Syyskylmyys hiipii luihin ja ytimiin. Olin puolikahdeksalta piipahtamassa pikimmiten puutarhassa, jossa koleus oli kouriin tuntuvaa. Kuvaamaankaan ei pystynyt kuin paikoin ilman salamaa. Enää ei voi paljain varpain tepastella pitkin nurmikkoa vaan on syytä kietoutua lämpimään huopaan hiippaillessaan ovesta ulos. Kävimme kirjastossa lainailemassa kaikkea arkkitehtuurin historiaan ja puutarhoihin liittyvää. Ajatuksen puutarhan suhteen siintävät jo tammikuun alkuun, jolloin laitan latva-artisokat itämään. Ja helmikuun aurinkoon, jolloin olohuoneen valtaa purkkiarmeija ja lukuisat kylvökset.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Jännityksellä odotellaan pönttöjen kuvia...
On sinulla isot alueet laitettavana, huh! Mutta onneksi näyttää myös energiaa riittävän!!!
Oi! Kasvatatko latva-artisokkaa? Miten on onnistunut? Artisokan sydämet ovat taivaallisia...
Jaana - pöntöt ovat riistäytyneet ylimitoitetuiksi, joten aikaa palaa vielä.
Kre - taitaa pikemminkin loputtomia visioita piisata ja puhti loppua aina puolitiehen
Sammakko - Ei vielä ole ollut latva-artisokkaa, mutta ensi keväänä sellaisia pitää saada - ovat niin komeitakin
Lähetä kommentti