SATEENVARJOJALAVAN KÄTKÖISSÄ

Neidonhiuspuun salaisuus

2007-12-14T12:22:00.001-08:00

Olen vihdoinkin aloittanut bloggauksen uudessa osoitteessa
Neidonhiuspuun salaisuus

Tervetuloa piipahtamaan!

Syväluotausta muinaisuuteen

2007-10-07T05:03:00.000-07:00

Lääh puuh, Olen aamusta asti tehnyt syväluotausta muinaisuuteen. Miksi aina pitää olla joko on tai off? Siis taidehistoriaan uppoutuneena en mitenkään vaan pysty pureutumaan kepeämielisesti vaan yhdenkin sivun lukemiseen saan uppoamaan aikaa mielettömästi googletusta, googletusta ja taas uusia sivujuonia. Vähän niin kuin juoruilisi muinaisuuden kanssa ja juuttuisi suustaan kiinni joka ikisen kohtaamansa teoksen, aikakauden ja ajatuksen kanssa.
Kuitenkin maltoin hetkeksi mieleni ja kirmasin syysauringon hellimään puutarhaan, joka on jotensakin täynnä odotusta. Syysviiman, ritisevien pakkasten ja lumivaippojen. Kuitenkin kukkijoita on vaikka kuinka ja otinkin muös syväluotausta noiden viimeisten kukkijoiden syvimpään olemukseen.

Tänään pääsin lähemmäs laventelia kuin aiemmin. Ilma on tyven ja kukat eivät huojuneet. Laventeleissa sitä sitten vaan on aina jotain niin sykähdyttävää.

Punahatut siemäntävät niin, että kohta olen pahemmassa kuin pulassa siemenpaljouden kanssa. Nimittäin nämä hatut ovat niin leviävää sorttia, että ajanoloon tukahduttavan toinen toisensa, jos saavat liikoja siementää.

Löysin myös syyshohdekukan, mikä selvästikin yritti lähteä lentoon.

Ja tänään yleensä niin inhoamani kompassikukkakin näytti oikein simpsakalta. Ihan kuin olisi ojentunut siemaisemaan syleilyynsä seuraavan ohikulkijan. Ehkä syksy saa kompassikukan viehkommaksi, koska musta pienet känniäiset ovat kadonneet

Piiskuissa oli kärpänen, jonka kuori hohti kuin pikkiriikkinen timantti.

Ja syyshohdekukka lollopopin viimoinen pallurakin oli vielä kehittelemässä siemenaihioita

Melko maukkaita myös nämä keltaisen - oranssin ja suklaan violetin yhdistelmät.

Tässä vielä yksi unikko komeamaksaruohojen katveesta. Ensi viikko onkin sitten rytkettä ja ryminää, joten vetäydyn vielä hetkeksi faaraoiden hautakammioiden uumenin.

Lehdet putoilevat hiljalleen

2007-10-06T05:09:00.000-07:00

Aika, jolloin pystyy kuvaamaan puutarhassa kutistuu kutistumistaan. Puutarha on siirtymässä pikkuhiljaa levolle. Haravoitavaa ei meilläpäin ole ollenkaan, koska tuulee niin voimakkaasti ja pihalta puuttuvat puut. Joskus olisi ihan mukavaa tarttua haravan varteen ja rupsutella. Kelloköynnös yrittää vielä ehtiä tekemään siemeniäkin, mutta luulempa, että aika loppuu kesken.

Toisin kuin koisoilla, joilla on varmasti satoja siemenkotia, joissa kussakin on ihan hillittömästi siemeniä. Vieläkään en ole tohtinut laittaa sipuleita maahan, koska lämpötila viuhuu kahdenkymmenen liepeillä.

Tunnelmat tubesta

2007-10-05T06:19:00.000-07:00

Täällähän on ollut melkoinen vipinä ja vilske tuon kaaottisen työpöydän ympärillä. Huh hikeä ja rääkkiä ja ahh niin ihanaa työntekoa. Tänään on ollut ns. liitopäivä jälleen kerran ja nyt sitten onkin oiva tilaisuus esitellä teille päivän tunnelmat youtube videoiden kera. Olkaapa hyvät tässä tunnelmat töissä tänään 10 rautaa tulessa 8h kieli vyönalla.

Rytkettä, räminää ja fiilikset katossa. Tässä syy miksi ajoittain rakastan työtäni

Ja tässä fiilikset kotona - vähän mehut pois ja parasta Janis Joplinia mitä olen ikinä kuullut NJAM - Virtaa akkuihin

Kuunnelkaa rakkaat lukijat ja ELÄYTYKÄÄ. Janis on mieletön niin kuin Greendaykin

Kuusirannan emäntä ehdotteli niin pahoja - huh huh

2007-10-04T06:09:00.000-07:00

No niin armon lukijat, nyt syvään henkeä ja rauhallisuutta. Kuusirannan emäntä on kehottanut minua kuvaamaan bloggausympäristöni. Huh Huh, että pitikin ja siivous ei näet ole meidän huushollin vahvuuksia. Tässä työpöytä, jonka ääressä vietän päivittäin aikaani 6h - 10h, joten sen on myös näköistä. Tuc suolakeksejä, kirjoja, muistiinpanoja, Enkeliravintolasta saatu enkelitiara, muistitikkuja 16 kpl sekä 500 giganen ulkoinen kovari, webbikamera, läjä levyjä päälimmäisenä Janis Joplin`s Greatest Hits. huh. Kumpa olisi oma sihteeri taikka kaksi.

Syystrimmeröintiä ja taimien istutusta

2007-09-30T04:57:00.000-07:00

Mittari näyttää + 20C ja ulkona on ettenkö sanoisi suorastaan läkähdyttävän kuuma. Tänään pistettiin pitkästä aikaa hihat heilumaan ja kitkettiin älähtäneet unikot tunkioon, istutettiin loput ruukkuihin unohtuneet pikku taimet, siivottiin autotalli, josta muuten löytyi kaksi keinutuolia, kaksi sohvaa, kaksi nojatuolia, neljä keittiön tuolia, keittiön pöytä, lasipöytä, ym. ym. huonekaluja sun muuta tilpehööriä. Joten aikamoisia hamstereita taidetaan olla. Toki autot eivät ole koskaan moiseen talliin mahtuneet kuin kerran ihan kokeilumielessä.

Sitten huitaisin trimmerillä sisääntulorinteen, mikä on kärsinyt kaameasta villiintymisestä. Eli ongelma-alue on noiden kahden maksaruohoreunuksen väliin jäävä alue, johon kurjenmiekkojen sekaan on iskeytynyt rönsyleinikki ja juolavehnä aivan toivottomasti. Tämä rinne saa keväällä nauttia poikamies Reinon seurasta ja sitten tilannetta katsotaan uudelleen.

Laventelipehkot kukkivat vasten keltaista onnenpensasta. Pikkiriikkinen syyskärpänenkin on päässyt kuvaan

Laventeleja pitää laittaa ensi keväänä runsaammanpuoleisesti kasvamaan ja tutkia niiden talvenkestävyyttä.

Patiolta vietiin jo kesäkalusteet myös autotalliin ja niiden takaa paljastui vuorikaunokki. Syksyn ollessa näin lämmin kukat ryhtyvät kilvan kukkimaan uudelleen.

Hontelon varjossa kasvaneen vuorikaunokin terälehdet ovat huomattavasti aistikkaammat kuin kesäisten vuorikaunokkien

Unikonkodat ovat yksiä ehdottomia lempparejani. Tunkioon lähteneistä unikoista nuorimmaisemme leikkasi ahkeraan sekatööreillä kotia talteen

Siinä missä vuorikaunokki, palavarakkaus ja harmaakäenkukka ovat aloittaneet uuden kukinnan on myös sormustinkukka tehnyt samoin. Kita ammottaen kastehelmiä ja pörröiset karvat ojollaan sormustinkukka suorastaan säteilee kauneuttaan.

