Olin tänään yhdessä lasten kanssa rakentamassa näyttelyä Vasion Perinnemäelle. Paikka oli kukkupäällä vuosisadan alun maatalousvempaimia, maamoottoreita, pärehöyliä sun muuta tykötarvetta. Ja mietin mintä onni muodostuu? Onni on fyysistä työtä, touhua, aherrusta ja yhdessäoloa - sitä onni ainakin minusta on. Joutilaisuus ei siis ollen kuulu laisinkaan unielmienipuutarhaan. Vaan se, että saa työntää kädet multaan, aistia eri maalajien tunnun, kaivaa kuoppia, huolehtia, kärrätä multaa, kitkeä ja istuttaa. Olla mukana muutoksessa, mikä puutarhassa on jatkuvasti läsnä. Siispä lähdin toteuttamaan unelmaani ja touhuamaan puutarhaani. Tässä muuten yksi onneni tyyssija viiden neliön varjo ja sen vehreys.
Ja täällä ihanaiseni on vihdoinkin avautunut. Tuo majesteettinen Varjolilja, Lilium martagon, jota jo John Parkinson viljeli puutarhassaan 1629. Yleisesti ottaenkin näitä kaunokaisia viljeltiin 1600-luvun puutarhoissa. Ei ihme, että renessanssin maalaustaide kuuluu yksiin suosikeihini.
Tässä lähikuvaa juuri avautuneesta kukasta
Samoin tässä
Ja komeuteni kohti taivasta kuvattuna
Rikkojen kitkentä, uuden maan kärräys, kanankakka ja kastelu ovat saaneet melkoista runsautta aikaan. Alppipiikkiputki on karannut kurhojen sekaan mustamarjaseljan alle
Halailevia siemenkotia, jotka takaavat taimiomavaraisuutta taas ensivuoteen
Tähkäesikko on päässyt piikkiaralian juurelle
Valkoisen pensaskärhön nuppusatoa. Pensaskärhöt olivat -30% alennuksella Kauppilassa ja tarttui oitis matkaan
Viiruhelpi kasvaa ja voi hyvin. Komeamaksaruohokin on paikoin yltänyt ällistyttävään 60 cm korkeuteen
Puutarhassa voi myös makoilla ja kuvailla. Tässä keväällä ensitöikseni perustamaa magnoliapenkkiä
Keskellä polku, joka johtaa keskelle kukkapenkkiä. Etualalla leopardinkukka
Ja tätä riensin kiireellä laittelemaan suoraan töistä päästyni. Muuri on lähestulkoon valmis, enää muutama maakivi muurin päätyyn ja se on kunnossa. Etualalla ruusuorapihlajani, jonka juurella kasvaa tulikuusamaa. Sitten seuraa hurmehappomarja, katsura, neidonhiuspuu, piikkiaralia, pensaskärhö, amurinviini, mantsurianjalopähkinä ja kirjolehtikanukka. Tämä on varsinainen aarresaareni ja kokeilujeni tyyssija.
Ja lopuksi pihamme viattomin ja ylväin kaunokainen siemenkotineen. Valkoinen akilleija, jonka lehdet ovat täydellisesti muodostuneet.
Kesän valo on niin pehmeä ja valloittava. Koira tuli varttia vaille kuusi nuolemaan naamaani. Yäg. Se on varma merkki siitä, että on syytä nousta ja vähän vikkelään tai seuraa hyppy rintakehälle ja kaulan ja korvien nuoleminen ja niitä tulee toki välttää viimeiseen hengenvetoon saakka. No ei siinä sitten muu auttanut kuin lähteä puutarhapissitykselle. Aamun sarastus, häikäisevä valo ja kosteudesta aiheutuva kimallus pakotti ottamaan kameran mukaan. Ensimmäiseksi suuntana kasvihuone ja kylvökset. Tässä on se perimmäinen syy, miksi aina ja aina uudestaan tilaan siemeniä ja kylvän. Johan oli viisi törmäkukkaa itänyt. Ainakin siis viisi tainta on luvassa noista kylvämistämme 300 siemenestä. Voitolla ollaan
Vasta ajettuun nurmikkoon piirtyvät varjot ihanasti
Maiseman kaukaisimmat pellot jäävät ohuen kastesumuvaipan verhoon. On aivan hiljaista
Alapihalla on vielä kottikärryt täynnä ruohosilppua eilisen nurmenajon jäljiltä
Perunakoisojen rehevyys on peittänyt alleen kaikki loput kukkapenkkien tyhjät aukot ja komeat nuput odottavat avautumistaa.
Jopa hovijasmikkeen kukka löytyi aamukävelyllä. Hovijasmikkeet ovat vuosia kituuttaneet, mutta tänä vuonna ne ovat saaneet ihmeellisen kasvupyrähdyksen ja tehneet 30 - 40 cm uudet kasvut. Muutamat kukat ovat piilossa aivan maan rajassa, joten oksia joutuu suorastaan nostelemaan, jotta näkisi kukat.
Tähkäesikko porskuttelee ja availee kukkiaan. Tämä on ollut varsinainen yllätys. Nuorimmaisemme halusi tämän taimen välttämättä Kauppilasta ja johan se piti hankkia. Nyt esikko on kukkinut täyttä hönkää istuttamisestaan lähtien ja loppua ei näy. Taisi olla varsinainen valittu taimi.
Perunakoisot peittävät myös alleen juuri istuttamani unikon ja rikkaruohot. Kitkentäpuuhat ovat huomattavasti helpottuneet kasvuston rehevöitymisen jäljiltä ja parhaillaan rikkoja tulee vajaa ämpäri viikossa. Huokaus ja helpotus
Aamuiset auringonsäteet kurottautuvat pikkumetsän puiden välistä yläpihan nurmelle piirtäen valtavan pitkiä varjoja. Tänään lähdemmekin Somerniemen kesäteatteriin ja mökille vilvoittelemaan. Puutarha saa rauhassa lepäillä ja kasvattaa kasvustojaan sillä välin. Löysin muuten iltasella taas yhden mielenkiintoisen linkin Villiniitty laitoin sen tuonne reunalinkityksiinkin. Aivan käsittämättömän hurmaavia tulppaaneja, etenkin nuo Tulipa `Blue Parrot´ v.1935, Tulipa `Duc van Tol White´ v.1805 ja Tulipa viridiflora Red hue v.1700. Käykääpähän ihastelemassa.
