Toisin kuin tuossa jokunen postaus sitten lupailin - pihaa ei ole juurikaan kunnostettu. Mutta herätessäni aamusella kukonlaulun aikaan hiippailin totuttuun tapaan pienoisen puutarhakierroksen. Valkoinen kuuramatto peitti nurmet ja sumu verhosi maisemaa. Tunnelma oli pysähtynyt ja hiljainen. Olin selvästikin hereillä ennen muita.
Kuurahelmiäisiä oli kaikkialla. Jähmettyneillä tammiunikon lehdillä kimalteli suuria ja pienen pieniä helmiä.
Mahtavatkohan nuo kukat koskaan tuon kummemmin avautua. No itse asiassa se ei lainkaan harmita. Tammiunikon lehdet ovat ylittäneet odotukset, kasviutapa on siro ja hienostunut sekä lisäarvoa antaa myös se, että kovan uurastuksen jälkeen olen vihdoin saanut kasvatettua näitä siemenistä. Kolmena tai neljänä vuotena olen peräjälkeen tilannut siemeniä ja yrittänyt ja yrittänyt ja nyt siis vihdoin taimet lähtivät aluilleen. Nyt olen siis nähnyt tammiunikon vihdoinkin. Saa nähdä mitä talvi tuo tullessaan - nouseeko tuo siro kaunokainen enää keväällä maasta. Keväällä on sitten kuitenkin uudet kujeet ja ajatukset puutarhan suhteen, enkä ole lainkaan sitä sorttia, että murehtisin talven aikana kupsahtaneita. Eihän niitä kaikkia kasvatteja olekaan ajateltu ikuisiksi vaan puutarha elää, muotoutuu ja muuttuu.
Kuura piirtää muodot esiin tarkkoina ja ilmavina. Mustaseljan mustalehtisen versioin lehdet ovat tosiaan kuin pitsiä aamuisessa jähmeydessään.
Värit muuttuvat - suoranaisesti haalistuvat ja häviävät askel askeleelta olemattomiin. Röyhytataren oksaston punaa vasten kerllertyneet lehdet tuntuvat valjuilta.
Puutarhaa voisi oikeastaan pitää pelkästään vain ja ainoastaan ihmeellisten siemenkotien tähden. Ne ovat moninkertaisesti kiehtovampia kuin yksikään kukka tai lehti tai niiden muodot ja värit. Siemenkodissa on jotain salaperäistä.
Toisin kuin tuossa jokunen postaus sitten lupailin - pihaa ei ole juurikaan kunnostettu. Mutta herätessäni aamusella kukonlaulun aikaan hiippailin totuttuun tapaan pienoisen puutarhakierroksen. Valkoinen kuuramatto peitti nurmet ja sumu verhosi maisemaa. Tunnelma oli pysähtynyt ja hiljainen. Olin selvästikin hereillä ennen muita.
Kuurahelmiäisiä oli kaikkialla. Jähmettyneillä tammiunikon lehdillä kimalteli suuria ja pienen pieniä helmiä.
Mahtavatkohan nuo kukat koskaan tuon kummemmin avautua. No itse asiassa se ei lainkaan harmita. Tammiunikon lehdet ovat ylittäneet odotukset, kasviutapa on siro ja hienostunut sekä lisäarvoa antaa myös se, että kovan uurastuksen jälkeen olen vihdoin saanut kasvatettua näitä siemenistä. Kolmena tai neljänä vuotena olen peräjälkeen tilannut siemeniä ja yrittänyt ja yrittänyt ja nyt siis vihdoin taimet lähtivät aluilleen. Nyt olen siis nähnyt tammiunikon vihdoinkin. Saa nähdä mitä talvi tuo tullessaan - nouseeko tuo siro kaunokainen enää keväällä maasta. Keväällä on sitten kuitenkin uudet kujeet ja ajatukset puutarhan suhteen, enkä ole lainkaan sitä sorttia, että murehtisin talven aikana kupsahtaneita. Eihän niitä kaikkia kasvatteja olekaan ajateltu ikuisiksi vaan puutarha elää, muotoutuu ja muuttuu.
Kuura piirtää muodot esiin tarkkoina ja ilmavina. Mustaseljan mustalehtisen versioin lehdet ovat tosiaan kuin pitsiä aamuisessa jähmeydessään.
Värit muuttuvat - suoranaisesti haalistuvat ja häviävät askel askeleelta olemattomiin. Röyhytataren oksaston punaa vasten kerllertyneet lehdet tuntuvat valjuilta.
Puutarhaa voisi oikeastaan pitää pelkästään vain ja ainoastaan ihmeellisten siemenkotien tähden. Ne ovat moninkertaisesti kiehtovampia kuin yksikään kukka tai lehti tai niiden muodot ja värit. Siemenkodissa on jotain salaperäistä. 
6 kommenttia:
Aamun hiljaisuus on jotensakin paljon hiljaisempi juuri syksyllä. Nyt on vielä vaikea arvailla tulevaa talvea, mutta syysvärejä on ihana seurata. joka päivä on uusia keltaisen ja punaisen sävyjä. Kauniin usvainen tuo ensimmäinen kuva!
Näiden kauniiden kuvien jälkeen sitä katsoo omienkin kukkien yksityiskohtia vähän eri silmin. Tuo Mustaselja muuten muistuttaa tosi paljon tuota mun tummaa kimikkiäni.
Kauniita kuvia taas! Nuo siemenkodat ovat tosiaan kuin uusi kukinta:)
Yleisilmeeltään puutarha on jo enemmän tai vähemmän ränsistyneen oloinen, joten nyt on tosiaan syytä tarkkailla pienen pieniä ihania yksityiskohtia.
Sinulla on lahja nähdä pienet yksityiskohdat. Tuo alimmainen kuva on aivan ihmeellinen!
Tarkoitatko tammiunikolla huisku-unikkoa (Macleya cordata)? Meillä on tuossa naapurin pihassa noita parin neliön ala ja maa täynnä siementaimia. Olen niistä siemenistä itsellekin taimia viljellyt. Mutta tämä on kyllä 1b alueella ja _hyvin_ suojaisessa paikassa (muurin vieressä).
Lähetä kommentti