Nyt kun kelloköynnöksen vaiheita on seurattu tiiviisti aina ensi nupuista lähtien pitänee myös viime hetket taltioida. Kelloköynnös on varistanut terälehtensä ja valmistautuu siemenkotavaiheeseen

Ei ihme, että Teresa Moorhausenkin painokankaissa on tuollaisia purppuraanvivahtavien punertavanviolettien ja rusehtavien yhdistelmiä. Jos kellokukan nuppu ja kukka ovat olleet hurmaavat niin on myös tämä siemenkotavaihe

Takkatulen loimutusta, englantilaisia lehtiä ja pesäpallomenestystä

2007-09-28T09:50:00.001-07:00

Takkatuli loimuttaa lämpöisästi takassa ilmojen kylmettyä. Meillä kun on avovaraavatakka niin tulen lämpö tulee ihan tykö ja tuntukin jo lämmittää. Takka ja tuli ovat niitä asioita, joita ilman tuskin voisin elää. Polttopuilla kun melkein koko talokin lämpiää pitkin talvea ja tulessa on jotain niin kotoista ja rauhallista. Postiluutikosta oli taasen tupsahtanut tuo ihku ihana The english garden lehti, mikä johdatteli upeisiis syystunnelmiin. Lehden välissä oli muuten taasen tuo J.Parkerin luettelo, jossa oli noita Sannin kanssa kuolaamiamme punahattuerikoisuuksia ja ihan kohtuu hintaankin vielä.

Viikolla rauhotellakseni itseäni työ kiireiden keskellä päädyin paikallisen Prisman lehtitiskille hakemaan iltaluettavaksi vielä Country Living lehden. Jotenkin kun olen vuosia elänyt kiivaassa nykymuotoilun, kokeilevuuden ja nykytaiteen maailmassa ja talvet seuraan näiden sykkiviä sykkeitä pitkin maailmaa, niin vastapainoksi maalaiselämän kotoisuus kutsuu myös lehtien pariin. Vaikka intohimini on varmaan aina ja iankaiken myös tuon muotoilun eturintaman, valtavirrasta poikkeavien kokeilujen ja nykytaiteen kutkuttavassa maailmassa - työni ja intohimoni on niin lähellä toisiaan, että väliin niitä on mahdoton erottaa toisistaan.

Country Living kuitenkin johdatteli ajatukseni jo kevääseen ja tässäpä haavekuvaa myös tulevan kesän istutuksista - runsautta ja ylitsepursuavuutta ja selkeää nurmikkoa ja jospa vielä kerran saisin myös sen lehmusaidanteen, suuret kuuhkyshäkit ja potagerin. Oi olisipa jo kohta taas kevät. Tai ei sittenkään tarvitaan pienoinen inhokkitalven talvihorros, jotta jaksaa taas heittäytyä täysin siemauksin puutarhan pauloihin. Ja näin talvi iltojen iloksi sitten kaivan noita edellä luettelemiani intohimonkohteitani esiin ja kevään ja kesään lepäilen sitten niistä.

Tässä loppukevennys. Tänään oli oppilaskunnan järjestämät urheilukisat, jossa tietysti pelasin edustusjoukkueen riveissä pesäpalloa;) Kuvassa mammavainaan vanha turkishattu - hieman venäläistyylinen, kirpparilta eurolla taannoin hankkimani puutarhanhoitojakkupuku, tietysti mitalleja - enhän toki turhan takia ole edustusjoukkueeseen päässyt ja erotuomaripilli, jotta kriittisissä tilanteissa voi puuttua kilpajoukkueen peliin. Ja lopuksi tietysti Tappara-huivi asuuhan talossamme monta ehtaa Tapparanmiestä. Antoisaa ja rentouttavaa viikonvaihdetta kaikille. Tämän postauksen myötä haastan teidät armon lukijat postaamaan omista intohimon kohteistanne, syysrentoutumismuodoistanne ja kuvien kera

Kiirettä pukkaa

2007-09-27T05:22:00.000-07:00

Kaiken kiireen ja härvellyksen lomassa heittäydyin puutarhaan, haukkaamaan happea, lataamaan akkuja ja irrottautumaan arkistopölyn raskaasta taakasta. Kelloköynnös on edelleen kukassa. Nyt kukkaan on kuitenkin jo tullut ylikypsyyden värisävyjä. Mutta silti se on yhä hurmaava

Uudetkin nuput kieputtelevat itseään pitkin tummanpuhuvia lehdistöjä

Sadepisarat kimmeltelevät kuulakkaan raikkaina niiden pinnalla saaden nuppujen sulokkuuden moninkertaistumaan

Sade on riepotellut unikoitakin pitkin ja poikin. Tämän terälehdet ovat suorastaan lerpahtaneet

Taas luulen, että viimeiset unikor säihkyvät. Mutta toistaiseksi ilma on niin lämmin, etten ole edes uskaltanut sipuleita maahan kaivaa

Tässä tämän päivän suloisin sulotar - olkaa hyvät. Huoh nyt taas virtaa on tullut akkuihin ja arkistopölyn kimppuun.

Viettelysten puutarhassa

2007-09-22T22:26:00.001-07:00

Aaamuauringon ensisäteiden helliessä puutarhaa, kömmin kameroineni ihmeelliseen maailmaan. Tuhannet kimaltelevat helminauhat viettelivät polvistumaan niiden kauneuden edessä ja lumouduin. Röyhytataten oksistoilla kimalteli ja lukuisat ruskeanvivahteet saivat pensaan näyttämään lähes yleelliseltä.

Lähempi tarkastelu paljasti vielä ihmeellisempiä asioita. Ei mikään ihme, että vuosisadasta toiseen naisetkin ovat halunneet sonnustautua helminauhoihin. Mutta tällaisen helminauhan minäkin kelpuuttaisin.

Lisää helminauhoja oli risiinien oksistoilla

Huisku-unikon kukinto on parhaimmillaan. Toki kasvia kannattaa kasvattaa uljaan kasvutapansa ja huikeiden lehtiensä ansiosta ennemmin kuin tämän vaatimattoman kukinnan ansiosta.

Viiruhelpimätäs kylpi myös aamun auringossa. Viiruhelpeä taitaa vaivata maan ravinnetasapainon sekaisuus. Muistelen näet lapsuudesta, jos viljan lehdet punersivat maan ravinnetasapainossa oli jotakin hämminkiä. Inkivääri maalaisena voisi muuten tietää mikä on ongelmana. Toki tuo puna tekee viiruhelven valloittavan näköiseksi, enkä suinkaan ole varma haluanko edes pois tuon punertavuuden.

Koska se on näin hurmaava pienissä yksityiskohdissa. Ahh - suoranainen viettelyksen ja nautinnon kierros näin aamutuimaan. Ei mikään ihme, että Monet vietti elämänsä puutarhalleen.

Syksyn salaisuuksien lähteillä

2007-09-22T01:39:00.000-07:00

Yläpihalle johtavat portaat ovat vuosien varrella saaneet pinnalleen ihania sammaleita. Syksyn merkit ovat selvät. Yöllä on suorastaan hirmuinen myrsky. Sade piiskasi ikkunoihin ja katon reunuspellit kolisivat.

Yö oli tehnyt ihmeitä myös kelloköynnökselle. Väri oli taasen asteen sinertynyt.

Ja toinen nuppu roikkui jo raskaana valmistautuen lähi päivien avautumiseen.

Lämpimät syysilmat ovat saaneet jättipoimulehden uuteen kukintaan. Vesipisarat helmeilijät avautuvien kukkien ympärillä muodostaen valossa kimmeltäviä helmiä kukinnon sekaan.

Onnenpensas on vaihtanut myös syysväriin. Taimia on muuten edelleen purkeissa satakunta ja pitäisi jostain ihmeestä löytää taas vaihteeksi lisää maata. Ehkä huomenna hurautamme jyrsin käyntiin ja jalkapallokenttä saa kyytiä. Toki se on sitten vasta ensi vuoden ennakointia. Jalkiskenttä on nimittäin niin tiivistä savea, että maan perusteellinen parannus menee varmastikin ensi kevääseen.

Pehmeyttä syksyn ilmassa

2007-09-21T06:44:00.000-07:00

Aamu kuudelta koiran kanssa tepastellessani postiin pehmeä syysilma sulki meidät sisäänsä. Ilma oli pehmeää ja yhtään ääniä ei kantautunut mistään - oli hiljaista. Tällaisina syysaamuina sitä jotenkin voi tuntea ympäröivän maaseudun rauhan ja levollisuuden. Ehkäpä juuri tästä syystä sitä on hakeutunut joskus tänne umpi maalle. Kelloköynnös, jonka edesottamuksia tässä on seurailtu on siis väriltään violetti. Pikkuhiljaa tuo väri on hiipinyt terälehtien suonistoon ja saapa nähdä syveneekö väri vielä. Nyt kellököynnös on hemaisevimmillaan, juuri sellaisena mitä olen odottanutkin.

