Valmistautuminen suruaikaan

Kuin kohtalon ivaa, juuri kun Jaska taivastelee blogipäitysteni vilkautta, kuin salama kirkkaalta taivaalta palvelinyhteydet katkesivat eilen ja oli tyystin ilman nettiyhteyksiä. Nyt sitten taasen postausta kahden päivän edestä. Varjoliljojani en voi olla ihailematta päivittäin. Niiden muoto, ylväys, väriyhdistelmien herkullisuus - njam.

Keväällä Kauppilasta hankkimani unikko availee nuppuaan. Väri on mitä hurmaavin. Tästä ainakin taidan saada siemeniä ja uusia pieniä taimia ensivuodelle.

Tulikuusamat ovat kotiutuneet ja aloittaneet nuppusateensa. Kohta muuripenger loistaa oranssina, terrakotan väristä taloa vasten.

Puutarhassa ehkäpä parasta on juuri se, että kukin voi nähdä tarhan sellaisena kuin haluaa. Väliin ihmiset, jotka eivät niin piittaa puutarha-asioista nostavat esiin mm. ovatko nämä rikkaruohoja, miksen kitke niitä pois hiekoitukselta. Mutta nämähän ovat jumalallisia tulikukkia, jotka ovat salaa rosvonneet tilaa itselleen ja pehmentävät hiekoituksen ja istutusten välistä rajapintaa.

Viimepäivien keijunruusupehkon harvennus on antanut potkua myös sen siimeksessä asustaville liljoille. Kohta nuo oranssiset kukat aukeavat. Olisivatkohan nämä tiikerililjoja. Hmmm. Ei harmavinta aavistustakaan.

Tässä suurin nuppu, joka voi jo aueta kenties huomenna.

Kukkapenkissä asusteleva pikkisipuli on tehnyt liudan pikkuisia poikasia kehtoonsa

Pensaskärhön kukkasade on melkoinen. Monetin kirjasta lueskelin kuinka puutarhurit joka vuosi tukivat pensaskärhöt. Pitänee siis kaupunkireissulla hommata tuki, jottei tuuli katko ihanaista kärhöäni. Kärhöt ovat metsien kasveja ja vaatisivat juurilleen varjoa, joten muutama heikkovointinen kärhö taitanee kärsiä juuriston paahteisuudesta. Pitänee myös tämä asia korjata pikimmiten ja kokeilla josko se lisäisi kärhöjen elinvoimaa.

Marskinliljan kukkatähkä kasvaa pikkuhiljaa ja enää en suinkaan olekkaan varma, että tämä olisi valkoinen himalajan marskinlilja, josta kaikki vuodet olen haaveillut. Mutta pian nähdään mitä noista nupuista oikein aukeaa.

Keijuruusu on voimistunut kanakakka ja vesi annoksistaan. Lehdet ovat tummenneet ja nuppuja on kaikkialla

Suruaika lähestyy. Taitaa olla aika jättää hyvästit tuolle niin ihanalle riippahernepuulleni, jota vuosia olen niin hellästi ja taiten hoitanut. 200 km/h vauhtia lähtevä golfpallo kun iskeytyi niin syvälle runkoon, että haavasuojistakaan ei tainnut olla riittäviä apuja. Tämä on siis miesten tekosia ja nyt on julistettu lyöntikielto yläpihalle. Nyyh.

Kuolanpionin rehevät lehdet lepäilevät yläpihan pengertä vasten ja tekevät tunnelman vehreäksi.

Vouuu, vihdoinkin kamera käytössä

Olen siis tänään saanut vihdoinkin uuden kameran, joten nyt on syytä varsinaiseen ylpeilyyn. Tässä jo monesti aiemminkin esittelemäni kääpiökurjenmiekka, joka on pelastettu lapsuuden kotini pihamaalta. Toki nyt näitä on aivan riesaksi saakka, vaikka komeita ovatkin.

Kasvihuoneviljelmilläni on läkähdyttävän kuuma ja olen pikkuhiljaa rahtaillut kasveja raikkaaseen ulkoilmaan. Mutta lehtosinilatvat, Polemonium caeruleum, lämmittelevät vielä ja odottelevat pääsyään luumulehdon viileyteen.

Onneksi liljakukot ovat pysytelleet kaukana kaunokaisestani, varjoliljoista, joiden nuput ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viime päivinä.

Nyt sain myös tarkempia kuvia akilleijoistani. Tämä vaaleanpunainen on myös lapsuudenkotini peruja ja on nyt pikkuhiljaa levittäytynyt lähes jokapuolelle puutarhaa.

Tässä taasen kanukan vieressä majaileva sininen akilleija.

Ja täällä violetti hieman kerrannaiskukkainen akilleija, joka on venähtänyt 60cm korkeaksi

Viimeinen terälehtensä säilyttänyt kuolanpioni, Paeonia anomala.

Pikkuhiljaa siemenkodat ovat kehittymässä ja itse asiassa siemenkodat ovat usein itse kukkaa paljon paljon kiehtovampia ja hienompia.

Piikitön ruusumme kukkii

Olin töiden jälkeen trimmeröimäss pihan laitamia, kun kahdeksanvanhamme tuli tohkeissaan luokseni. Ilmoitti, että outoja on tapahtunut, piikitön ruusumme kukkii. Eli kuolan pionimme on vihdoin avannut nuppunsa.

Lisäksi kärhö kaunosielumme on avannut myös viehkeät nuppunsa.

