Tänään on aamusta asti trimmeri sekä ruohonleikkuri laulaneet kuorossa. Koko piha on parturoitu ja kahden tunnin hillitön taista rikkaruohoja vastaan on käyty. Monta sankkoa jos jonkinmoista rikkaa on kannettu pellonlaitaan ja melko puhdasta tuli.
Varjoliljat ovat viihtyneet hyvin rönsyalpin seassa ja pikkuriikkisiä alkuja on ilmaantunut kuin sieniä sateella. Nuputkin ovat melko komean laiset. Muistin, että meillä on ainoastaan noita punertavia liljoja, mutta nyt näyttää kyllä olevan myös valkoisiakin.
Tässä on suoranainen pahuudenpesä, vaikkei ehkä kaukaa katsottuna siltä näytäkkään. Nimittäin näiden pehkojen sekaan on pesiytynyt juolavehnää sun muuta viheliäistä enemmän kuin riittämiin. Jahka nuo liljat ovat kukkineet taidamme kaivaa ne kokonaan ylös ja parannella olosuhteita.
Tässä vielä otos sinisestä merestämme.
Miesväki on innolla vääntänyt muuria kuntoon. Tuohon upposi mummilan ylijäämä muurikivet ja lisääkin jouduimme hankkimaan 40 kpl. Seuraavaksi on vuorossa mullan rahtaaminen muurin koloon ja hurmehappomarjat jo odottelevat pääsyään tuuliaidanteeseen. Ja josko muutaman vuoden päästä edes saisimme aavistuksen varjoakin aikaiseksi.
Tässä luonnonkivimuuria niiltä hyviltä ajoilta, jolloin meillä oli vielä traktori ja etukuormaaja. Haikeana muistelen tuota traktoria, jolla saattoi lähi hiekkakuopalta hakea muurikiviä niin paljon kuin vain jaksoi ja viitsi. Nyt kottikärryt ajavat traktorin virkaa. Siksi ne kait pääsevät niin useasti kuviinkin. Muurin päällä kasvaa röyhytataria, vuorikaunokkia ja lehtoängelmää.
Ja näyttäneehän tuolla muurilla kasvavan sinipallo-ohdakkeitakin ja tarhapäivänlilja bonanzaa
Pihakierroksella löysin kanukan juurelta tällaisen sinisen akilleijan, jota en edes tiennyt olevan.
Tänään on aamusta asti trimmeri sekä ruohonleikkuri laulaneet kuorossa. Koko piha on parturoitu ja kahden tunnin hillitön taista rikkaruohoja vastaan on käyty. Monta sankkoa jos jonkinmoista rikkaa on kannettu pellonlaitaan ja melko puhdasta tuli.
Varjoliljat ovat viihtyneet hyvin rönsyalpin seassa ja pikkuriikkisiä alkuja on ilmaantunut kuin sieniä sateella. Nuputkin ovat melko komean laiset. Muistin, että meillä on ainoastaan noita punertavia liljoja, mutta nyt näyttää kyllä olevan myös valkoisiakin.
Tässä on suoranainen pahuudenpesä, vaikkei ehkä kaukaa katsottuna siltä näytäkkään. Nimittäin näiden pehkojen sekaan on pesiytynyt juolavehnää sun muuta viheliäistä enemmän kuin riittämiin. Jahka nuo liljat ovat kukkineet taidamme kaivaa ne kokonaan ylös ja parannella olosuhteita.
Tässä vielä otos sinisestä merestämme.
Miesväki on innolla vääntänyt muuria kuntoon. Tuohon upposi mummilan ylijäämä muurikivet ja lisääkin jouduimme hankkimaan 40 kpl. Seuraavaksi on vuorossa mullan rahtaaminen muurin koloon ja hurmehappomarjat jo odottelevat pääsyään tuuliaidanteeseen. Ja josko muutaman vuoden päästä edes saisimme aavistuksen varjoakin aikaiseksi.
Tässä luonnonkivimuuria niiltä hyviltä ajoilta, jolloin meillä oli vielä traktori ja etukuormaaja. Haikeana muistelen tuota traktoria, jolla saattoi lähi hiekkakuopalta hakea muurikiviä niin paljon kuin vain jaksoi ja viitsi. Nyt kottikärryt ajavat traktorin virkaa. Siksi ne kait pääsevät niin useasti kuviinkin. Muurin päällä kasvaa röyhytataria, vuorikaunokkia ja lehtoängelmää.
Ja näyttäneehän tuolla muurilla kasvavan sinipallo-ohdakkeitakin ja tarhapäivänlilja bonanzaa
Pihakierroksella löysin kanukan juurelta tällaisen sinisen akilleijan, jota en edes tiennyt olevan. 
2 kommenttia:
Kuvissa näyttääkin siltä että sulla riittää ruohonleikaamista! Minä oon tehnyt samaa hommaa ja rikkaruohoja kitkin monta sylillistä. Tänään aion olla koko päivän pihalla kun aurinko jo paistaa. Pitäisi laittaa perennat kasvamaan siemenestä, niin sitten ensi kesänä niistä olisi jo hyötyä.
Ruohon leikkuuta tosiaa piisaa, mutta jos nurmen pitää koko ajan suhteellisen lyhyenä ajaminen melko mukavaa ja nopeaa. Mitäs perennoja meinasit pistää kylväen?
Lähetä kommentti