Viimeiset auringonsäteet hellivät kellon pintaan ja nostavat terälehtien suoniston selkeästi näkyviin.

Myös yksi neilikka on kukassa

Muutoin puutarhaa verhoavat lukuisat syksyn sävyt. Tataret ovat pukeutuneet punaisen ja oranssin eri vivahteisiin.

Kuunliljan lehdet keltaiseen

Vielä jostain on ilmestynyt lupiininkin taimi komeine lehtineen

Mustaseljan marjojen ruodot ovat saaneet upean violetin mustina hehkuvien marjojen seuraksi

Ja hurmehappomarjatertut säkenöivät punaa ympärilleen. Illat pimenevät ja kohta puutarhaa pääsee kuvaamaan enää viikonvaihteisin.

Kelloköynnös avautunut

2007-09-20T08:50:00.001-07:00

Blogipäivitykset tuppaa hiipumaan työkiireiden vuoksi. Mutta silti yhä puutarhassa tapahtuu päivittäin pieniä ihmeitä. Kelloköynnöksemme on vihdoin avannut kukkansa. Hidas prosessi on tuottanut tulosta. Ehti kuin ehtikin ennen talven tuloa. Kelloköynnöksen tyven kaulus suonistoineen on valloittava.

Terälehtien piirteen ovat hienostuneet ja väritys vieno.

Veronikat ovat jämäköitä ja komeita syyskasveja. tänävuonna teen lupauksen, etten enää ikinä hanki krysanteemeja, jotka joka ikinen vuosi saan hetkessä törkyisen näköiseksi.

Risiinit ovat tuottaneet siemensatoa ja luulen, ettei ensi keväänä tarvitsekaan tilata näiden ihanuuksien siemeniä.

Puutarhaa valloittavat syysvärit. Keittiön ikkunan alla kasvava villiviiniköynnös on punertunut melkoisesti.

Maruunoiden ja lumipalloheiden liitto. harmaat kasvit ovat mielenkiintoisia ja kutkuttavia.

Liesjärven maisemissa nuotiokahvia ja ihania sammalpolkuja

2007-09-16T06:43:00.001-07:00

Aamulla lähdimme Liesjärven kansallispuistoon pienoiselle retkelle. Onhan sentään isäni 60-vuotis päivä. Siis onnea hänelle. Joten olimme koko porukalla, matkassa oli myös nuotiopannu ja kuksat. Nautiskelimme kyynäräharjun hulppeista maisemista ja suurista aarniometsistä. Polut olivat ihanan sammaloituneet. Tällaista silkinpehmeää sammalta kun saisikin myös omaan pikkumetsikköön.

Kyynäräharjun pikkiriikkinen silta. Alueella oli muuten muitakin retkeilijöitä suorastaan melkoisesti

Tuolla oikeanpuoleisessa niemen nokassa hörpimme nuotiokahvit ja söimme mitäs muutakaan kuin gamping-makkaraa.

Kotona piti kiireen vilkkaa hyökätä katsomaan kelloköynnöstä, joka on viittä vaille avautumassa. Huomenna joudunkin heti töiden jälkeen Turkuun, joten toivoa sopii, että kukka kukkisi vielä tiistainakin. Mahtaisikohan nuo kelloköynnökset saada talvetetuksi jotenkin, kun ovat niin kovin hitaita. Onkohan kellään kokemusta niiden talvettamisesta.

Ihanat veronikat

2007-09-15T08:48:00.001-07:00

Koko iltapäivän olen surffannut muotoilun suuressa ja mahtavassa viidakossa. Pää täynnä mitä ihmeempiä visioita on hyvä hetkeksi heittäytyä puutarhan ihmeelliseen maailmaan. Muodot ja mittasuhteet kun tuntuvat aina niin kutkuttavilta. Käpäisin siis poimimassa unikon siemenkotia. Luonto on järjestänyt asiansa niin hämmästyttävästi, että kukin unikon kota kuuluu samaan suureen perheeseen ja vivahteet vain erottavat ne toisistaan. Ihania

Aamulla olin töissä piipahtamassa ja kotimatkalla hurvittelin paikallisen Prisman kautta kotiin. Asianani oli hankkia hieman lisää jäniskierteitä nuorten puiden ympärille. Toki löysin niitäkin, mutta ihanat Veronikat viettelivät minut juuri kun olin astumassa kassalle. Luovuin ränsistyneistä krysanteemeista ja nyt Veronikat komeilevat keittiön ikkunan alla Hemtexistä hankituissa peltipurnukoissa.

Tässä hieman lähietäisyydeltä kaunokaisiani

Ja tässä vihreämpi versio

Viimeaikoina blogit ovat suorastaan suhisseet heikkouksia. Nimittäin asioita, joihin bloginpitäjät ovat heikkoina. Tässä yksi omistani, eli Klaus Haapaniemen ihmeellisen ihanat fennofolk tyyliset printit. Niissä on jotain samaa kuin 70-luvulla katsomissani tsekkiläisissä piirroselokuvissa. Näihin siis muun muassa olen heikkona.

Kelloköynnöksen vaiheita

2007-09-14T08:25:00.000-07:00

Puutarhassa suurimpana hohtona on tällä erää kelloköynnöksen alkavan kukinnan seuraaminen. Kuten jo kerran aiemminkin olen ihmetellyt ja ihmettelen edelleen tämän köynnöksen tavatonta hitautta. taimet on istutettu maalis-huhtikuussa ja nyt ensimmäinen kukka. No pääasia, että odottelu palkitaan.

Unikot vievät sydämen. Joka päivä on vastassa jokin uusi kaunokainen. Nyt ongelmana on se, että maa-ala loppuu kesken ensivuoden kylvöjä ajatellen.

Tässä toinen säihkysääri tältä päivältä

Palloja on valtavasti. Taidan olla aavistuksen koukussa pallomaisiin kukkiin. Ehkäpä se selkeys kaiken tämän rönsyilyn keskellä on se niiden juju.

Joka ikinen päivä olen tarkkaillut varjoliljoja ja tänään se olivat vihdoin avanneet siemenkotansa.

Ja nyt on sitten valtavasti myös varjoliljojen siemeniä.

haasteita ja syksyistä havinaa

2007-09-12T08:54:00.000-07:00

Kuusirannan emäntä sekä Risulintu molemmat haastoivat minut kertomaan pukeutumisestani. Koska tämä on puutarhablogi niin olkoot siis pukeutuminenkin osa puutarhaa. Tässä perusvarustus blyysiset puutarhahousut, näitä on muuten kahdet kappaleet ja niissä on vaaleanpunaisia, punaisia, keltaisia, vihreitä ja mustia raitoja. Kerrassaan lempihousuni. Vanha (liekö peräti isäni peruja) villapaita, villasukat ja mustat avolipokkaat. Tyylikästä eikö totta!

Värit syvenevät. Mustamarjaseljan marjat mustuvat mustumistaan ja taitavat kohtapuoliin olla valmiita mehuksi keitettäväksi.

Edelleen muutama unikko kukkii. Näitä pitää kyllä hirmuisesti kylvää ensivuonna.

Ja nyt viimoiset siementoiveet voi laittaa sähköpostiin, jos vaikkapa vihdoinkin ehtisin viikonvaihteessa pussittaa ja postittaa.

Kelloköynnös avautuu

2007-09-11T04:58:00.000-07:00

Syksyä kohden blogipäivitykset ovat selvästikin harventuneet. Tänään on kuitenkin erityisen merkittävä päivä. Nimittäin kelloköynnöksen kukka on avautumassa. Köynnös on tyystiin vahvan violetti ja kukat niin ihanaisen oloiset. Njam. Samalla kun kuvailin tätä kukka kaunokaista poimin talteen kypsyneet risiinin siemenet.

Näkymä yläpihalle piikkiaralian lehvästön yli. Taustalla ja kellertyneet röyhytataret.

Ja sivustalla komeat risiinit.

