Koko iltapäivän olen surffannut muotoilun suuressa ja mahtavassa viidakossa. Pää täynnä mitä ihmeempiä visioita on hyvä hetkeksi heittäytyä puutarhan ihmeelliseen maailmaan. Muodot ja mittasuhteet kun tuntuvat aina niin kutkuttavilta. Käpäisin siis poimimassa unikon siemenkotia. Luonto on järjestänyt asiansa niin hämmästyttävästi, että kukin unikon kota kuuluu samaan suureen perheeseen ja vivahteet vain erottavat ne toisistaan. Ihania
Aamulla olin töissä piipahtamassa ja kotimatkalla hurvittelin paikallisen Prisman kautta kotiin. Asianani oli hankkia hieman lisää jäniskierteitä nuorten puiden ympärille. Toki löysin niitäkin, mutta ihanat Veronikat viettelivät minut juuri kun olin astumassa kassalle. Luovuin ränsistyneistä krysanteemeista ja nyt Veronikat komeilevat keittiön ikkunan alla Hemtexistä hankituissa peltipurnukoissa.
Tässä hieman lähietäisyydeltä kaunokaisiani
Ja tässä vihreämpi versio
Viimeaikoina blogit ovat suorastaan suhisseet heikkouksia. Nimittäin asioita, joihin bloginpitäjät ovat heikkoina. Tässä yksi omistani, eli Klaus Haapaniemen ihmeellisen ihanat fennofolk tyyliset printit. Niissä on jotain samaa kuin 70-luvulla katsomissani tsekkiläisissä piirroselokuvissa. Näihin siis muun muassa olen heikkona.
Koko iltapäivän olen surffannut muotoilun suuressa ja mahtavassa viidakossa. Pää täynnä mitä ihmeempiä visioita on hyvä hetkeksi heittäytyä puutarhan ihmeelliseen maailmaan. Muodot ja mittasuhteet kun tuntuvat aina niin kutkuttavilta. Käpäisin siis poimimassa unikon siemenkotia. Luonto on järjestänyt asiansa niin hämmästyttävästi, että kukin unikon kota kuuluu samaan suureen perheeseen ja vivahteet vain erottavat ne toisistaan. Ihania
Aamulla olin töissä piipahtamassa ja kotimatkalla hurvittelin paikallisen Prisman kautta kotiin. Asianani oli hankkia hieman lisää jäniskierteitä nuorten puiden ympärille. Toki löysin niitäkin, mutta ihanat Veronikat viettelivät minut juuri kun olin astumassa kassalle. Luovuin ränsistyneistä krysanteemeista ja nyt Veronikat komeilevat keittiön ikkunan alla Hemtexistä hankituissa peltipurnukoissa.
Tässä hieman lähietäisyydeltä kaunokaisiani
Ja tässä vihreämpi versio
2 kommenttia:
Hmm! Arvaa mistä kupista join juuri teetä kurkkuni karheuteen?! Minustakin nuo on niin ihanat. Minulla on vasta kaksi lautasta ja kaksi kuppia.
Veronicat ovat myös kauniit ja peltipurnukat myös.
Noi astiat on ihan namupaloja, mut hinnat hipoo pilviä. Ei meilläkään oo ku kaksi kuppia, kaksi kulhoa ja kaksi lautasta.
Lähetä kommentti