Tänään on ollut kaikin puolin kummallinen päivä. Ensin aamusella sain yhdeltä kesälomille lähtevältä opiskelijalta tällaisen auringonkukan ja jättisuuren halauksen ja kiitokset kuluneesta vuodesta. Ja heti töistä päästyäni istutin kukan kellertävään penkkiini lähelle sisääntuloa. Siinä se sitten muistuttelee koko kesän melkoisen vivahderikkaasta ja hauskastakin vuodesta.
Sitten sain hirvittävän nurmikonleikkuu vimman. 4h hikeä ja yhtämittaista ajoa ja 1/3 ajettuna tuota kirottua nurmikkoa. Antaisin mitä vain, jos saisin edes tuon 1/3 pois tuosta nurmesta, joka ylityöllistää koko kesän leikkuutarpeellaan niin, että kukkapenkit jäävät loppukesästä aina pahuuden valtaan. Vaikkakin aina kun saan nurmen leikattua piha näyttää melkoisen kauniilta ja isojen nurmikenttien vuoksi myös varsin selkeätä.
Tässä tulevan viikonvaihteen urakkani. 20m pitkä ruusuaidanne kaipaa leikkuuta, kompostimultaa ja rikkojen kitkentää. Tämän aidan takana on vielä valtaisa nurmialue ja aivan aidanteen takana on ensimmäinen luumupuumme. Ajatuksena on rakennella vielä tänä kesänä ihka oikea luumulehto, jossa on maukkaita keltaluumuja useampikin kappale.
Ja tässä murto osa tämänpäiväisestä urakastani. Yksi hyväkin puoli tässä nurmikon leikkuussa on tai oikeammin kaksi. Ensinnäkin saa ruohokatetta pensastojen juurelle ja toiseksi kunto pysyy yllä lykkiessä leikkuria.
Koska eilen esittelin pienen otoksen nurmikentistämme jatkan tänään kauhistuttamistanne hitusen lisää. Nimittäin olen päässyt leikkaamisessa jo rutkasti puolen välin yli. Tässä kuvassa seison pihamme eteläisimmässä nurkkauksessa. Autotallin vasemmalla puolella on talomme ja autotallin edessä häämöttää meidän multakasa josta vasempaan suuntaan olin eilen kuvannut nurmea.
No tässä on kuvattuna samaisesta eteläisimmästä nurkkauksesta vasempaan sen ruusupenkaan toista puolta. Tuossa kuvan oikeassa reunassa näkyvien puskien väliin tulee luumulehto
Ja tässä luumulehto toiselta suunnalta kuvattuna. Luumulehdon paikallahan on erittäin hyvää maa-ainesta, koska sillon kun ei vielä pelätty lintuinfluenssaa meillä oli kanoja ja kananlantaa ja kuivikkeita on kärrätty paikalle vuosittain, joten savi on muuttunut huokoisemmaksi.
Tässä tunkiomme, raparperit ja ruohosilpulla verhotut pensaiden ruuret. Ruohosilppua tuli tänään 10 kukkunaista kottikärryllistä. Joten jotain apua tuosta nurmikostakin.
Kuolanpionien nuput paisuvat paisumistaan ja vieno puna pilkottaa jo yhdestä nupusta.
Ja täällä näyttää hässäkältä, mutta keittiön ikkunan alla tuurenpihlaja varttuu ja voimistuu saavissa. Juurella kaksi basilikaa odottamassa kasvimaalle pääsyä ja sitten vielä kaksi hurmehappomarjaa odottelemassa pääsyä muurikivillä reunustettuun tuuliaidanteeseen. Säästän teidät vielä yläpihaltamme, jossa odottaa vielä jonkinmoinen lääni uusia mahdollisuuksia ja yllätys yllätys nurmikkoa. Ja syy siihen miksi niin hirmuisesti tuota nurmea on melko yksinkertainen. Nimittäin viheliäiset saunakukat, joita kasvaa rehottaa kaikkialla, jollei nurmea pidä lyhyenä.