Unikon siemenkota-aallokot täyttävät lähes kaikki kukkapenkit ja jokaisen sisässä on varmasti tuhansia siemeniä.

Niin tyven, ettei liikahda lehtikään

2007-09-09T08:26:00.000-07:00

Ilma on taasen niin tyven, ettei edes lehdet liikahtele. Kyliltä kantautuu äänet kirkkaammin kuin tuulisella ilmalla. Syksyisin luonnon ja ilman olemus muuttuu jotenkin toisenlaiseksi. Mutta ilman hauraudesta huolimatta tänään on jytistelty ruohonleikkurilla ja jyrsillä niin, että raikaa. Vihdoinkin on otettu askel eteenpäin pyykinkuivaustelineen viereisessä rinteessä. Löysin nimittäin viherinkasta vuorimäntyjä 5€ kpl hintaan ja kaiken kukkuraksi tuntuivat oikein näpsäkän kokoisilta. Tiedustelinkin myyjiltä syytä moiseen hintaan ja syyhän oli se, että taimista ei kuulemman tiennyt olivatko ne kääpiövuorimäntyjä vai tavalllisia. Olivathan ne toki hituisen kellertäviäkin. Otin riskin ja hankin kolme tainta. Meillä kun ei ole väliä ovatko kääpiöitä vai tavallisia. Sitten kipaisimme lähimetsikköön hakemaan vuorimäntyjen väliin pihlajia ja kummastukseksemme löysiimme myös orapihlajan. Se on muuten tuollainen kaksirunkoinen tuossa kuvan etualalla. Jahka puuhtia riittää niin ojan pielusten kivetystä nostetaan ylemmäs.

Maksaruohot pöyhkeilevät ja komeilevat. Sateinen kesä on tehnyt pehkot muhkeiksi.

Sumua, kuuraa ja värien muuttumista

2007-09-08T05:51:00.000-07:00

Toisin kuin tuossa jokunen postaus sitten lupailin - pihaa ei ole juurikaan kunnostettu. Mutta herätessäni aamusella kukonlaulun aikaan hiippailin totuttuun tapaan pienoisen puutarhakierroksen. Valkoinen kuuramatto peitti nurmet ja sumu verhosi maisemaa. Tunnelma oli pysähtynyt ja hiljainen. Olin selvästikin hereillä ennen muita.

Kuurahelmiäisiä oli kaikkialla. Jähmettyneillä tammiunikon lehdillä kimalteli suuria ja pienen pieniä helmiä.

Mahtavatkohan nuo kukat koskaan tuon kummemmin avautua. No itse asiassa se ei lainkaan harmita. Tammiunikon lehdet ovat ylittäneet odotukset, kasviutapa on siro ja hienostunut sekä lisäarvoa antaa myös se, että kovan uurastuksen jälkeen olen vihdoin saanut kasvatettua näitä siemenistä. Kolmena tai neljänä vuotena olen peräjälkeen tilannut siemeniä ja yrittänyt ja yrittänyt ja nyt siis vihdoin taimet lähtivät aluilleen. Nyt olen siis nähnyt tammiunikon vihdoinkin. Saa nähdä mitä talvi tuo tullessaan - nouseeko tuo siro kaunokainen enää keväällä maasta. Keväällä on sitten kuitenkin uudet kujeet ja ajatukset puutarhan suhteen, enkä ole lainkaan sitä sorttia, että murehtisin talven aikana kupsahtaneita. Eihän niitä kaikkia kasvatteja olekaan ajateltu ikuisiksi vaan puutarha elää, muotoutuu ja muuttuu.

Kuura piirtää muodot esiin tarkkoina ja ilmavina. Mustaseljan mustalehtisen versioin lehdet ovat tosiaan kuin pitsiä aamuisessa jähmeydessään.

Värit muuttuvat - suoranaisesti haalistuvat ja häviävät askel askeleelta olemattomiin. Röyhytataren oksaston punaa vasten kerllertyneet lehdet tuntuvat valjuilta.

Puutarhaa voisi oikeastaan pitää pelkästään vain ja ainoastaan ihmeellisten siemenkotien tähden. Ne ovat moninkertaisesti kiehtovampia kuin yksikään kukka tai lehti tai niiden muodot ja värit. Siemenkodissa on jotain salaperäistä.

Ihanat violetit

2007-09-06T08:14:00.000-07:00

Syksyn merkit vahvistuvat päivä päivältä. Mustaseljan marjatertut ovat vahdilla purppuroituneet. Lukuisat violetin ja purppuran eri vivahteet ovat vallanneet pensaistot. Odottelen huomista kuin kuuta nousemaan. Nimittäin huomenissa jatkamme pyykinkuivaustelineen ympäristön siivoamista ja kunnostamista. samoin odottelen Reinon vaikutusta luumulehdossa. Tai oikeammin ruukuissa olevat liki sata tainta odottelevat multaan pääsyään. Honkkarin mainoksessa oli kaksi kääpiö luumu/kirsikka/omenapuuta 30€ yhteishintaan ja olen ruvennut miettimään kääpiöpuiden mahdollisuutta pyykkitelineen ojan pieluksessa, mutta pitänee vielä hitusen mietiskellä.

Joidenkin lähteiden mukaan mustanseljan marjoista voisi keittää mehua. En ole koskaan tohtinut sellaista keittää, mutta olisikohan jollain Teistä armon lukijat kokemusta tuosta marjojen käytettävyydestä?

Kuunliljat komeilevat ryhdikkäinä yläpihan istutuksissa. Ja aasin siltana Quun blogista löytyi taas kaksi uutta puutarhablogia, jotka aionkin linkittää tuonne puutarhahöperöiden joukkoon. Toinen on Moonlandiassa tapahtuu ja toinen Sähköpuutarha.

Syksyn sadehelmet kimaltelevat muhkeiden lampaankorvien karvaisilla lehdillä

Keräilyä, salasipuleita ja unikoita

2007-09-04T06:31:00.000-07:00

Quu vihjasi tuolla omassa blogissaan, että puutarhaintoilijat voisivat avata salaista keräilyvakkansa kantta. Ja niinhän se taitaa olla, että jokaisessa puutarhaintoilijassa asustaa pieni keräilijä. Sateenvarjojalavan kätköissä on siis etiketillisten pullojen kokoelma, mitä täydennetään satunnaisesti, hetken mielijohteesta ja sopivien pullojen tupsahtaessa reitille. Nyt pulloja on reilut kolmisenkymmentä.

Pienoinen puutarhakäpy tarttui tässä jokunen viikko sitten Prismasta matkaan ja nyt tekisi valtaisasti mieli toista samanmoista

Ja salaisessa sipulikätkössä on taas tapahtunut kummia. Citymarketissa piipahtaessani löytyivät keisarinpikarililja sekä Rococo tulppaaneja

Yht äkkisesti unikkotulva on vallannut taasen pihamme. Punaiset unikot kukkivaat kaatuneena ryppäänä.

Vaaleanpunaiset aavistuksen kerrotut unikot ovat myös avautuneet pehmeäksi armeijaksi maksaruohojen kylkeen

Suloisia pehmoisia unikkopilviä njam. Ja niin helppoja kasvattaa

Rytöjen korjaamista

2007-09-02T08:14:00.000-07:00

Maryn haasteeseen otin tuossa jokunen viikko sitten niitä riistäytyneitä puutarhan osioita. Yksi erityispaha oli tuo pyykinkuivaustelineen alunen. Aamulla pureuduimme siis haasteeseen.

Aluetta on pikkuhiljaa saatu raivattua. Työn on tehnyt erityisraskaaksi se, että paikalle oli aikoinaan kun oli käytössä vielä traktori kärrätty suurta kivimursketta. Tuo kivimurske kärrättiin hissuksiin pois ja tilalle tuotiin hienojakoisempaa hiekkaa. Homma on edelleenkin vähän kesken, mutta puolivoittoa on se, että ollaan jo päästy alkuun.

Kiviojantynkä vuosien takaa. Tämä jää ensi kevääseen. Rinne ojan toisella puolen on myös ongelmallinen. Ehkä pitää laittaa jotain rinnettä peittäviä pensaita tuohon.

Syksyn värit ovat täyteläisiä. Kelloköynnös on punakoitunut kovin, vaikkei ole vielä ehtinyt edes kukkia.

