Kesän valo on niin pehmeä ja valloittava. Koira tuli varttia vaille kuusi nuolemaan naamaani. Yäg. Se on varma merkki siitä, että on syytä nousta ja vähän vikkelään tai seuraa hyppy rintakehälle ja kaulan ja korvien nuoleminen ja niitä tulee toki välttää viimeiseen hengenvetoon saakka. No ei siinä sitten muu auttanut kuin lähteä puutarhapissitykselle. Aamun sarastus, häikäisevä valo ja kosteudesta aiheutuva kimallus pakotti ottamaan kameran mukaan. Ensimmäiseksi suuntana kasvihuone ja kylvökset. Tässä on se perimmäinen syy, miksi aina ja aina uudestaan tilaan siemeniä ja kylvän. Johan oli viisi törmäkukkaa itänyt. Ainakin siis viisi tainta on luvassa noista kylvämistämme 300 siemenestä. Voitolla ollaan
Vasta ajettuun nurmikkoon piirtyvät varjot ihanasti
Maiseman kaukaisimmat pellot jäävät ohuen kastesumuvaipan verhoon. On aivan hiljaista
Alapihalla on vielä kottikärryt täynnä ruohosilppua eilisen nurmenajon jäljiltä
Perunakoisojen rehevyys on peittänyt alleen kaikki loput kukkapenkkien tyhjät aukot ja komeat nuput odottavat avautumistaa.
Jopa hovijasmikkeen kukka löytyi aamukävelyllä. Hovijasmikkeet ovat vuosia kituuttaneet, mutta tänä vuonna ne ovat saaneet ihmeellisen kasvupyrähdyksen ja tehneet 30 - 40 cm uudet kasvut. Muutamat kukat ovat piilossa aivan maan rajassa, joten oksia joutuu suorastaan nostelemaan, jotta näkisi kukat.
Tähkäesikko porskuttelee ja availee kukkiaan. Tämä on ollut varsinainen yllätys. Nuorimmaisemme halusi tämän taimen välttämättä Kauppilasta ja johan se piti hankkia. Nyt esikko on kukkinut täyttä hönkää istuttamisestaan lähtien ja loppua ei näy. Taisi olla varsinainen valittu taimi.
Perunakoisot peittävät myös alleen juuri istuttamani unikon ja rikkaruohot. Kitkentäpuuhat ovat huomattavasti helpottuneet kasvuston rehevöitymisen jäljiltä ja parhaillaan rikkoja tulee vajaa ämpäri viikossa. Huokaus ja helpotus
Aamuiset auringonsäteet kurottautuvat pikkumetsän puiden välistä yläpihan nurmelle piirtäen valtavan pitkiä varjoja. Tänään lähdemmekin Somerniemen kesäteatteriin ja mökille vilvoittelemaan. Puutarha saa rauhassa lepäillä ja kasvattaa kasvustojaan sillä välin. Löysin muuten iltasella taas yhden mielenkiintoisen linkin
Villiniitty laitoin sen tuonne reunalinkityksiinkin. Aivan käsittämättömän hurmaavia tulppaaneja, etenkin nuo Tulipa `Blue Parrot´ v.1935, Tulipa `Duc van Tol White´ v.1805 ja Tulipa viridiflora Red hue v.1700. Käykääpähän ihastelemassa.
Seitsemän päivää on kulunut kylvöksistä ja nyt on 25 Scabiosa caucasica tainta pinnalla. Lupaavalta siis varsin lupaavalta näyttää. Mökillä sienestimme oikein kahtena päivänä ja toki metsästä pikkuisen keltasieniä l. kanttarelleja saatiin saaliiksi ja yhden mustikkapiirakan mustikat. Sienihimossa menin myös kotiin palattuamme metsälle ja saaliina yksi ketunpääkallo, ei sienen sientä eikä liioin mustikoita. Toki kolme metsämansikkaa napsin matkallani.
Pakollinen pihakierrois osoitti taas rehevöitymisen merkkejä. Tänä keväänä kylvämäni oppineittenkukat ovat osoittautuneet varsin kelpo kasveiksi. Muurin edustallakin niitä on melkoinen rivistö. Taidan hankkia näitä samoja ensivuonnakin tilkekasveiksi.
Myös mantsurianjalopähkinä levittelee komeasti lehtiään sateen tihkuttaessa sen lehvästöön.
Pation vierustan kukkapenkissä on otettu pituuskilpa ja kasvusto ylittääkin jo keskimäärin 100 cm korkeuden
Tuo kummalliselta kuulostanut perunakoiso onkin perunkoiso. Ihmettelinkin hieman itsekseni tuota perunakoiso nimeä, mutta kuvittelin kasvin olevan kasvutavaltaan perunamainen. Hmm aika erikoista logiikkaa. Olisi ehkä selvempää arkistoida siemenpussit paremmin. Koiso kun koiso, mutta sen kasvusto on mielettömän rehevää ja kukat vaatimattomia. Tästä en kyllä ole aivan varma haluanko näitä ensivuonna.
Koison kukkiin voi kylläkin kurkistella sisälle
Nämä perunkoisot ovat olleet tilkitsemässä tätä punahatturinnettä, jossa on jostain kumman syystä muutama mojova aukko. Niihin siirtelen pikkuhiljaa uusia punahatun taimia.
Talon vierustalla olevassa keltaisessa penkissä on kaikki paitsi leveäkompassikukka kukassa. Tässä syyshohdekukka oranssikukkaisena. Helenium Waltrault
Samainen hohdekukka hieman kellertävämpänä
Helenium puberleum Autumn Lollipop kukassa. Tässä on varsinainen yllättäjä. Nyt kyllä taas kerran huomaa kuinka kuvat valehtelevat. Odotin lollipopista varmaan kolminkertaisen kokoista mitä nämä sitten todelliduudessa olivat. Tuommoisen palluran halkaisija on noin 1cm - 1½ cm. Mutta ei kannata marista, sillä ihan hauskoilta ne kumminkin näyttävät muiden keltaisten joukossa.
Tässä myös tämän vuoden tilkekukkia. Muistaakseni, nii-in muistaakseni. Tämänkin pussukan olen hukannut siis nimittäin saanen esitellä tuoksuhohdekukka. Pallurat ovat nyt haltaisijaltaan vain ½cm - 1cm. Kukat tuoksuvat vienosti omenalta, jos polvistuu pikkuisen pehkon juureen ja nuuhkaisee kevyesti. Mutta suloisia nämäkin tuolla kellertävän penkin lomassa.
Ruusupenger pöyhkeilee komeana. On tainnut nauttia sateisista säistä samoin kun tuo röyhytatar, joka on vallannut alleen päivänlilja bonanzan. Onneksi päivänlilja on valtaisalla tarmolla puskenut kukkavarsiaan tuon hurjan puskan läpi. Jos kuvaa suurentaa klikkaamalla voi nähdä taustapellolla laiduntavat heposet.
Tarhapäivänlilja Cool it on jäänyt myös koristekirsikan varjoon. Kukkaaihioita on kuitenkin tuloillaan, joten kohta pääsemme nauttimaan vaihteeksi raikkaasta valkoisesta kera ihmeen ihanan vihertävän. 
