7.7.07

polvistukaamme

Puolilta päivin lähdettiin maanpääliseen paratiisiin. Nimittäin Kemiön Kiilassa sijaitsevaan Gunilla Töönroosin ylläpitämään jumalalliseen Westersin puutarhaan. Mukana meillä oli Sipoosta saapuneet vieraat. Westers on paikka johon me aina uudestaan ja uudestaan palaamme, viemme vieraitamme, juomme vilvoittavaa Laitilan limunaadia ja nautimme ahh niin vehreästä puutarhasta, jossa siellä täällä säännöllisten ruutujen ja viivasuorien hiekkakäytävien lomassa vaeltavat yksinäiset tulikukat. Näitä samoja tulikukkia vaeltaa myös omassa pihassamme.

Paratiisimaisessa puutarhassa sopukat ja tilat polveilevat säntillisinä ruutuina, joiden vangitseva tunnelma vie katsojaa ajasta ja paikasta toiseen. Paljain varpain voi aistia karkean kuuman hiekan valuvan varpaiden välistä kun astelee lapyrintin sisäkierrokselle ja palaa viipyillen samaa reittiä aloituspisteeseen.

Aurinkojuhlien lomassa toimineen lasten puutarhakoulun kyltit ovat paikoillaan ja pieni puutarhaintoilija voi kulkea pienen pieniä käytäviä kohti pikkiriikkistä työkaluvajaa ja alitse pajukaariportin ulos uudelleen suurten istutusten pariin

Salaatit ovat luotisuorissa riveissä ja puutarhan kahviossa voi nauttia tuoreen kroisantin vastapoimittujen salaatinlehtien kera.

Lukuisat ruukut, maljat, keramiikkapallot ja pikku yksityiskohdat tuovat oman lisänsä runsaaseen puutarhaan. Puutarhan pikkiriikkisessä myymälässä on myös syötävän ihania puutarharuukkuja ja istutusvälineitä.

Pääkäytävät ovat runsaan metrin levyisiä ja paikkapaikoin niitä reunustaa sotiilaalliset heinäseipäät, joita pitkin köynnöstävät kasvit saavat vapaasti kuljeksia

Jumalallinen unikkomeri kätkeytyy säleikköpäärynäpuurivistön taakse

Osittain käytävien ylle kurottautuvat kasvustot tuntuvat paljaissa nilkoissa ja vuoden vanha vieraamme kulkee käytävillä kuin suuressa viidakossa

Osa hyötykasvialueista on rajattu tiilikäytävin ja pienien ruutujen keskellä on milloin kruunupäinen pikkusammakko, lasipallo, tai aurinkokello.

Täällä jos jossain on aistittavissa rakkaus puutarhaan. Puutarhaa ympäröivät kasviaidat ja täten puutarha sulkee sisäänsä tuohon ihmeen ihanaan pienoismaailmaansa



Sarparannan Johannan keramiikka malja komistaa kahvion edustaa

Westersin jälkeen kävimme uimassa Lindroosin niemessä, jossa on lähes autiota hiekkarantaa silmän kantamattomiin. Lapset keräsivät aarteita rannalta ja merestä, söimme mansikoita ja nautimme olostamme, kunnes ukkonen jyrähti, taivas tummeni ja lähdimme valtaisassa kesäsateessa kohti kotikonnuja. Että sellaisia kesänautintoja tänään.

2 kommenttia:

Sanna Tallgren kirjoitti...

Ihana paikka, aivan taivaallinen. Jos olemme menossa lomalla muumimaahan, niin eikö olisi potentiaalista ujuttaa reittiin myös Kemiö? En tiennyt tuollaiseta olevan olemassakaan...

jori kirjoitti...

Joo, jos vaikkapa ajelette vanhaa ykköstietä (helsinki - Turku)ja Käännytte Halikon jälkeen vasemmalle tienviitassa lukee Angelniemi. Sitä köröttelette ehkäpä 20 - 30 km niin pääsette tuonne puutarhaan ja pikkuveijarille ekstrana pääsette tuolla matkalla myös lossin kyytiin.