Maksaruohon kukat avautuvat hiljalleen ja niiden puna valtaa pian reunukset

Vuosia sitten ostin purppurapunalatvoja, jotka kuitenkin jostain syystä kuolivat talven aikana. Siitä asti olen haaveillut tuosta ihmeen ihanan tuoksuisesta kasvista ja nyt tataren juurelle on ilmestynyt tämmöisiä. Näyttävät kyllä kovasti purppurapunalatvoilta

Taas ihania akilleija lehtiä

Pientä kunnostusta

2007-09-01T10:31:00.000-07:00

Aamusella aloitin seitsemän maissa taimien istutuksen, mutta yöllä oli lämpömittari käynyt selvästikin pakkasen puolella. Tyräkin taimet olivat suorastaan jäässä ja maa rapsakkaa. Annoin ilman lämmetä ja lähdimme koko porukan voimin lähimetsään poimimaan puolukoita. Saimme kokonaiset kolme litraa ja olimme hyvin hyvin rinta rottingilla saavutuksestamme. Emme siis ole varsinaista puolukanpoimija tyyppiä, mutta vispipuurokytö ajoi meidät metsälle. Ja mukavaahan täysistä mättäistä puolukoita oli poimia.

Kotona aloitimme taas vaihteeksi vimmatun kunnostus urakan. Jotenkin vaan nurkat riistäytyvät tämän tästäkin hurjaan kuntoon. Ilmassa on selvästikin jo talventulon ensi merkkejä, joten vipinää on laitettava kinttuihin. Siistimme jälleen kerran tuota yläpihaa. Mies sihvilöi hiekkaa minkä sihvilällään kerkesi ja me muut haravoimme ylisuurta kivimurskaa läjiin ja jatkoimme taimien istuttamista. Aamuiset tyräkit olivat pakkasenpelästyttäminä hieman lötsähtäneet, mutta muut taimet olivat kelpo kunnossa.

Reunoille tuli istutettua tyräkkireunus ja keskemmälle punahattuja kahta eri sorttia sekä muutama törmäkukka ja taimia jäi taas vaikka kuinka ylimääräisiä. Onneksi on tuo luumulehto. Jatkan sinne tuota tyräkkireunusta jonkin matkaa sekä loput törmäkukat pääsevät ruusuaidanteen vierustalle.

Leppäkerttuarmeija kiikutettiin talviteloille leikkimökille ja tilalle laitettiin kuukunamunat sekä kattilallinen laventeleja

Japanintataret rehottavat maltillisesti kosteasta kesästä huolimatta ruukuissaan. Piakkoin niillekin pitäisi katsoa jokin paikka. Meillähän ne kasvaa kituuttavat hissuksiin kittisavessa, eivätkä pääse sitten mitenkään levittäytymään, vaikka välillä niin niiden soisikin.

Juoruilua taas kerrassaan.

Hortenssiavillitys

2007-08-31T08:46:00.000-07:00

Yht äkkisesti on iskenyt hirvittävä hortenssiavillitys. Pahimmoilleen kun ei muitakan villityksiä ole edes saatu alulle. No kuitenkin tuo englantilainen lehtipahanen esitteli niin hekumallisia hortenssioita, että vantterampikin lankeaa ne nähdessään. Siis kokeellisuus kutkuttaa. Maan PH:lla pelatessahan saa vaikutettua hortenssioiden kukinnon väriin. Hapan maa saa hortenssioiden värin muuttumaan sinisen suuntaan ja emäksinen maa tuottaa punaisia hortenssioita. Siis varsin kutkuttavaa olisi ajatus hortenssia laboratoriosta, jossa kokeilisi, mitä niistä saakaan irti. Ehkäpä joudun laittamaan hortenssioita tuohon lehmustuuliaidanteen taka-alalle. Sitten joskus. Onkos kellään kokemuksia noista hortenssioista?

Kartutin salaistasipulikätköäni myös muutamalla Honkkarin sipulilla. Nuo vihreä vaaleanpunaiset olivat ihania. Melko tarkkana saa olla esim Honkkarissakin oli tyyliin 10€ / 5 pussia, mutta sipuleita olikin pusseissa vaan 6 - 7 kpl.

Sää oli näin aurinkoinen ja tartuin ystävääni poikamispoloista Reinoa kaulasta ja annoin niin sanotusti palaa luumulehdossa. Koska rahtasimme kaikki ylijäämätaimet luumulehtoon istutusta varten, mutta sateet olivat edesauttaneet hirvittävän pikkisika-armeijan maasta työntymisessä. No eihän siinä muu auttanut kuin Reino. Mutta kuten arvata saattaa (kömmin tyytyväisenä unten maille, koska oli niin julmettu päänsärky ja kun heräsin niin) hirvittävä kaatosade huuhtoi myrkytykseni sen sileän tien. Ugh, että pitääkin olla niin huono tuuri

Risiineitä tilaankin ensi vuonna paripussillista. Kukkapenkin komistuksiksi

Takana häämöttää sateenvarjojalavani tai oikeammin riippajalava

Risiinien jättilehtien kätköistä löytyi kukkiva isotähtiputki

Huomenna pikkutaimet pääsevät vihdoinkin maihin

Lampaankorvat kurottautuvat pehmeinä betonikaukalon laidoille

Syksyn ihanuuksia

2007-08-30T05:47:00.000-07:00

Varokaa, nyt taas rupean yllyttämään. Syksy on varsinaista herkullisten lehtien lukuaikaa. Voi illan hämärissä käpertyä lämpimän koiran kanssa filtin suojiin lueskelemaan kaikkea kutkuttavaa. Yksi tällainen on englantilainen Country Living. Suosittelen. Kipittäkää siis lähimpään puotiin ja nautiskelkaa englantilaisista humputuksista ja runsaasta rönsyilyistä.

Lehti siis tarttui kotimatkalla kun poikkesin huvin ja urheilun vuoksi paikallisen Euromarketin sipulivalikoimia tiirailemaan. Jotenkin sössin syksyn sipulitilaukset ja nyt olenkin ottanut kömmähdyksestä vaarin ja tutkaillut paikallisia valikoimia. Ja jotain on myös karttunut salaiseen sipulivarastooni, joka on muuten pilkkopimeässä makuukammarin kaapissa.

Sadekin oli taas käynyt vierailulla ja pisarat kilvan sädehtivät ihanan unikon terälehdillä.

Ja akilleijan - aina vaan postaan yhä uudelleen ja uudelleen näitä akilleijan lehtiä, jotka ovat takuulla kulmakunnan komeimmat. Miten täydellinen muodostuminen.

Sarjassamme klassisia väriyhdistelmiä. Tuoksuhohdekukka ja punatähkä

Siinä missä akilleijojen lehtien muodostus on silmiä hivelevää tai törmäkukan siemenkota räjäyttää tajunnan hienostuneisuudellaan niin kelloköynnöksen nuput saavat polvet notkahtamaan alta ja langistumaan polvilleen niiden häikäisevän kauneuden edessä.

Vaaleanpunaisen kärhön siemenkota on kuin itse jöröjukan kuontalo

Syysleimu kukkia porskuttaa täyttä häkää. Ja siementilauksia otetaan vastaan edelleen tuonne sähköpostin puolelle. Kyllä syksykin on melko taivaallista, jos vaan ehtii nauttia kaikista pikku yksityiskohdista valoisaan aikaan, mutta juukeli sentään kun pimeys on taas muuttanut nukkumaanmenoajat niin aikaiseen. klo 21.00 krooh pyyh

Posti toi yllätyksen

2007-08-29T09:27:00.001-07:00

Posti toi tänään ihanan yllätyksen. Nimittäin Villinpihan Sannilta oli tullut kirje ja valloittavan kutkuttavia siemeniä, jos jotakin sorttia. Kiitokset suuret siis Sannille. Kirje sai hitusen myös vauhtia omiin siemenpussituksiimme ja innoissamme löysimme vielä 1/3 pikarillista tuoksuhohdekukkien siemeniä. Ne ovat muuten niin upean tuoksuisia, että tekisi mieli koko ajan vain nuuhkia niiden tuoksua.

Viikonvaihteessa on edessä melkoiset taimitalkoot. Perunkoisot saavat kyytiä ja pääsevät tunkioon tekeytymään ja niiden tilalle laittelemme himalajantyräkkejä, punahattuja ja törmäkukkia.

