Pihassa tapahtuu joka yö pieniä ihmeitä. Varjolilja on kasvaa kohauttanut roimasti ja valtaisit nuput enteilevät yhtä majesteettista kukintaa kuin 1600-luvun piirroksissa.
Ihanainen tulikuusamani on puhjennut kukkaan. Ei ihme, että Marimekon kankaitakin on tuosta ihmeen ihanasta kuusamasta tehty.
Siemenkotavaihe kiihtyy kiihtymistään. Kohta unikoilla on komeat kodat, samoin pikkukurjenmiekoilla ja saan kartutettua siemenvarantoani.
Tätä epäilen tai olen epäillyt ruusujuureksi, kunnes näin taimistolla ruusujuuren taimen, jonka lehdet olivat toisenlaiset. Mutta napakkakasvuinen kukka kumminkin.
Kärhö, jonka nimeä en koskaan ole laittanut muistiin kukkii kukkimistaan. Hevosenpotkut ovat lisänneet kasvuvauhtia ja uusia nuppuja kertyy kiihtyvällä tahdilla
Ja levisia. Sen nuppujen vihreä-oranssi yhdistelmä yhdistettynä vaaleanpunaisiin kukkiin saa suoranaiseen hurmostilaan.
Etsintöjen jälkeen on vihdoinkin löytynyt lehtoängelmä sellaisena kuin sen muistan aiemmilta vuosilta.
Pihaan pitkin ja poikin levittäytynyt piikkiputki (en tarkalleen muista oliko tämä sinipiikkiputki vai alppipiikkiputki) kehittelee jo nuppujaan.
2 kommenttia:
Hyvännäköinen lehtoängelmä. Minulla on semmoinen lilahtavampi ja luonnonvalkoinen. Tuo on kauniinpi.
Epäilen tuon keltaisen olevan Siperianmaksaruoho Sedum aizoon. Ainakin se on hyvin samannäköinen.
Vautsi, kiitoksia Sanni. Googletin tuon tarjoamasi maksaruohon ja sellainenhan se on. Eli saanpahan taasen kasvilistaani päivitettyä oikeampaan suuntaan.
Lähetä kommentti