Aamuinen kello 5 herätys on hieman verottanut olotilaa, mutta oppilaitoksemme jurtta saatiin kuin saatiikin kunnialla pystytettyä Kemiön
Sagalundiin. Paikalle kokoontui sankoin joukoin kansallispukuihin sonnustautunutta väkeä ja jurtta toimi musiikkitehtaana. Jurtan pystytyksessä on aina se jokin oma hohtonsa ja ihailua se toki saikin osakseen. Eihän Suomessa näin komeita jurttia ole kuin yhden käden sormilla laskettava lukumäärä.
Jurttaan mahtuu noin 50 henkeä ja tunnelma sisällä on melkoisen harras. Aika pysähtyy. Jurtta mukailee alkuperäisiä Mongolialaisia asumuksia on valmistettu tuoreesta puusta perinteisin menetelmin. Seinäristikot ja etenkin kattorakenne tekevät siitä erityisen taidokkaan ja suorastaan himoitun.
Tässä jurtan kattorakennetta. Sisällä voi polttaa vaikka nuotiota, jos tarve vaatii.
Sisäseiniä komistaa hevoshuovutetut huovat.
Sagalundissa on myös muutoin vireä ja kiehtova miljöö kaikkinen kasvimaineen, istutuksineen ja museorakennuksineen. Tässä pikkupuutarhureita odotteleva puutarhakärrykavalkaadi.
Istutukset huokuvat menneen ajan tuntua ja jokainen kasvi on huolella kyltitetty.
Kukkapenkistä löytyi kiehtova ja eriskummallinen kukka, jota en tunnistanut. Lehdet olivat harmaan nukan peitossa ja kukka tuollainen aniliiniin vivahtava.
Puutarhavajan sisäänkäynti on suorastaan hurmaava.
Kasvihuoneessa odotti yllätys.
Valtava lehmä jalustalla rikkaruohoviidakon keskellä. Hmmm.
Aamuinen kello 5 herätys on hieman verottanut olotilaa, mutta oppilaitoksemme jurtta saatiin kuin saatiikin kunnialla pystytettyä Kemiön Sagalundiin. Paikalle kokoontui sankoin joukoin kansallispukuihin sonnustautunutta väkeä ja jurtta toimi musiikkitehtaana. Jurtan pystytyksessä on aina se jokin oma hohtonsa ja ihailua se toki saikin osakseen. Eihän Suomessa näin komeita jurttia ole kuin yhden käden sormilla laskettava lukumäärä.
Jurttaan mahtuu noin 50 henkeä ja tunnelma sisällä on melkoisen harras. Aika pysähtyy. Jurtta mukailee alkuperäisiä Mongolialaisia asumuksia on valmistettu tuoreesta puusta perinteisin menetelmin. Seinäristikot ja etenkin kattorakenne tekevät siitä erityisen taidokkaan ja suorastaan himoitun.
Tässä jurtan kattorakennetta. Sisällä voi polttaa vaikka nuotiota, jos tarve vaatii.
Sisäseiniä komistaa hevoshuovutetut huovat.
Sagalundissa on myös muutoin vireä ja kiehtova miljöö kaikkinen kasvimaineen, istutuksineen ja museorakennuksineen. Tässä pikkupuutarhureita odotteleva puutarhakärrykavalkaadi.
Istutukset huokuvat menneen ajan tuntua ja jokainen kasvi on huolella kyltitetty.
Kukkapenkistä löytyi kiehtova ja eriskummallinen kukka, jota en tunnistanut. Lehdet olivat harmaan nukan peitossa ja kukka tuollainen aniliiniin vivahtava.
Puutarhavajan sisäänkäynti on suorastaan hurmaava.
Kasvihuoneessa odotti yllätys.
Valtava lehmä jalustalla rikkaruohoviidakon keskellä. Hmmm.
7 kommenttia:
Mielenkiintoista! Tuo vajan ovi on siis aivan ihana! Kasvihuonelehmä taas... hmm. Mikä oppilaitos pystyttelee jurttia?
Hetkinen - Seuraan yhtä blogia Kemiöstä, jossa olen nähnyt tullaisia kärryjä. Lienevätkö nuo saman maalaisen askaroimia?
Niin se blogi on Maalainen.
Apua! Että joku polttaa aarteita!!
Kiitti Sanni, Samat rattaathan nuo näyttivät olevan. Hieno löytö tuo maalainen kun on tästä melkein kotikonnuilta. Joo ja tuo oppilaitos on entinen Halikon käsi-ja taideteollisuusoppilaitos ja nykyinen Salon seudun ammattiopisto, rakentamisen ja kulttuurin yksikkö, kulttuuriala
Tervehdys minultakin. Hienoja kuvia! Jori, et taida silti asua Kemiön saarella. En ole törmännyt yhteenkään Kemiön saarelta peräisin olevaan bloginkirjoittajaan. Vahinko.
Hienoja puutarhablogeja teillä molemmilla. Sanni onkin vanha tuttu.
Hyvää kesänjatkoa!
JM
Tervetuloa, perustulo katsahtelemaan tänne puutarhojen salojen pariin. En ole Kemiön saarelta en, mutta lähitienoolta oman mittapuuni mukaan kumminkin.
Se eriskummallinen kukka on harmaakäenkukka. Se on kaksivuotinen ja siementää kovasti.
Minä muuten asun Kemiössä! Sagalundissa ja Westerssillä on jonkun kerran tullut käytyä.
Kiitos kovasti Mari, tuosta kukkatiedosta. Sitä oli sekä Sagalundissa että Westersissä. Perustulo ehti manailla kun Kemiössä ei ole ketää bloggaajia, mutta nythän tärppäsi. Kemiönsaari on niin ihanaa seutua, että siellä tulee aina kun vain mahdollista piipahdettua.
Lähetä kommentti