Tähän päivään asti tai oikeammin eiliseen olen luullut, että Kauppila on puutarhahöperön mekka. Mutta olen erehtynyt pahamman kerran. Nimittäin Viherlassila njam - harmi ettei ollut kameraa mukana - on aivan yliveto. Taimet hyvinvoivia, pullukoita, reheviä ja esillepanot jumalallisia. Mukaan lähti kolme upeaa ja suht huokean hintaista tainta. Kultasade,
Laburnum alpinum, vyöhyke I - II, tuotantomaa Suomi, 8,7€
Syyssyreeni,
Buddeia davidii `Empire Blue`, vyöhyke I, leikataan syksyllä, suojattava talveksi, tuotantomaa Suomi, 12€
Mustaselja,
Sambucus nigra ´Blac lace`, vyöhyke I-II, Sitruunan tuoksuiset kukat, tuotantomaa Ruotsi, 32€
Aamu oli jälleen kerran mitä hurmaavin. Syksyn tuloa enteilevä kaste ja sumu on verhonnut puutarhan salaperäiseen hämyyn ja unikoiden silhuetit piirtyivät vasten nousevan auringon säteitä
Keltainen penkki, jonka olen muuten ajatellut nimetä Annatädin unelmaksi, oli suorastaan juhlava. Miksi tuo Annatädin unelma - muistan kun lapsena vein isoäitini kanssa kukkia haudalle niin Anna-tädin lempiväri oli ollut keltainen ja aina piti muistaa viedä keltaisia kukkia hänen haudalleen. En ole koskaan edes nähnyt tuota tätiä, mutta muistot noista hetkistä ovat väkevinä mielessäni ja haluan jatkaa Anna-tädin muiston vaalimista. Etsin muuten tuon tädin kuvan, jostain arkistojen kätköistä ja laitan tänne jahka löydän.
Myös punahatut näyttivät taivaalliselta
Ja unikot. Suuret raskaat pioniunikon kukat nuokkuivat hiljalleen aamukasteen helliessä niitä
Rehevyys on saapunut myös Risiinien läheisyyteen
Aamuauringon säteet paljastivat risiinien lehtiruodit ja saivat näyttämään osan lehdistä rusehtavilta
Luumulehdon kärhö on peittynyt kukkasateeseen
Aamukastepisarat kilvoittelevat valkean akilleijan lehdillä. Nyt lähdemme valmistautumaan päivän koitokseen 500km autoiluun sukujuhliin Ikaalisiin ja sieltä takaisin. Joten postaukset ehkäpä huomiseen. Ja vielä kerran tervetulotoivotukset myös uusille lukijoille. Ainahan on mukavaa kun jättää jälkiä piipahduksistaan sivuilla
Tähän päivään asti tai oikeammin eiliseen olen luullut, että Kauppila on puutarhahöperön mekka. Mutta olen erehtynyt pahamman kerran. Nimittäin Viherlassila njam - harmi ettei ollut kameraa mukana - on aivan yliveto. Taimet hyvinvoivia, pullukoita, reheviä ja esillepanot jumalallisia. Mukaan lähti kolme upeaa ja suht huokean hintaista tainta. Kultasade, Laburnum alpinum, vyöhyke I - II, tuotantomaa Suomi, 8,7€
Syyssyreeni, Buddeia davidii `Empire Blue`, vyöhyke I, leikataan syksyllä, suojattava talveksi, tuotantomaa Suomi, 12€
Mustaselja, Sambucus nigra ´Blac lace`, vyöhyke I-II, Sitruunan tuoksuiset kukat, tuotantomaa Ruotsi, 32€
Aamu oli jälleen kerran mitä hurmaavin. Syksyn tuloa enteilevä kaste ja sumu on verhonnut puutarhan salaperäiseen hämyyn ja unikoiden silhuetit piirtyivät vasten nousevan auringon säteitä
Keltainen penkki, jonka olen muuten ajatellut nimetä Annatädin unelmaksi, oli suorastaan juhlava. Miksi tuo Annatädin unelma - muistan kun lapsena vein isoäitini kanssa kukkia haudalle niin Anna-tädin lempiväri oli ollut keltainen ja aina piti muistaa viedä keltaisia kukkia hänen haudalleen. En ole koskaan edes nähnyt tuota tätiä, mutta muistot noista hetkistä ovat väkevinä mielessäni ja haluan jatkaa Anna-tädin muiston vaalimista. Etsin muuten tuon tädin kuvan, jostain arkistojen kätköistä ja laitan tänne jahka löydän.
Myös punahatut näyttivät taivaalliselta
Ja unikot. Suuret raskaat pioniunikon kukat nuokkuivat hiljalleen aamukasteen helliessä niitä
Rehevyys on saapunut myös Risiinien läheisyyteen
Aamuauringon säteet paljastivat risiinien lehtiruodit ja saivat näyttämään osan lehdistä rusehtavilta
Luumulehdon kärhö on peittynyt kukkasateeseen
Aamukastepisarat kilvoittelevat valkean akilleijan lehdillä. Nyt lähdemme valmistautumaan päivän koitokseen 500km autoiluun sukujuhliin Ikaalisiin ja sieltä takaisin. Joten postaukset ehkäpä huomiseen. Ja vielä kerran tervetulotoivotukset myös uusille lukijoille. Ainahan on mukavaa kun jättää jälkiä piipahduksistaan sivuilla
4 kommenttia:
Voi miten ihania aamukuvia. Kauniita!!!
Hyviä löytöjäkin teit. En uskaltaisi noita kokeilla, kun olen kakkosvyöhykkeen ylärajoilla. Mustaselja on kyllä houkutteleva.
Ihan lähellä en kuitenkaan asu vaan eräässä rauniolinna retkikohteenne saaressa ja tyttäreni asuu Salossa.
Minulla kasvaa Buddleja davidii'White Profusion', ihana kasvi josta perhoset aivan hullaantuvat. Omaani en ole kai laiskuuttani peitellyt ja kuivat varret leikkaan vasta keväällä, kun siihen on tullut elonmerkkiä. Olen samaa mieltä, että Viherlassilasta myös löytää vaikka mitä varsinkin puita ja pensaita.
Sinä se osaat käyttää kameraa!!! Ihania usva kuvia, kiitos niistä.
Sanni mekin asutaan II vyöhykkeellä, mutta olen vuosia kokeillut I vyöhykkeen kasveja ja aikalailla hyvin ovat lähteneet, vaikken olekaan niitä talvisuojannut. Ykkösen kasvit ovat nimittäin niin jumalallisen hienoja.
Anonyymi tuo saaristo on mielettömän kaunista ja ihanaa.
Harrastamme huviajeluja aina silloin tällöin rannikolle ihan vaan huokailemaan ja ihastelemaan. Siis sinulla on kokemuksia tuosta syyyssyreenistä ja hengissä on pysynyt. Vautsi
Ansku kamera on tainnut kasvaa napanuorassa kiinni, rakastan kuvaamista.
Lähetä kommentti