Luvassa on suoranainen jättipostaus kera 18 kuvan. Aamu aloitettiin koulimalla unikon taimia. Hurjan suurena apuna työssä olivat lapset, jotka purkittivat multaa ja minä koulin taimia. Lienevätkö edes ehtiä kukkaan tänä vuonna, mutta antoisaa yhdessäoloa taimien laitto kumminkin on. Ja nautinnollista.
Kolmen tunnin koulinnan ja kivien kärräämisen jälkeen en enää voinut pidätellä itseäni kuvauskierrokselta. Ja tietysti ensimmäisenä varjolilja.
Ja uudelleen. En koskaan väsy ihailemasta varjoliljan komeaa kukintaa. Hitaasti yksi kerrallaan komeat kukat avautuvat ja kukinta viipyilee iiihanan kauan. Ahhhh
Pensaskärhö, Cle
matis recta purpurea, on avannut ensimmäiset kukkansa. Kukkaset ovat pienen piniä noin 1cm - 1½cm halkaisijaltaan.
Vieläkin akilleijani kukkivat
Ja sininen akilleija
Ja violetti
Lehtoängelmiä on jos jonkinmoisia tänä vuonna. Tämä taasen hieman liilahtavampi kuin edellisen postauksen.
Suloistakin suloisempi jalokallioisen nuppu
Nostalginen, vanhoja koulumuistoja herättelevä jalokallioinen kukassa
Sitten hieman taimi-inventaaria. Mantsurian jalopähkinä,
Juglans mandschurica, näin terhakkaan näköisenä. Olen melkoisen tyytyväinen, että tämä kotiutui meille eikä räätyneen oloinen amurinkorkkipuu.
Pienen pieni neidonhiuspuu,
Ginkgo biloba. Muistampa, joskus kuulleen, että juuri neidonhiuspuut olivat kasveja, jotka nopeimmin selvisivät Hiroshiman pommituksista. Jumalaisen komeat lehdet tällä vielä niin pienellä puunalulla ainakin on.
Pirunkeppi l. Piikkiaralia,
Aralia elata. Lehtien muodostuminen on säännöllisyydessään suorastaan sotilaallisen ylväs. Nahkaisista puutarhahanskoistakin tämän pirunkepin naskali piikit hujahtavat muitta mutkitta läpi. On siis nimensä veroinen.
Ruusuaidanteessamme on sekaisin kurtturuusuja sekä hansaruusuja, joten en tiedä kumpaa sorttia tämä nuppu on. Mutta joka tapauksessa se on tämän vuoden ensimmäisiä nuppuja.
Tässä samasta pehkosta löydetty niin herkän oloinen juuri avautunut kukkanen.
Ainut juhannusruusun kukka, jossa ei ollut mustia pikku känniäisiä
Punalehtiruusukin oli avannut ihka ensimmäisen kukkasensa. Punalehtiruusujen kasvutapa on niin selkeä ja komea, että rakastan suorastaan niitä. Kukista en piittaa niinkään, vaikka ikuistinkin tämän ensimmäisen.
Vihka viimoisena villiruusun kerrannainen kukka. Ulkona sataa ja on melko kylmää, mikä tekee kylläkin varsin hyvää kuolon kielissä olevalle riippahernepuulle, johon miehet ovat kajauttaneet golfpallon niin lujaa, että olen joutunut haavasuojalla avistamaan pahoin vaurioitunutta runkoa.
Luvassa on suoranainen jättipostaus kera 18 kuvan. Aamu aloitettiin koulimalla unikon taimia. Hurjan suurena apuna työssä olivat lapset, jotka purkittivat multaa ja minä koulin taimia. Lienevätkö edes ehtiä kukkaan tänä vuonna, mutta antoisaa yhdessäoloa taimien laitto kumminkin on. Ja nautinnollista.
Kolmen tunnin koulinnan ja kivien kärräämisen jälkeen en enää voinut pidätellä itseäni kuvauskierrokselta. Ja tietysti ensimmäisenä varjolilja.
Ja uudelleen. En koskaan väsy ihailemasta varjoliljan komeaa kukintaa. Hitaasti yksi kerrallaan komeat kukat avautuvat ja kukinta viipyilee iiihanan kauan. Ahhhh
Pensaskärhö, Clematis recta purpurea, on avannut ensimmäiset kukkansa. Kukkaset ovat pienen piniä noin 1cm - 1½cm halkaisijaltaan.
Vieläkin akilleijani kukkivat
Ja sininen akilleija
Ja violetti
Lehtoängelmiä on jos jonkinmoisia tänä vuonna. Tämä taasen hieman liilahtavampi kuin edellisen postauksen.
Suloistakin suloisempi jalokallioisen nuppu
Nostalginen, vanhoja koulumuistoja herättelevä jalokallioinen kukassa
Sitten hieman taimi-inventaaria. Mantsurian jalopähkinä, Juglans mandschurica, näin terhakkaan näköisenä. Olen melkoisen tyytyväinen, että tämä kotiutui meille eikä räätyneen oloinen amurinkorkkipuu.
Pienen pieni neidonhiuspuu, Ginkgo biloba. Muistampa, joskus kuulleen, että juuri neidonhiuspuut olivat kasveja, jotka nopeimmin selvisivät Hiroshiman pommituksista. Jumalaisen komeat lehdet tällä vielä niin pienellä puunalulla ainakin on.
Pirunkeppi l. Piikkiaralia, Aralia elata. Lehtien muodostuminen on säännöllisyydessään suorastaan sotilaallisen ylväs. Nahkaisista puutarhahanskoistakin tämän pirunkepin naskali piikit hujahtavat muitta mutkitta läpi. On siis nimensä veroinen.
Ruusuaidanteessamme on sekaisin kurtturuusuja sekä hansaruusuja, joten en tiedä kumpaa sorttia tämä nuppu on. Mutta joka tapauksessa se on tämän vuoden ensimmäisiä nuppuja.
Tässä samasta pehkosta löydetty niin herkän oloinen juuri avautunut kukkanen.
Ainut juhannusruusun kukka, jossa ei ollut mustia pikku känniäisiä
Punalehtiruusukin oli avannut ihka ensimmäisen kukkasensa. Punalehtiruusujen kasvutapa on niin selkeä ja komea, että rakastan suorastaan niitä. Kukista en piittaa niinkään, vaikka ikuistinkin tämän ensimmäisen.
Vihka viimoisena villiruusun kerrannainen kukka. Ulkona sataa ja on melko kylmää, mikä tekee kylläkin varsin hyvää kuolon kielissä olevalle riippahernepuulle, johon miehet ovat kajauttaneet golfpallon niin lujaa, että olen joutunut haavasuojalla avistamaan pahoin vaurioitunutta runkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti