Monetin puutarhan innoittamana etsimässä puutarhamme huoneita

Monetin puutarhakirja vie mukanaan. Vaikken ole kuin kirjan alkumetreillä rakkaus puutarhaan on häilymätön. Puutarha on Monetille rakastajatar. Jotain syvää siis suhteessa tuhon ihmeen ihanaan puutarhaan on. Lähdin etsimään puutarhamme huoneita ja vehreyttä sekä näkymiä ja tässä kuvauskierrokseni satoa. Oikeastaan tämä sisääntulon pitkullainen kolmio, jonka kapenevassa kärjessä oikoo oksiaan Mustamarjaselja ja toista päätä reunustaa komeamaksaruohojen rivistö on ollut aina ylpeydenaiheitani. Vaikka alareuna rehottaakin rönsyleinikkiä ja valkojuurta, mutta se on kesän kunnostuslistalla kärkipäässä.

Kotioveltamme avautuu näkymä peltolakeuksille yli tuon kolmionmallisen rehevyyden tyyssijan.

Keittiön ikkunasta kahvikupposen äärestä voi katsella samaa näkymää, mutta nyt pellot avautuvat melkein silmänkantamattomiin. Onhan talomme jonkinmoisella kukkulalla.

Kurhot, tatarit, kurjenmiekat, punahatut, nauhukset, poimulehdet, komeamaksaruohot, sinipallo-ohdakkeet ja lehtoängelmät asustelevat sulassa sovussa täyttäen lähes koko maa-alan

Pyykinkuivaustelineeltä avautuu näkymät lehmipellolle. Pellon ja pihan väliin on rakennettu vapaamuotoinen aidanne, jossa unkarinsyreenit, tataret ja marjatuomipihlajat reunustavat aluetta.

Ja tässä näkymää hevoslaitumien suuntaan samaiselta pyykinkuivausareenalta. Puutarhaa on vaikea olla rakastamatta, siellä sielu lepää ja onni on autuas. Vaikka rönsyleinikit valtaavat pikkuhiljaa alaa

Muurin rakennusta ja nurmen ajoa

Tänään on aamusta asti trimmeri sekä ruohonleikkuri laulaneet kuorossa. Koko piha on parturoitu ja kahden tunnin hillitön taista rikkaruohoja vastaan on käyty. Monta sankkoa jos jonkinmoista rikkaa on kannettu pellonlaitaan ja melko puhdasta tuli.

Varjoliljat ovat viihtyneet hyvin rönsyalpin seassa ja pikkuriikkisiä alkuja on ilmaantunut kuin sieniä sateella. Nuputkin ovat melko komean laiset. Muistin, että meillä on ainoastaan noita punertavia liljoja, mutta nyt näyttää kyllä olevan myös valkoisiakin.

Tässä on suoranainen pahuudenpesä, vaikkei ehkä kaukaa katsottuna siltä näytäkkään. Nimittäin näiden pehkojen sekaan on pesiytynyt juolavehnää sun muuta viheliäistä enemmän kuin riittämiin. Jahka nuo liljat ovat kukkineet taidamme kaivaa ne kokonaan ylös ja parannella olosuhteita.

Tässä vielä otos sinisestä merestämme.

Miesväki on innolla vääntänyt muuria kuntoon. Tuohon upposi mummilan ylijäämä muurikivet ja lisääkin jouduimme hankkimaan 40 kpl. Seuraavaksi on vuorossa mullan rahtaaminen muurin koloon ja hurmehappomarjat jo odottelevat pääsyään tuuliaidanteeseen. Ja josko muutaman vuoden päästä edes saisimme aavistuksen varjoakin aikaiseksi.

Tässä luonnonkivimuuria niiltä hyviltä ajoilta, jolloin meillä oli vielä traktori ja etukuormaaja. Haikeana muistelen tuota traktoria, jolla saattoi lähi hiekkakuopalta hakea muurikiviä niin paljon kuin vain jaksoi ja viitsi. Nyt kottikärryt ajavat traktorin virkaa. Siksi ne kait pääsevät niin useasti kuviinkin. Muurin päällä kasvaa röyhytataria, vuorikaunokkia ja lehtoängelmää.

Ja näyttäneehän tuolla muurilla kasvavan sinipallo-ohdakkeitakin ja tarhapäivänlilja bonanzaa

Pihakierroksella löysin kanukan juurelta tällaisen sinisen akilleijan, jota en edes tiennyt olevan.