Linna ja sen puutarha

Pyhiinvaelluskohteemme pysyvät vuodesta toiseen samoina, mutta jokin lumo on noissa kaikissa paikoissa joissa käymme yhä uudestaan ja uudestaan. Aamutuimaan lähdimme lasten kanssa Kuusiston linnan raunioille. Joka kesäinen tradiitio, eväät mukaan, luontopolkua pitkin linnaan, kierros raunioilla ja jokaisessa raunion sopukassa, eväiden syönti puistikossa ja takaisin autolle tietä pitkin ohi Kuusiston kartanon. Ja vuodesta toiseen tuo rikkoutumaton lumo säilyy. Tämän päiväisessä retkessämme oli jotain ennenkuulumattoman jännittävää. Nimittäin olimme tulostaneet netistä tietoa linnasta mukaan ajomatkalle. Vanhimmaisemme luki 10 sivua käsittävän ooppuksen menomatkalla ja arvatkaas mitä? Lähes koko artikkeli käsitteli tuon Suomen ainoan keskiaikaisen piispan linnan kadonnutta kaalitarhaa ja korkeiden muurien ympäröimää pienoisilmaston hellimää linnan puutarhaa. Siis liikkuessamme linnan raunioilla pystyimme suorastaan aistimaan kuinka korkeiden muurien suojaamaa etelään ja lounaaseen laskevaa pihaa verhosivat kaalitarhan suloisuudet. Maasta versoavat mullan tuoksuiset juurekset, kaalit ja yrtit ja kuinka laitamilla varjoja loivat ihmeen ihanat ruusupehkot, joita vielä nytkin köynnösteli siellä täällä raunioiden seassa.

Matkalukemiston mukaan Kuusiston piispanlinnan rauniot ovat kasvillisuudeltaan historian aarreaitta, josta kasvitutkijat ovat löytäneet monia harvinaisia lääke-, yrtti- ja vieljelykasveja. On ollut pitkän aikaa selvää, että jossain päin linnaa on aikanaan viljelty vaikka millaisia kasveja. Linnan kaalitarha on mainittu monissa historian yleisesityksissä, mutta sen sijainti ja todellinen toiminta on jäänyt historian hämärään.

Siis teimme varsinaisen mielikuvitusmatkan tuohon ihmeen ihanaan kaalitarhaan, johon matkalukemiston mukaan on johtanut useita eri kulkureittejä.

Puutarhasta on jäljellä siis vain muisto ja kellarin uumenista löytyneitä ruusun siemeniä ja tämä kahdeksankulmainen myllynkiveä muistuttava pöytä. Tälläiset suuret kivipöydät olivat usein puutarhojen keskuksia, joiden ääressä sekä ruokailtiin että esimerkiksi pelattiin erilaisia pelejä. Tällaisia matkakertomuksia tänään. Otokset ovat Keskiajan saaristomeri - Kuusiston linna: puutarha lähteestä, joka löytyy netistä http://saaristomeri.natureit.net/ sivustolta.

Koska Kuusiston linnan rauniot sijaitsevat 5-10km päässä Kauppilasta niin matkalla oli myös syytä poiketa siellä. Tunnelma oli kuin ylikypsyneessä paratiisissa. Auton mittari näytti parkkipaikalla + 31C ja astuessamme autosta puutarhaan kostea humaus kävi kasvoillemme ja runsaus kukkia, vehreyttä, kasveja, kasveja, kasveja. Olihan matkalla oikein syykin eli jokin aika sitten hankkimani ruukut näyttivät kovin yksinäisiltä ilman jättiagaaveja. Löysimme mukavan myyjän avustuksella henkilökunnalle tarkoitetusta kasvihuoneesta kaksi yksilöä, jotka tietysti tarttuivat matkaamme.

Loppujen lopuksi agaaveja olikin kolme, koska toisessa ruukussa kasvoi kaksi, jotka jaoimme irti toisistaan ja nyt meillä on kolme jättiagaave poikasta.

Ja tässä vielä oikein lähikuva tuosta sulottaresta. Tiesittekö muuten, että jättiagaavet kukkivat noin 50 vuoden ikään päästyään ja kuolla kupsahtavat kukinnan jälkeen. En toki tiedä tapahtuuko tätä Suomen olosuhteissa, mutta Ameerikoissa kumminkin.

Mukaan lähti myös kaksi päivänliljaa. Ruusunpunaiset Hemerocallis Romantic Rose liljat

Pojat laittoivat aamusella ennen reissua kuntoon tuon toisenkin yläpihalle tulevan kasvikaukalon perustukset. Eli huomenissa tai ylihuomenissa pääsemme valamaan tätä.

Tuolla takana vihertää jo se aiemmin laittamamme kaukalo, johon ne tämänpäiväiset päivänliljatkin pääsivät.

Keltaisen pioniunikon nuput ovat jo suuret ja raskaat

Ylitursahdus on lähellä myös omassa tarhassamme. Niin räjähdysmäisesti kaikki ovat kasvaneet kuumassa ja kosteassa ilmassa

Risiinitkin ovat yltäneet jo 120cm korkeuteen. Ja nyt gourmee aterialle leikkimökille. Tarjolla on kuulemman kakkuja ja romanttiset kukkaiset, joten tarjousta ei voine enää siirtää.