Eilis iltapäivä ja tämä aamu on hääritty puutarhassa kuin herhiläiset. Nurmea on ajettu liki puolihehtaaria, ihasteltu, nuuhkittu, kitketty, trimmattu ja löydetty taas unholassa olleita kasveja. Tänään olen tehnyt myös päätösen siitä, että yritän esittää tästedes aina silloin tällöin kokonaisnäkymiä puutarhastamme. Löysin koneeltamme Panorama Maker ohjelman. Ei aavistustakaan onko moinen tullut netistä kun latasin aikoinaan Picasan vai liekö mokoma tullut kameran mukana. Mutta nyt piti oikein kokeilla kyseistä ohjelmaa. Killuin nimittäin keittiön ikkunan vieressä palotikkailla ja kuvailin jonkinmoisia yleisnäkymiä keittiöstä avautuvista näkymistä. Ja wow ohjelma liitti vinot, kampelat ja kaikin puoliin keskenään päällekkäin menneet kohdat suorastaan täydelliseksi panoraamaksi talon edustasta. Tästä voi nähdä kerralla kolme eri tasoa. Tämä ylin on suoraan keittiön ja olohuoneen ikkunoiden alla seuraava on "jalkapallokenttä" ja kolmas ruusuaidanteen takana oleva taso on perusteilla olevan luumulehdon sija.
Risiinit ovat taasen kasvaa hujauttaneet melkoisesti sateiden helliessä niiden suuria ja rosoisia lehtiä.
Kivirännin vierustat ovat saaneet myös uutta pontta sateista.
Röyhytataraita on niin korkea, että nyt voi "jalkapallokentällä hiippailla ilman, että yläpihalla olijat huomaavat.
Myös Kuopion mummilta saadut Valamonruusut jaksavat ahkerasti kantaa nuppuja ja tuulessa lepattavia kukkia. Seison kuvatessa jalkapallokentän laidassa ja katson ylös talon ohi neljännelle pihan tasolle, jossa on mm. lasten arkeologiset kaivaukset. Asummehan sentään toimenpidekiellossa olevan pikkumetsikön laidalla, josta on 50-luvulla löytynyt jokin kiehtova ruukunpalanen.
Kahden tuuliaidanteen väliin pääsee myös somasti piiloon ja sieltä voi tirkistellä pation vieressä olevaa muuria ja jalkapallokentän laitaa ja ruusuaidannetta.
Liki kolmesataa keväällä kylvämäämme unikkoa alkaa valmistautua kukintaan. Nuppuja on pitkin ja poikin istutusalueitamme ja vaikka pidimme tarkkaa kirjaa unikoiden väreistä loppumetreillä menimme kuitenkin taimissa sekaisin. Joten melkoinen yllätys odottaa.
samettisumakki kasvattaa kasvattamistaan kukkaterttujaan ja nyt ne ovat jo kämmenenkokoiset. Ja niin iiihanan vihertävät. Njam.
Ensimmäiset punahatut availevat kukkiaan. Kohta puutarha on perhosarmeijan valtaama. Ne nimittäin vetävät perhosia puoleensa vallan kovasti.
Keltaisen penkin syyshohdekukat ovat myös avautumassa. Nuppu oli aivan oranssi ja nyt terälehtien auettua voimakkaan keltainen.
Sinipiikkiputkia on kaikkialla. Niitä pilkistelee japanintataren oksistojen lomasta, hurmehappomarjapehkosta, niitä on kylväytynyt punahatturivistöön, hopeakurhojen sekaan ja ties minne. Tämän yksilön varret olivat muista poiketen tyystiin kellertävänruskeat. Melkoisen hieno väriyhdistelmä tuon kukan kanssa.
Ja tässä tämänpäiväinen löydökkimme. Siis tällaisiakin sormustinkukkia olen joskus kylvänyt ja muistaakseni nämä siemensivät niin peijoonisti, että luulin jo kitkeneeni kaikki pois. Mutta johan yksi löytyikin aivan pation reunasta.
Komeat kukat näillä varsin on, mutta mokomat ovat kovin lyhytkasvuisia. Maksimissaan jotain 40 cm. Mutta taidan vaihteeksi käydä armon oikeudessa ja säästää tämän hurmurin
Westersistä hankkimamme meksikonrakuuna on avannut kukkasensa. (liekö muuten kuva väärin päin kun näyttää niin kummalliselta) No antaapi olla. Meksikon rakuuna näyttää hieman samettikukalta, mutta löysin kyllä netistä tämän näköisiä yksilöitä latinankielisellä nimellä Tagetes lucida Cav. Ei muuten ole aavistustakaan miten tätä käytetään tai miltä maistuu ja onko monivuotinen.
Sormustinkukkia on ilmaantunut sinne tänne pitkin pation vierustan kukkapenkkiä. Löysimme kyseisen sormustinkukan myös siemenvalikoimistamme eli Villasormustinkukka, Digitalis lanata. Kermankeltaiset kellokukat, joissa on ruskea tai violetinruskea suonitus. Vaikka olenkin takavuosina kitkenyt noita viheliäisesti leviäviä villasormustinkukkia tunkioon roppakaupalla olen suoranaisesti ihastumaisillani sen komeaan kitaan ja päätynyt säilyttämään nyt löytyneet kasvit.
Sitten yht äkkiä kuin tyhjästä vaan edessämme oli tällainenkin lilja. Ehkäpä tähänastisista komein. Väriyhdistelmät suorastaan hurmaavat. Tällaisen ei edes tiedetty asustelevan puutarhassa.
Tyvessäkin on ihania värejä
Myös nuput ovat hurmaavat
Ja tässä muotojen sulosointuja - suuret liljannuput toistavat samoija muotoja kuin akilleijojen siemenkodat pienemmässä koossa.
Liljan vierestä löytyi myös tällainen värivariaatio tuosta valkoisesta ritarinkannuksesta. Nokimustaa ja valkoista.
Yleisnäkymää hieman vielä keltaisen penkin ilmeestä. Suuret keltaiset ovat päivänhattuja, pienet hennot kellertävänvihreät tuoksuhohdekukkia ja oranssimmat taka alalla syyshohdekukkia
Leveäkompassikukka leveilee kuvan alalaidassa ja vasemmassa reunassa on rivistö komeamaksaruohoja, joita käytämme reunuskasveina
Ihanat sadepilvet lähestyvät taasen meitä. Seutumme on kärsinyt monen monituista vuotta enemmän ja vähemmän kuivuudesta. Väliin on pohjavesikin ollut niin alhaalla, että on pitänyt säästellä vesijohtoveden kulutusta, mutta nyt ahh sataa, sataa ja sataa.
Vehnäpelto lainehtii sadepilvien saapuessa.