Ja täällä kurjenmiekkamme, joita on neliö kaupalla. Oho ja taustalla häämöttää näköjään ihka oikeita horsmia. Pitänee ruveta kitkentä projektiin.

Luumulehto naurattaa kaikkia, mutta nyt se on kovaa vauhtia valmistumassa

Kuolanpionin nuput aukeavat hiljalleen. Vielä keskustan keltaisuus ei näy, mutta terälehdet oikovat jo itseään.

Lämpimät sateet ja 28C helle ovat pistäneet vauhtia kasvuun ja sisääntulomme näyttää nyt tältä.

Tänään töissä taasen leuhkisin luumulehdollani ja kollegoilla oli niin hauskaa, että olivat tikahtua nauruun. Mutta tuumasta toimeen. Nyt maa on kertaalleen jyrsitty ja suurin osa rikkakasveista on nyhdetty. Nyt tätä pidetään jonkin aikaa kesantona ja rakennellaan reunusta pienistä maakivistä. Tuossa kuvassa oikeassa reunassa oranssin lapion ja kahden kiven mötikän välimaastoissa on siniluumu sinikka, joka on vielä kovin vaatimaton. Mutta kohtapuoliin kaveriksi hankitaan reilunkokoisia keltaluumuja.

Tässä luumulehdon rajausta kivipolulla. Tämä on semmoinen alkuluonnos reunuksesta, mutta viikon päästä nähdään miten on edistynyt

Ja taas tämä pensas, jota en sitten millään tunnista. nyt nuo nuput ovat venyneet pituutta ja kohtapuoliin ensimmäiset kukat aukeilevat

Kasvihuoneen tukahduttavassa kuumuudessa ihanaiseni on ruvennut kukkimaan

Tässä ykkös lempparini japanintatar. Meillä kun savi on kittiä, niin ei leviä sitten senttiäkään mihinkään suuntaan istutusalueeltaan.

Trimmeröintiä, nurmen leikkuuta ja hirmuista kasvun kuhinaa

Tänään on trimmeri laulanut ja ruohonleikkuri säentänyt. Nimittäin nurtsit leikkattiin viheliästen voikukkien vuoksi uudellen ja ojanpielet sekä pensaiden aluset trimmeröitiin. Tässä sisääntulomme pikkuinen päivänhatturyhmä

Ja tässä marjapehkosaarekkeemme autotallin edustalla. Rinteessä on 30 marjapehkoa ja neljä omenapuuta. Pehkot ovat vielä melko pieniä, koska ne siirrettiin viime syksynä umpikittisavesta tähän rinteeseen.

Ja tässä ihanainen risiini. Olemme rahdanneet olohuoneessa asustaneet risiinit vihdoin pihalle

Lämmin sade on laittanut liljoihin vauhtia. Tässä jotakin vanhaa punertavaa liljaa sekä valkosia ritarinkannuksia.

Ja täällä lisää liljoja sekä nupullaan oleva vaaleanpunainen akilleija

Kuolanpionin nuput paisuvat paisumistaan. Varmasti alkuviikosta pääsemme ihailemaan niiden kukintaa

Quun varoittelujen jälkeen olen tehnyt superiskuja kukkojen varalta, mutta yhtään en ole löytänyt. Tässä erityinen aarteeni ihanaiset varjoliljat komeamaksaruohojen kera.

Kuolanpioni kasvaa kuhisten

Ulkona rupesi sataa tihkuttamaan ja käpäisin hakemassa pyykit sisälle ja huutelemassa lapset sekä koiruuden sisään. Ja mitäs matkalla huomasinkaan. Kuolanpionit kasvavat näköjään silmissä. Olen aavistuksen innostumassa myös luonnon pioneista ja kevätmatka pionienkotiin ei tuntuisi ollenkaan hullummalta. Samoin Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan pihamaa kutkuttaa mielessä. Toki jo pidempään meidän on pitänyt käydä katsastamassa Kärsälän ruusutilakin tuolla Somerolla kun ihan ohi aina kuljetaan. Vaikkei toki mitään suurempia ruusun ystäviä ollakkaan, mutta ajatus ruusutilan näkemisestä kutkuttaa, olenhan sentään lapsuuteni kesät viettänyt aivan tilan naapurissa.

Onni ja puutarha

Jos onni on keväällä kukkivassa onnenpensaassa, lehtoängelmän varhaisessa kasvustossa ja kuolanpionin punaisissa versoissa - onni asustaa myös vanhasta mummilasta tuoduissa akilleijoissa, jotka lehtoängelmän tavoin hillitysti leviävät

Kuolan pionin ensimmäiset versot kurkistavat viiruhelpikasvuston ja suikeroalpin peittämästä rinteestä. Yksinkertaiset kukkaset ja vankat versot antavat ryhtiä rinteeseen.

Lehtoängelmä kuuluu pihamme ehdottomiin suosikkeihin. Kestävä, helppohoitoinen ja hillitysti siementämällä leviävä hento kaunokainen hurmaa niin aikasella kasvuunlähdöllään kuin herkällä kukinnallaankin. Lehtoängelmä aidanne rajaa pihan eri tasoja ja suojaa oleskelualueen reunamat komealla 70 cm kasvustollaan

Komea onnenpensas kukkii parhaillaan. Pensas on kasvanut pihalla vuodesta 2001 ja on alkujaan Papan erikoiskuormasta. Onnenpensas on saanut sijakseen varsin huonohkon hiesumaan, mutta on sinnitellyt vuodesta toiseen kohoten nyt jo liki kahden metrin korkeuteen.