Viimeiset ruusut kukkivat tyystiin kirvattomina ja uhkeina.

Pikku-unikoiden siemenkotia on valtaisasti

Kiulukkatalkoot ovat myös edessä. Pitänee keräillä muhkeita kiulukoita ensikesän aurinko- ja kukkajuhlia varten, josko niitä vaikka siellä tarvittaisiin korujen tekemiseen.

Myös mustaseljan marjat rupeavat saamaan punaa poskilleen. Näistä saisi ilmeisestikin keitettyä mehuakin, mutta luulen, että keräilen myös näitä noihin koruihin.

Huisku-unikko on ottanut syksyn saapuessa viimeiset kasvupyrähdykset ja kohta päästään mitä ilmeisemmin ihailemaan sen vaatimatonta kukintaa. Onnellisia ja antoisia siementenkeruu hetkiä kaikille lukijoille

siemenkodat avautuvat

2007-08-28T06:24:00.000-07:00

Viimoiset unikot kukkivat ja ampiaiset kartuttavat talvivarastojaan

Kelloköynnökset eivät juuri koskaan ehdi kukkimaan, vaikka siemenet on laitettu jo maaliskuussa. Nyt kuitenkin on ilmaantunut yksi nuppu

Perunkoison siemenkota muistuttaa suuresti kelloköynnöksen nuppuja

ja risiinien siemenet ovat kypsymässä

Unikoiden siementen lentoaukot ovat avautuneet, joten onneksi ehtivät vielä kypsymään. Pönttöajatus on riistäytynyt käsistä ja luvassa on 60cm x 60cm pohjamitoiltaan oleva muistorakennus edesmenneille kirjekyyhkyillemme. Rakennelma pohjautuu 1238 - 1263 rakennetun Pyhän Sofian kirkon lounaispuolen muotoihin ja molemmille sivustoille tulee polvistuneet kuningattaret. Joten ei sitten pienintäkään haisua milloin sittemmin pöntöstä linnunruokintasysteemiksi muuttunut jättirakennelma valmistuu. Vähän nuo miehet jo pyyhkivät hikeä otsaltaan nähdessään suunnitelmat.

Syksy on saapunut

2007-08-27T09:58:00.000-07:00

Syyskylmyys hiipii luihin ja ytimiin. Olin puolikahdeksalta piipahtamassa pikimmiten puutarhassa, jossa koleus oli kouriin tuntuvaa. Kuvaamaankaan ei pystynyt kuin paikoin ilman salamaa. Enää ei voi paljain varpain tepastella pitkin nurmikkoa vaan on syytä kietoutua lämpimään huopaan hiippaillessaan ovesta ulos. Kävimme kirjastossa lainailemassa kaikkea arkkitehtuurin historiaan ja puutarhoihin liittyvää. Ajatuksen puutarhan suhteen siintävät jo tammikuun alkuun, jolloin laitan latva-artisokat itämään. Ja helmikuun aurinkoon, jolloin olohuoneen valtaa purkkiarmeija ja lukuisat kylvökset.

Pönttöoperaatio aloitetaan varmaankin viikonvaihteessa tehtailemalla mittasuhteiltaan oikeanlaisia pönttöaihioita. Joita sitten pikkuhiljaa päästään tuunailemaan mitä kutkuttavimmiksi.

Lehmuskujanpaikalla velloo suuret vesimassat. Täytynee pohtia tuota syys ja talvimärkyyttä vielä tällä alueella.

Kippis ja kurnauskis

2007-08-26T05:27:00.000-07:00

Siementä pukkaa ihan valtavasti - tai aiemmin en ehkä ole viitsinyt kerätä niitä niin suurella antaumuksella kuin nyt. Tänään lypsin Helenium Waltraut sekä Helenium puberleum Autumn Lollipop hohdekukkien pehkoista siemeniä. Kummastakin tuollainen pikarin alaosallinen ja vielä jäi kypsymäänkin melkoisesti. Oppineitten kukistakin sain jonkinmoisen saaliin. Nyt taasen sataa, joten seuraava keruu on sitten ilmojen kuivettua. Mariaj:lle kävin tuolla The Woodpecker Cottage:ssa kommentoimassakin linnunpönttöinnostuksen tarttumisesta ja nyt on ukko ylipuhuttu ja pitäisi aloittaa arkkitehtuurin historiaan pohjautuva pönttökokeilusarjan työstäminen Ugh, että pitääkin aina innostua liikaa. Honkkarista pitää huomenna kipaista hakemassa oikein kuviosaha, jotta kokeilut onnistuisivat. Ensimmäinen pönttö sijoitetaan luumulehdon komistukseksi, joten nyt pitää tavoittaa luumulehdon syvin olemus ja henki. Mutta siis siemeniä edelleen tarjolla

Lisää hullutuksia ja siemeniä myös

2007-08-25T06:13:00.001-07:00

Päivän on ollut niin eriskummallinen monessakin suhteessa. Eilinen, edellispäivä ja vielä aamukin ollaan siivottu heikkopäisinä koirankasvattajan vierailua varten. Lääh puuh jopa saatiin ikkunatkin pestyä. Näkevät edes kahvipöydästä ulos. Aaamu siis meni koirajuttujen merkeissä. Halusivat ilmeisesti tulla katsomaan tupajumi Armasta, jonka kauppakirjaa tehdessä olemme vannoneet, että kolmeen näyttelyyn viedään. Koiruus on kohta puoliin 1½ ja arvatenkin ei olla oltu yhdessäkään. Huokaus. No vierailu meni mainiosti ja saimme taas vuoden lisäaikaa. Sitten meinattiin ukon kanssa ruveta pihahommiin oikein urakalla, mutta edellisöisen ukkösmyräkän jäljiltä oli niin märkää ettei sitten voitukkaan. Joten jäljelle jäi pienimuotoiset kokeilut ja Amazonin kirjaviidakkoon sukeltaminen. Entisten kahden kirjan sijaan löysin kahdeksan varteen otettavaa kirjaa. Perikatohan tällaisista päivistä koituu. Toki yhtään en vielä ole tilannut. Tässä siis kärki nelikko, joista pitänee jokunen hankkia vielä tämän syksyn aikana.

Ja tässä seuraavat neljä kutkuttavaa kirjaa.

Puutarhassakin on toki tullut käyskenneltyä sen verran, että perhosten sijaan löydettiin tämmöinen. Kuparikuoriainen - melkoisen komea turilas vaan olikin

Punahatut viehättivät tätäkin otusta

Sitten kerättiin siemeniä - unikoita (vaalean keltaisia), kurhon siemeniä, valkoisten ritarinkannusten. Puutarhaan jäi vielä notkumaan valtavasti palavanrakkauden ja vaaleanpunaisten akilleijojen sekä perukoisojen siemeniä. Tuotapikaa rupeavat varmaan muutkin siemenet kypsymään. Joten nyt sitten vaan tilauksia päälle tuonne sähköpostiin. Hitsin paljon tulee myös noitten punahattujen, sinipallo-ohdakkeiden ja sinipiikkiputkien siemeniä. Laittelen siemeniä postiin sitten kun kaikki ovat siementäneet.

Suloiset pikku laventelit kukkivat maksaruohojen kupeessa

Ja vanha käytöstä poistettu alumiinikattila on omiaan laventelipehkon ruukkuna.

Ja tässä tämän päivän kummallisia kokeiluja. Juurtumaan laitettuja letitettyjä koripajuja. Ajattelin josko saisin muutaman kototekoisen lettipuun. Ei kylläkään harmavinta haisuakaan mihin näitä laittaisin kasvamaan, mutta kolme näitä toistaiseksi on.

Perhosia

2007-08-24T07:44:00.001-07:00

Puutarhan perhosin haluan kiitellä Kukkii Kukkiin Eijaa saamastani tunnustuksesta. Ensimmäisenä tuntematon, mutta komea perhonen. Etsin nimiä oikein hyönteiskirjan kanssa kun en rehellisesti sanoen tunnista muuta kuin sitruunaperhosen.

Punahatut ovat tunnettuja perhoskukkia ja niimpä erilaisten perhosten kirjo oli jonkinmoinen niitä bongaillessani. Tässä neitoperho ihanine täplineen

Nokkosperhosia tuntui olevan eniten. Usein jopa muutama saman kukan kimpussa

Herukkaperhonen piti vain silmänräpäyksen siipiään auki.

