Lämmin sade hellii puutarhaamme

Armas von varvas rakas koiruutemme pussasi naamani vähän ennen kuutta ja siitä lähtien olen puuhastellut kasvihuoneessa. Lämmin sade hellii puutarhaa ja kasvun kuhina suorastaan kuuluu korvissa. Ihmiset aina ihmettelee mihin tarvitsemme kasvihuonetta kun siellä ei koskaan ole kasvamassa mitään. Tuo on täyttä harhakuvitelmaa. Mutta käytämme kasvihuonetta toisin kuin ajatellaan. Ensinnäkin se on mitä parahin kompostorin säilytyspaikka. Toisekseen sitä käytetään taimien esikasvattamona. Tänäkin keväänä siellä on ollut elvyytyksessä jos jotakin puutarhasta kaivettua ja lisäksi 84 kpl oppineitten kukkia, 30 kpl mustia salkkoruusuja, 59 tuoksuhohdekukkaa, lukuisa määrä törmäkukkia, perunakoisoja ja vaikka sun mitä kokeiluja.

Tunnistaako kukaan mikä pensas tämä on? Nyt se kasvattelee nuppuja ja kohta puoliin kukkiin vaalean punertavin kellokukin. Olen hukannut tiedot pensaasta, enkä ole moista löytänyt kirjoistakaan

Eilen istutettu tuuliaidanteen taatanpihlaja nautiskelee pehmeästä sateesta

Ja täällä nupuillaan olevia maatiaismiekkoja. Näitä meillä piisaa ihan tunkioitavaksi saakka. Valtavia juurakoita on reilusti yli 10 neliötä ja juurakot senkun kasvaa kohisevat. Vaikka hienojahan nämä näin keväällä ovat.

Salkoruusuja 28, törmäkukka itänyt ja nigellan siemeniä etsimässä

Aamukierros paljasti salkoruusun siemenet virkeimmiksi mitä olin luullut. 28 siementä on siis jo itänyt ja nyt nälkä kasvaa syödessä. Vanhoja siemeniähän on tallessa ragulettopurkillinen ja nurmikosta haluan sentti sentiltä eroon, joten josko vieläkin kylväisin noita niin jumalallisen upeita mustia salkoruusuja lisää. Samoin törmäkukat olivat itäneet ja pikku taimien joukossa tuntui olevan yksi iiihanainen Nigellakin. Pitänee tonkia kätköjä, jos löytyisi vielä vanha kätkö noita nigellan siemeniä. Niissä kun on niin komea siemenkotakin.