyvin tuohtuneen sävyyn: Epäreilua kun meillä ei ole tuollaista puutarhaa. Sitten ylipäänsä tiedustelin mitä hän mahdollisesti muuttaisi meillä: höh kun meillä ei ole edes yhtään patsasta. Eli puutarhablogivillitys on tarttunut nuorisoonkin. Taisi nähdä samalla tuon Sannin komean patsaan. Mutta taimia meillä ainakin taasen kohta on.
Kauppilalta tänä keväänä hankkimani päivänlilja avoi tänäaamuna ensimmäisen kukkasensa. Ja kaikki kolme tainta ovat pullollaan nuppuja.
Vihdoinkin myös sade on saapunut kohdallemme ja hellinyt kasvustoamme.
Mummi yllätti meidät tyystiin tuomalla lauantai aamuna kauan himoitsemani heinäpuskan. Olin viikolla kehuskellut puskaa ja kehottanut mummia käymään jopa katsomassa tätä kummajaista. Varjossa viihtyy kuulemma ja pitää ottaa talveksi sisälle. Mutta ei ole harmainta aavistustakaan mikä tämä kumma ja kiehtova kasvi on. Mutta aitiopaikalla se on vastaanottamassa pihaantulijoita.
Oppineittenkukat kiehtovat. Joka päivä ne muuttuvat hitusen ja nyt pikkukukkia on jo kehässä.
Puupionimme näyttää hyvinvooivalta toisin kuin pallaksenpionit, joiden lehtien reunat ovat kummasti tummuneet. Luulen värimuutoksen johtuvan maan ph-arvosta tai ravinnetasapainosta. Muistelisin lapsuudessa kun vanhemmillani oli kasvihuoneviljelyä, niin lehtien värimuunnoksista sai selville mitä ravinteita oli niukalti ja mitä tarvittiin lisää. Tai jotakin sen semmoista.
Keltainen penkkimme kivirännin vierustalla on räjähtämäisillään kukkaloistoon. Nuput ovat kasvaneet kasvamistaan ja kohta reunus hehkuu kellertävän ja oranssin eri sävyissä, mahtuupahan mukaan hitusen fuksianpunaistakin.
Syyshohdekukan pitkät kukkavarret ojentelevat itseään kohti taivaita ja pikkiriikkiset tuoksuhohdekukat ovat täyttäneet aiemmin tyhjillään ammottaneet taimien välit
Muutoinkin taimitilkintämme on tuottanut tukosta. Perunakoisot ovat kasvaahujauttaneet umpeen ohotanmarunan ja punahattujen välissä ammottaneen aukon.
Tänään tilkittiin loput aukkopaikat. Komeamaksaruohojen reunakaistaleen istutettiin tammiunikkoja kolme ja noin viitisenkymmentä unikkoa. Nyt oli unikot jo menneet totaalisen sekaisin, joten aika näyttänee millainen sillisalaatti tähän reunukseen kasvaa.
Taivas on raskas ja sadetta luvassa. Katon rännitkin putsattiin juuri ja laitettiin rännien alle saavit, jotta kaikki ihana sadevesi saadaan varmasti talteen. 
2 kommenttia:
Johan on kylvöksiä :) Voit sanoa kuopukselle, että minä iso ihminen täällä huokailen samoin kuin hän usein juuri teidän puutarhaan kurkkiessani.Kylvitkö siis purkkeihin, kasvihuoneeseen vai avomaalle? Kyselee taimikasvatuksen täysamatööri...
Kiitokset Sanni. Kylvösten amatööri myös täällä. En liiemmin ole perehtynyt kylvöihin, mutta ole kylvänyt joka vuosi 1000 - 2000 siementä. Tapanani on laittaa siemenet vanhoihin taimikennoihin, joihin mahtuu noin 70 siementä ja taimien idettyä siirrän ne suurempiin ruukkuihin ja samalla viemme koulitut taimet varttumaan talon varjoisalle seinustalle. Aivan kaikkia siemeniä en ole saanut itämään. mm. tuo Rudbeckia Green Wizzard on jo toistamiseen kokeilussa, josko nyt siemenet itäisivät.
Lähetä kommentti