Aamusella aloitin seitsemän maissa taimien istutuksen, mutta yöllä oli lämpömittari käynyt selvästikin pakkasen puolella. Tyräkin taimet olivat suorastaan jäässä ja maa rapsakkaa. Annoin ilman lämmetä ja lähdimme koko porukan voimin lähimetsään poimimaan puolukoita. Saimme kokonaiset kolme litraa ja olimme hyvin hyvin rinta rottingilla saavutuksestamme. Emme siis ole varsinaista puolukanpoimija tyyppiä, mutta vispipuurokytö ajoi meidät metsälle. Ja mukavaahan täysistä mättäistä puolukoita oli poimia.
Kotona aloitimme taas vaihteeksi vimmatun kunnostus urakan. Jotenkin vaan nurkat riistäytyvät tämän tästäkin hurjaan kuntoon. Ilmassa on selvästikin jo talventulon ensi merkkejä, joten vipinää on laitettava kinttuihin. Siistimme jälleen kerran tuota yläpihaa. Mies sihvilöi hiekkaa minkä sihvilällään kerkesi ja me muut haravoimme ylisuurta kivimurskaa läjiin ja jatkoimme taimien istuttamista. Aamuiset tyräkit olivat pakkasenpelästyttäminä hieman lötsähtäneet, mutta muut taimet olivat kelpo kunnossa.
Reunoille tuli istutettua tyräkkireunus ja keskemmälle punahattuja kahta eri sorttia sekä muutama törmäkukka ja taimia jäi taas vaikka kuinka ylimääräisiä. Onneksi on tuo luumulehto. Jatkan sinne tuota tyräkkireunusta jonkin matkaa sekä loput törmäkukat pääsevät ruusuaidanteen vierustalle.
Leppäkerttuarmeija kiikutettiin talviteloille leikkimökille ja tilalle laitettiin kuukunamunat sekä kattilallinen laventeleja
Japanintataret rehottavat maltillisesti kosteasta kesästä huolimatta ruukuissaan. Piakkoin niillekin pitäisi katsoa jokin paikka. Meillähän ne kasvaa kituuttavat hissuksiin kittisavessa, eivätkä pääse sitten mitenkään levittäytymään, vaikka välillä niin niiden soisikin.
Juoruilua taas kerrassaan.
Aamusella aloitin seitsemän maissa taimien istutuksen, mutta yöllä oli lämpömittari käynyt selvästikin pakkasen puolella. Tyräkin taimet olivat suorastaan jäässä ja maa rapsakkaa. Annoin ilman lämmetä ja lähdimme koko porukan voimin lähimetsään poimimaan puolukoita. Saimme kokonaiset kolme litraa ja olimme hyvin hyvin rinta rottingilla saavutuksestamme. Emme siis ole varsinaista puolukanpoimija tyyppiä, mutta vispipuurokytö ajoi meidät metsälle. Ja mukavaahan täysistä mättäistä puolukoita oli poimia.
Kotona aloitimme taas vaihteeksi vimmatun kunnostus urakan. Jotenkin vaan nurkat riistäytyvät tämän tästäkin hurjaan kuntoon. Ilmassa on selvästikin jo talventulon ensi merkkejä, joten vipinää on laitettava kinttuihin. Siistimme jälleen kerran tuota yläpihaa. Mies sihvilöi hiekkaa minkä sihvilällään kerkesi ja me muut haravoimme ylisuurta kivimurskaa läjiin ja jatkoimme taimien istuttamista. Aamuiset tyräkit olivat pakkasenpelästyttäminä hieman lötsähtäneet, mutta muut taimet olivat kelpo kunnossa.
Leppäkerttuarmeija kiikutettiin talviteloille leikkimökille ja tilalle laitettiin kuukunamunat sekä kattilallinen laventeleja
Japanintataret rehottavat maltillisesti kosteasta kesästä huolimatta ruukuissaan. Piakkoin niillekin pitäisi katsoa jokin paikka. Meillähän ne kasvaa kituuttavat hissuksiin kittisavessa, eivätkä pääse sitten mitenkään levittäytymään, vaikka välillä niin niiden soisikin. 
Juoruilua taas kerrassaan. 
4 kommenttia:
Puolukat ja juorut ovat ihania. Olenkin perheen ainoa "hapannaama" joka puolukkaan koskee. Juorua mul on sinisenä ja fuksian värisenä, lempikukkiani. Kävin kans peittelemässä revonhäntäni, kylmää kyytiä tulossa...kohta eurotanssit alkaa, tarttee lähtee töllöttimen ääreen.
Te olette kyllä ahkeria! Meillä ei olla nokkaa ulos pistetty. Sataa taas. Eilenkin piti olla aamu töissä, tämän sunnuntain vuoron tarjosin tuntityöläiselle, kun huomennakin on kymmenen tuntia töitä ja ti-ke yönä pitää matkustaa :) Pitää ja pitää, ei kyllä yhtään lämpö haittaa...
Tuo juoru on kerrassaan loistava tuttavuus. Minä ostin tänä kesänä ensimmäiseni, sinisen. Se on kasvaa roihahtanut aivan valtavaksi samoin kuin väriminttu, jota olen aiemmin yrittänyt tuloksetta. Kylvökset on pakko tehdä tänään. Muutenkin jää kyllä hirmumäärä talvehtivia purkkeja, mutta eipä tuo mitään...
Mariaj ja Sanni juorut ovat tosi valloittavia. Ongelmana on talvenkestävyys jos vesi pääsee vähäkään vaivaamaan juuristoa. Meillä on ollut ennenkin juoruja, mutta jotenkin ne ovat kupsahtaneet aina talven aikana.
Sanni - hissukseen on laiteltu paikkoja kuntoon ja täälläkin on satanut aikatavalla. Meidänkin pitäis vielä ehtiä kylvöpuuhiin jossain välissä. Kiirettä pukkaa
Kiva lukea juorusta, kun just sattumoisin ostin perenna-alesta sellaisen yhdellä egellä. Jori, millainen paikka sille olisi paras?
Lähetä kommentti