15.6.07

Monetin puutarhan innoittamana etsimässä puutarhamme huoneita

Monetin puutarhakirja vie mukanaan. Vaikken ole kuin kirjan alkumetreillä rakkaus puutarhaan on häilymätön. Puutarha on Monetille rakastajatar. Jotain syvää siis suhteessa tuhon ihmeen ihanaan puutarhaan on. Lähdin etsimään puutarhamme huoneita ja vehreyttä sekä näkymiä ja tässä kuvauskierrokseni satoa. Oikeastaan tämä sisääntulon pitkullainen kolmio, jonka kapenevassa kärjessä oikoo oksiaan Mustamarjaselja ja toista päätä reunustaa komeamaksaruohojen rivistö on ollut aina ylpeydenaiheitani. Vaikka alareuna rehottaakin rönsyleinikkiä ja valkojuurta, mutta se on kesän kunnostuslistalla kärkipäässä.

Kotioveltamme avautuu näkymä peltolakeuksille yli tuon kolmionmallisen rehevyyden tyyssijan.

Keittiön ikkunasta kahvikupposen äärestä voi katsella samaa näkymää, mutta nyt pellot avautuvat melkein silmänkantamattomiin. Onhan talomme jonkinmoisella kukkulalla.

Kurhot, tatarit, kurjenmiekat, punahatut, nauhukset, poimulehdet, komeamaksaruohot, sinipallo-ohdakkeet ja lehtoängelmät asustelevat sulassa sovussa täyttäen lähes koko maa-alan

Pyykinkuivaustelineeltä avautuu näkymät lehmipellolle. Pellon ja pihan väliin on rakennettu vapaamuotoinen aidanne, jossa unkarinsyreenit, tataret ja marjatuomipihlajat reunustavat aluetta.

Ja tässä näkymää hevoslaitumien suuntaan samaiselta pyykinkuivausareenalta. Puutarhaa on vaikea olla rakastamatta, siellä sielu lepää ja onni on autuas. Vaikka rönsyleinikit valtaavat pikkuhiljaa alaa

2 kommenttia:

Sanna Tallgren kirjoitti...

Kyllä on ihanaista! Onko teilläkin satanut? Olin äsken ulkona ja puutarhassa tuoksui aivan mahtavalle! Haluaisinpa minäkin Raumalle kurkkimaan pihoille, mutta äkkiseltään on tuota matkaa liiaksi.

jori kirjoitti...

Sadetta todella kaivattaisiin. Täällä kun on tihkuttanut muutamana päivänä, muttei sen enempää.