Ja amiraali kiersi kukkaa kuin kissa kuumaa puuroa.

Syyssyreenin tuoksuista nautiskeli likaisten vesien asukki kuhnurikärpänen

Mustaselja Black Lace oikoi pitsimäisiä lehtiään luumulehdossa. Viime yönä ukkosti oikein kunnolla ja vesi suorastaan lainehti vieläkin yön jäljiltä puutarhassa. Taisi juuri istutettu selja nauttia maan kosteudesta

Pensaskärhö on puhjennut uudelleen kukkaan

Tammiunikko venyy venymistää ja nyt pituutta on melkein metrin verran ja kukinto on kovasti tekeillään.

Puutarhani aarre - paksut ja mehevät komeamaksaruohot, jotka kirtävät tuuheana reunuksena kukkapenkkejä

Ehdottomasti kauneimmät lehdet on amurinviinillä

Vähän kuin viidakossa.

Pientä puuhastelua ja uusia ideoita

2007-08-22T10:24:00.000-07:00

Ahh - tänään oli taasen tupsahtanut postiluutikkoon ihana English Garden lehti ja tulvillaan mitä ihanampia ideoita. Päälimmäisenä on suurten heinien istutus tuuliaidanne maahan. Mutta itse aidan kanssa on ongelmia. Itse haluaisin leikattavan lehmuskujan, mies orapihlaja-aidan ja vielä pappakin on hämmentänyt soppaa ja ehdottanut kuusiaitaa. Miesten aitaehdotukset pitäisivät tuulta paremmin kuin tuo lehmusaita, mutta yökh kuusiaita ja yökh orapihlaja-aita. Komeat suuret heinät ja vapaamuotoisuus lehmusaidan takana ja lävitse näkisi rakkaan lehmilaitumen. Maiseman näkeminen on kuitenkin säilyttämisen arvoinen asia ja vapaamuotopinen aidanne vaimentaisi tuulta. Taidan pitää pääni ja tehdä valinnan

Tuuliaidanteen maata paranneltiin taas tänään hirvittävällä määrällä karkea hiekkaa ja tyhjentämällä tunkiosta huonosti maatuneita jätöksiä. Maa jyrsittiin nyt taas pykälää syvemmältä. Seuraavaksi alkaa armoton turpeen kärrääminen maan parannukseksi.

Tuoksuhohdekukat ovat ihania. Ne pehmentävät muutoin räikeän keltaista penkkiä ja samalla tukevat hontelovartisia päivänhattuja ja syyshohdekukkia.

Pikkiaraliaa ei syyttä nimitetä pirunkepiksi. Jokaisen lehtiparin välissä sojottaa orapihlanpiikin veroinen pikkukeihäs ja varsikin on armottomien piikkien peitossa.

Ja taas kerran tuliköynnöskuusama. Pidän oranssista ja tässä kukassa on herkullisuutta kerrassaan

puimurin äänet kantautuu

2007-08-21T10:42:00.001-07:00

Kaukaa kantautuu puimurin ääni, ilta on kuulakas ja selvää syksyn tuntua. Saimme tänään istutettua keltasateen, mustan seljan ja syyssyreenin. Ollaan myöst trimmeröity aivan himona. ajatuksena on vähän suuremman kasvihuoneen laitto ja hirvittävää ryteikköä pitää kaataa, jotta näkisi vähän hahmotella kasvihuonetta.

Kukkapenkkiin on jostain kummasta ilmestynyt tämmöinen, ilmeisestikin joku tiikeri.

Punahatut ja sinipiikkiputket ovat syksyn viimeisiä uskollisia kukkijoita ja kaulailevat keskenään tyvenessä syysillassa.

Lyhtykoison lyhdyt tuikkivat. Miten muistelenkaan, että tämän syysväri on oranssi. No odotellaan

Kärhön siemenkodalla on melkoinen pehko päässään

Risiinin siemenkodat uhkeilevat komeina ilta-auringossa. Uudistuspuuhia pukkaa hurjasti päälle. Tuuliaidanteen pohjamaan kunnostus, potagerin perustustyöt ja luumulehto odottelevat rehkintää. Samoin tienvarsi kasvaa aivan suoraa pajunoksaa, joten pitäisi ehtiä sekatööreillä keräämään pajutarpeita vaikka uutta tunkiota varten.

Vauhtia tuuliaidan perustamiseen

2007-08-19T09:54:00.001-07:00

Tänään on annettu kyytiä vanhalle jalkapallokentän suoja-aidalle. Nyt toki saa nuorimmaisten ja miksei vanhempienkin kanssa olla kieli keskellä suuta. Lehmiaitaan tulee nimittäin suoraan verkkovirta seinästämme ja tälli on kohdalle sattuessa aivan jotain muuta kuin lapsuudessa. Kartanon renkipoika ajeli yksi päivä trimmerillä ruohoa matalaksi aidan vierustoilta ja kertoi lentäneensä selälleen tällin voimasta. Tunnin jyrsimisen tulokset näyttävät tältä. Jyrsi upposi maahan huikeat 10 cm, kittisavi on taasen kuin kalliota. Nyt kun maa on kertaalleen avattu, niin seuraavaksi maata parannellaan hiekalla, turpeella sekä nurmenleikkuu pöhnällä.

Kuvassa tuo möyhitty maa näyttää varsin multavalta, mutta kaikki on silmälumetta. Toivottavasti saamme toukokuun loppuun mennessä tämän parannettua istutuskuntoon.

Luumulehtoa on hoidettu keväästä asti ja nyt vihdoin maa rupeaa olemaan sellainen, että pääsen istuttamaan syyssyreenin, kultasateen sekä mustan seljan

Ruohonleikkujäte on parantanut yhdessä kompostin kanssa maata roimasti ja nyt maa näyttääkin jo multavalta.

Tässä tuleva potager-puutarha. Vähän tuo tuuliaidanne hirvittää kun näkymät katkeavat, mutta eiköhän sen sitten aikanaan saa harvennettuakin. Mutta sarkaa piisaa kun olisi vaan 100 pientä miestä tekemässä hommia.

Viimeiset hekumalliset hetket

2007-08-18T22:03:00.000-07:00

Isoäitini puhui aina turhuudesta ja hekumasta. Petän siis ensi töikseni lupaukseni olla postaamatta unikoista. Vietin aamun hetket itsekseni puutarhassa ja ihastelin suorastaan hekumallisen herkullisia unikoita (jälleen kerran)

Vienosti sumuinen aamu oli aivan tyven ja vain kastehelmet kimaltelivat unikoiden terälehdillä

Kukat olivat suorastaan seisahtuneet paikoilleen ja suorastaan kilpailivat kuvauksellisuudestaan

Metsämansikan suloisuutta muistuttava unikko kaunotar ja hänen suloinen nuppunsa

Vasta heräilevä, aavistuksen ryppyinen ja roosaan vivahtava hienohelma

Terälehtensä jo oikaissut vaalea hurmuri

Herkkä ja hauras, mutta herkullinen tämäkin

Näitä voisi ihailla vaikka loputtomiin.

Joukossa oli myös muutapa räväkkä punainen

Ja rimpsureunainen

Röyhytataren jättiläispuskat kylpiväöt myös kilvan aamuauringossa

Tarhajuorun nuput kuitenkin pysyttelivät visusti kiinni.

Piikkiaralia on lähtenyt vallan mainiosti kasvuun ja nyt toivoa sopii, että selviää myös talven metkuista

Amurinviini on ottanut tukea unikoiden siemenkodista. Tarvitseekohan tuo amuri talvisuojauksen?

Vielä muutama vaaleanpunainen unikko kukki risiinin läheisyydessä.

Ensimmäiset pakkasaamut lötsäyttävät risiinin, joka on kasvanut ennätys reheväksi kukkapenkissä.

Päivä Lepaalla on takana

2007-08-18T09:18:00.000-07:00

Päivä Lepaa 2007 on autuaasti ohi. Komeat on puitteet ammattilaistapahtumalle, ei voi muuta sanoa. Tiesin etukäteen, että pääpaino on koneilla ja tekniikalla, mutta silti odotin jotain enemmän. Toki kuvassa oleva barokkipuutarha osio oli hienossa kunnossa, komeat jättiläismäiset agaavet oli sijoitettuina liuskekiviportaikkoon ja seinustalla kasvoi viinirypäleitä.

