
Westersistä hankkimamme meksikonrakuuna on avannut kukkasensa. (liekö muuten kuva väärin päin kun näyttää niin kummalliselta) No antaapi olla. Meksikon rakuuna näyttää hieman samettikukalta, mutta löysin kyllä netistä tämän näköisiä yksilöitä latinankielisellä nimellä
Tagetes lucida Cav. Ei muuten ole aavistustakaan miten tätä käytetään tai miltä maistuu ja onko monivuotinen.

Sormustinkukkia on ilmaantunut sinne tänne pitkin pation vierustan kukkapenkkiä. Löysimme kyseisen sormustinkukan myös siemenvalikoimistamme eli Villasormustinkukka,
Digitalis lanata. Kermankeltaiset kellokukat, joissa on ruskea tai violetinruskea suonitus. Vaikka olenkin takavuosina kitkenyt noita viheliäisesti leviäviä villasormustinkukkia tunkioon roppakaupalla olen suoranaisesti ihastumaisillani sen komeaan kitaan ja päätynyt säilyttämään nyt löytyneet kasvit.

Sitten yht äkkiä kuin tyhjästä vaan edessämme oli tällainenkin lilja. Ehkäpä tähänastisista komein. Väriyhdistelmät suorastaan hurmaavat. Tällaisen ei edes tiedetty asustelevan puutarhassa.

Tyvessäkin on ihania värejä

Myös nuput ovat hurmaavat

Ja tässä muotojen sulosointuja - suuret liljannuput toistavat samoija muotoja kuin akilleijojen siemenkodat pienemmässä koossa.

Liljan vierestä löytyi myös tällainen värivariaatio tuosta valkoisesta ritarinkannuksesta. Nokimustaa ja valkoista.

Yleisnäkymää hieman vielä keltaisen penkin ilmeestä. Suuret keltaiset ovat päivänhattuja, pienet hennot kellertävänvihreät tuoksuhohdekukkia ja oranssimmat taka alalla syyshohdekukkia

Leveäkompassikukka leveilee kuvan alalaidassa ja vasemmassa reunassa on rivistö komeamaksaruohoja, joita käytämme reunuskasveina

Ihanat sadepilvet lähestyvät taasen meitä. Seutumme on kärsinyt monen monituista vuotta enemmän ja vähemmän kuivuudesta. Väliin on pohjavesikin ollut niin alhaalla, että on pitänyt säästellä vesijohtoveden kulutusta, mutta nyt ahh sataa, sataa ja sataa.

Vehnäpelto lainehtii sadepilvien saapuessa.