Sukumme tai oikeammin miehen puolen suvun juuret kantautuvat Ikaalisiin. Seutu on varsin vehreää ja kaunista. Itse sukujuhlat olivat Ikaalisten vanhan kaupungin puolella ja väkeä oli saapunut viitisen tai kuutisen kymmentä. Rakennuksena oli vanha puukoulu, joka huokui varsin rauhaisaa tunnelmaa ja sopi äärettömän hyvin juhliin. Paluumatkalla teimme pikavisiitin Pinsiön taimistolla ja Pehtoorin antiikkiliikkeessä. Viidentoistaminuutin katselmuksen pohjalta voi vain huokailla. Taimistolla oli myynnissä mm. jättitaimia ja melko huokeaan hintaan.
Itse antiikkikahvila pehtoori näytti jo ulkoa päin varsin viettelevältä.
Ja sisällä - Voih vastassa oli jos jonkin moista ihanuutta. Vanhoja päästävedettäviä sänkyjä, pöytiä, lyhtyjä, pesusoikkoja, kaikkea ihanaa maan ja taivaan väliltä. Hinnat toki tuntuivat melkoisen korkeilta, joten jätimme tälläerää ihastelut katselun varaan.
Myös puutarhaan oli tarjolla suloisia risusydämmiä (tyhjillään) ja ruukkuja
Ja linnunpönttöjä
Itse Pinsiön taimistolta oli aivan pakko kylläkin ostaa kaksi juorua, koska niiden väri oli kerrassaan taasen meille sopiva
Ja lopuksi muutama kokonaiskuva pihamme sisääntulosta. Tuossa etualalla keltainen penkki l. Annatädin unelma, seuraavaksi kävelyväylä talolle ja sitten ns. pääistutuksemme, jota kehystävät komeamaksaruohot, vasemmassa reunassa auton hurvailu piha ja oikeassa häämöttää ajoreitti yläpihalle.
Sukumme tai oikeammin miehen puolen suvun juuret kantautuvat Ikaalisiin. Seutu on varsin vehreää ja kaunista. Itse sukujuhlat olivat Ikaalisten vanhan kaupungin puolella ja väkeä oli saapunut viitisen tai kuutisen kymmentä. Rakennuksena oli vanha puukoulu, joka huokui varsin rauhaisaa tunnelmaa ja sopi äärettömän hyvin juhliin. Paluumatkalla teimme pikavisiitin Pinsiön taimistolla ja Pehtoorin antiikkiliikkeessä. Viidentoistaminuutin katselmuksen pohjalta voi vain huokailla. Taimistolla oli myynnissä mm. jättitaimia ja melko huokeaan hintaan.
Itse antiikkikahvila pehtoori näytti jo ulkoa päin varsin viettelevältä.
Ja sisällä - Voih vastassa oli jos jonkin moista ihanuutta. Vanhoja päästävedettäviä sänkyjä, pöytiä, lyhtyjä, pesusoikkoja, kaikkea ihanaa maan ja taivaan väliltä. Hinnat toki tuntuivat melkoisen korkeilta, joten jätimme tälläerää ihastelut katselun varaan.
Myös puutarhaan oli tarjolla suloisia risusydämmiä (tyhjillään) ja ruukkuja
Ja linnunpönttöjä
Itse Pinsiön taimistolta oli aivan pakko kylläkin ostaa kaksi juorua, koska niiden väri oli kerrassaan taasen meille sopiva
Ja lopuksi muutama kokonaiskuva pihamme sisääntulosta. Tuossa etualalla keltainen penkki l. Annatädin unelma, seuraavaksi kävelyväylä talolle ja sitten ns. pääistutuksemme, jota kehystävät komeamaksaruohot, vasemmassa reunassa auton hurvailu piha ja oikeassa häämöttää ajoreitti yläpihalle.
4 kommenttia:
Mukava retkikohde löytyi taas :)
Teidän piha on ihan uskomattoman viimeistelty ja kaunis. Tuohon minä pyrin ja pyristelen. Seuraavaksi, kun lapsi on kateellinen toisten pihoista, niin heitä se ulos ihmettelemään :)) Ihanan näköistä kerrassaan!
Onko talonne vanha vai uusi?
Heipsan Sanni, Viikonvaihteessa oli kahdet yövieraat, jotka seurauvaat tiiviisti blogia, niin otettiin neljän hengen voimin jätti kitkentä, trimmaus, siivous & nurtsinleikkuu talkoot. Niin syytä oli tietysti ottaa siistitty kuva;) Totuus on aivan jossain muualla
Talo on rakennettu 2000. Olisin halunnut ehdottomasti vanhan talon, mutta sopivaa ei kerta kaikkiaan löytynyt mistään ja mies pisti kampoihin, kun on rakennusalan ihmisiä ja nähnyt jos jotakin kohteita. Periksi oli siis annettava ja asustellaan ruukunpunaisessa ½ tiili + ½ valkoinen laudoitus talossa, joka on yhdessä tasossa. Ja kolmeen suuntaan viettävällä peltotontilla, yhdellä suunnalla pikkiriikkinen metsäsaareke, joka on toimenpidekiellossa. Eli sieltä on löytynyt 50-luvulla jokin ruukunpala, joka viittaa kivikautiseen asutukseen.
Niin, sopivia vanhoja taloja ei taida ollakaan! Olis mekin saatu uusi jo näillä rahoilla, mitä tähän on pistetty. Uusi talo on varmasti mukava suunnitella ja paljon helpompi ylläpitää. On se minullakin joskus mielessä käynyt.
Ei kukaan järkevä ihminen osta vanhaa huonokuntoista kansakoilua. Entinen mieheni (rip) oli vaan sellainen hieman taivaanrannan maalailuun taipuivainen idealisti, joka uskoi yksinään pystyvänsä korjaamaan vaikka koko kylän. Minä taas olin 23 v. enkä tajunnut taloista tuon taivaallista. Minusta talo oli vain hurmaava ja paikka taivaallinen. Ihan järjetön temppu siis. Varsinkin jos vaikka teidän isännältä kysyttäisiin. Katto vuoti, vesi tuli kellariin jne...
Nyt ollaan tuon miehen kanssa saatu paikat jonkinmoiseen kuntoon komessa vuodessa. En kyllä heti lähtisi suosittelemaan kenellekäään, mutta sitten vaan huomasin omistavani yksinäni vanhan koulun, jonka jumppasalissa olisi voinut uida!!! Myöhäistä se on kyykistyä, kun...
:))
Vanhoissa taloissa vaan on se jokin oma tunnelmansa, historiansa ja henkensä, jota aina olen ihaillut suuresti. Toki uudessa on omat mukavuutensa ja saa sellaisen kuin haluaa. Mutta silti, jos pitäisi äänestää niin voiton veisi vanhatalo
Lähetä kommentti