Lämmin sade hellii puutarhaamme

Armas von varvas rakas koiruutemme pussasi naamani vähän ennen kuutta ja siitä lähtien olen puuhastellut kasvihuoneessa. Lämmin sade hellii puutarhaa ja kasvun kuhina suorastaan kuuluu korvissa. Ihmiset aina ihmettelee mihin tarvitsemme kasvihuonetta kun siellä ei koskaan ole kasvamassa mitään. Tuo on täyttä harhakuvitelmaa. Mutta käytämme kasvihuonetta toisin kuin ajatellaan. Ensinnäkin se on mitä parahin kompostorin säilytyspaikka. Toisekseen sitä käytetään taimien esikasvattamona. Tänäkin keväänä siellä on ollut elvyytyksessä jos jotakin puutarhasta kaivettua ja lisäksi 84 kpl oppineitten kukkia, 30 kpl mustia salkkoruusuja, 59 tuoksuhohdekukkaa, lukuisa määrä törmäkukkia, perunakoisoja ja vaikka sun mitä kokeiluja.

Tunnistaako kukaan mikä pensas tämä on? Nyt se kasvattelee nuppuja ja kohta puoliin kukkiin vaalean punertavin kellokukin. Olen hukannut tiedot pensaasta, enkä ole moista löytänyt kirjoistakaan

Eilen istutettu tuuliaidanteen taatanpihlaja nautiskelee pehmeästä sateesta

Ja täällä nupuillaan olevia maatiaismiekkoja. Näitä meillä piisaa ihan tunkioitavaksi saakka. Valtavia juurakoita on reilusti yli 10 neliötä ja juurakot senkun kasvaa kohisevat. Vaikka hienojahan nämä näin keväällä ovat.

Tuuliaidannetta perustamassa ja ruusupehkoja kitkemässä

Tuuliaitaa on tänään jatkettu. Viimevuonna aidanteeseen istutettiin syreenejä, keijuruusua ja vanhakseltaan oli tuo isoin pensas eli unkarinsyreeni. Tänään tuuliaidannetta levennettiin tuonne lehmilaitumen suuntaan ja sinne istutettiin multakasan tieltä kaivettu koristeomenapuu ja komea lähes kolmimetrinen taatanpihlaja. Saavissa kottikärryjen vieressä odottelee aidanteeseen pääsyään elvyytyksessä ollut tuurenpihlaja. Lehmien mylvintä kuuluu jo aamuisin kylän keskustasta päin ja innolla jo odotamme päivää kun kirmaava 50 päinen lehmälauma saapuu iloksemme. Siis aita kulkee 6m päässä talon seinästä joten kaverit tulevat aivan viereen seuraamaan pihan laittoa.

Tosiaan ruusuaidan alunen möyhennettiin ja kitkettiin tänään. Ja kaiken juolavehnän ja muun rytöttymän alta paljastui kukkiva pikkusärkynytsydän ja nupuillaan oleva unikko.

Tässä taas tuo näppejä poltteleva luumulehto. Kitkin sitäkin hitusen ja varmaan lähipäivinä otan urakakseni kääntää tämän ja nyhtää nuo viheliäiset juolavehnät pois. Ajattelin muuten kylvää koko tulevan luumualueen alusen täyteen lemmikkejä.

Tässä ruusupenkki talonpuolelta kuvattuna. Vähän vänlaisesti on vielä noita lehtiä, mutta kyllä tämä tästä vielä kukoistavaksi muuttuu

Ja mummilta saadun kanukan alla on valkoiset ja vaaleanpunaiset akilleijat nupuillaan sekä tännekin on kylväytynyt unikoita.