Yleisnäkymät olivat hulppeat ja alue laaja, kyllä täällä kelpaisi opiskella

Säleikköomenapuu oli kasvaarojahtanut jättiläismäiseksi - taitaa olla kuitenkin liki kymmenen vuotta siitä kun viimeksi on Lepaalla käynyt. Jotenkin hoitamattomuus kuulsi vahvasti läpi monin paikoin.

Raunioromantiikkakin kukoisti sisäänkäyntien liepeillä.

Alueella oli taimimyymälä. Hinnat olivat kohtuullisia ja ihan mielenkiintoisiakin taimia oli tarjolla.

Kasvihuoneen lattiat oli paksulla katekankaalla vuorattuja, samoin kuin taimialueet. Tällaisia on ollut myös oman alueemme taimistoilla. Mutta jälleen iti ajatus siitä, josko meidänkin kasvihuoneen lattia verhottaisi näin.

Koristekaaleja pitää saada ensi kesälle. Olivat hitsin hienoja. mutta suurentakaa kuva ihan huviksenne niin näette, mitä tarkoitan aavistuksen hoitamattomalla ilmeellä

Ja tässä hauska idea tomaattien kasvattamiseen avomaalla. Bambukepit istuivat hyvin tomaattien tukena

Latva-artisokka on myös ensikesän hankintalistalla

Tässä yrttiympyrä

Ruokalan edustalla oli varsin komea istutus

Lepaa 2007 anti olisi aivan ok, jos takataskussa olisi 16.000€ ylimääräistä, jolla voisi hankkia komean ajopelin puutarhaan tai jos olisi töissä golfkentän hoitajana tai kaupungin puutarhurina, mutta näin puutarhaharrastajan takataskuun jäi komea miljöö, bambukepit tomaateille, latva-artisokka sekä koristekaalit. Ja se,että oma puutarhakin näyttää ihan komealta.

½ hehtaaria nurmea

2007-08-17T10:30:00.000-07:00

Naapurissa on poppi paukkunut siihen malliin, että on voinut nurmikonleikkurinsäiliötä tyhjentäessä pistää jalalla koreasti. Nuorimmaisenikin piti diskoa pikkumetsässä kaverinsa kanssa. Ruohosilppua on tullut taas ihan hirvittävästi ja olenkin kantanut sitä luumulehtoon maanparannusaineeksi. Kittisavi ja maatuva ruohosilppu sekaan jyrsittynä niin maan mururakenne paranee. Tänne pääsen jyrsinnän jälkeen istuttamaan syyssyreenin, kultasateen sekä mustan seljan.

Myös Maryn innoittamat rytöläpostaukset saivat minut kaivamaan pienoisen merkkiojan, josta tuo oikeanpuoleinen osio jyrsitään tuotapikaa ylös ja reunalle istutetaan metsävaahteroita kolmen metrin välein. Tuuliaidanteen reuna siis skarpataan ja selkeytetään ja samalla päästää tuosta hirvittävästä aidan retkusta eroon.

Kukkaloisto on hiljalleen vaihtunut siemenkotaryntäykseen. Odotan innolla kypsyviä unikon siemeniä ja niitä muuten riittää muilekin halukkaille.

Vielä kuitenkin jokunen kukka on täydessä loistossaan. Tuliköynnöskuusama on osoittautunut varsin kiitolliseksi köynnökseksi

Myös syysleimu on kehitellyt varsin mojovan kokoisen kukan itselleen

Tässä viimeinen kuva tältä vuodelta unikoista. Tässä on penkki, josta olen viime aikoina postaillut yksittäiskukkia. Huomenissa lähdetään sittensinne Lepaalle bongaamaan ensi kevään ideoita ja etenkin säleikkö omenapuita

Tuuli on lämmin ja syksyä on ilmassa

2007-08-16T10:29:00.000-07:00

Koska olen tavattoman iltauninen niin tarjolla ei ole varsinaista hämäränhyssyä. Vaan alkuillan lämmintä tuulta, uusi betonitolppa sekä varastosta esiin kaivettu lyhty.

Tuuli tuntuu lämpimältä iholla, vaikka ilmassa on syysmyrskyjen kaukaista tuntua, äänet kantautuvat voimakkaina läheiseltä tieltä ja lehdet lepattavat tuulessa. Sain tänään vihdoinkin korkeamman betonitolpan agaavelle. Ja samalla kiikutin ulkovarastosta lyhdyn vaikka en olekaan mikään kynttiläihminen. Mutta kuitenkin nyt kynttilä loimottelee mystisesti risiinien ja salkoruusujen katveessa. Toivoisin, että ajan patina toisi tolpan pintaan muhkean sammalpeitteen.

Syksyn tuntua on myös kärhön alakuloisissa, mutta viehättävissä siemenkodissa.

Keväällä kylvämäni tammiunikot ovat kasvaneet valtaisasti ja niiden lehtien muodot piirtyvät kauniisti maksaruohojen nypyläpintaa vasten

Samettisumakki näyttää yhtä eksoottiselta syysillassa kuin tavallisestikin

Punahattumeri lainehtii tuulessa

Taas löysin myös uusia unikoita, joka päiväiset löytöretket ovat niitä pieniä onnen hetkiä ja kuten blogin otsikossakin sanotaan Sol per sfocar il core - Vain sydämen virkistykseksi.

Häivähdys laventelin sineä ja raikasta vihreää - puutarharunoutta parhaimmillaan

Lepaa 07

2007-08-15T11:01:00.000-07:00

Lauantaina pappa on luvannut viedä koko populan Lepaa 2007 puutarhamessuille. Nyt pääsen taas ihailemaan säleikköomenapuita. Lepaan miljöö on kerrassaan hurmaava tai on ainakin ollut. Muutamaan vuoteen ei olekaan tullut käytyä sillä suunnalla messuilla. Ainakin tuohon klo 12.00 alkavaan Lepaan puistojen esittelyyn pitänee päästä.

Taimet ovat kasvaa jollottaneet jo melkoisen hyvään mittaan. Taloudellisessakin mielessä 20€ siementilaus on tuottanut hedelmää. Likimain 100 tainta on lähtenyt aluilleen.

Aikoinaan kesän alussa harkitsin pitkään kannattaako siemensekoitusta vaivautua tilaamaan. Siemensekotukset kun eivät ole oikein koskaan houkutelleet. Nyt kuitenkin olen tullut hieman toisiin aatoksiin, koska joka päivä löytyy aivan uudenlaisia unikoita. Toki kokonaisuutena nämä ovat vähän sillisalaatti, mutta yksittäispoimintoina melko hienoja.

Tässä myös sekoituksen satoa.

Tuoksuköynnöskuusama kasvaa rytisten ja huumaa tuoksullaan.

Kurhoja on kymmenittäin kukassa. Tämä on kyllä sellainen kuivien kitumaiden unelma. Jaskalle muuten vielä kiitokset viinirypäleselvityksistä. Ensivuoden hankinnoissa on ainakin viinitarhan perustarpeet. Ja lisää innokkaita pyhyyspostajia otetaan vastaan

Tuulessa heiluvat oudot unikot

2007-08-14T08:39:00.001-07:00

Vaikka postauksen otsikko viittaa unikoihin (jälleen kerran) niin aloitan kuitenkin pyhyydestä. Olen jälleen töidenkin puolesta uppoutunut taiteen syövereihin ja palannut yhä uudelleen ja uudelleen Euroopan keskiaikaan. Samalla olen pohdiskellut mikä on pyhää itselleni ja näin hartaissa merkeissä siis tänään. Scabiosa stellatan eli törmäkukan vieno vaatimaton olemus, mittasuhteiden ja muotojen täydellisyys, värien askeettinen arvokkuus ja itse siemenkodan hauraus, tuntu, kosketeltavuus ja täydellisen kauneuden aistimus. Vo la laa

Sitten maan pinnalle takaisin. tutkiskelin unikoitani jälleen kerran. Ja värisävyissä on häivähdys harmaata jopa mustaa. Otsikon sana outo siis tulee väreistä.

Tässä taasen suloinen suppusuu.

Ja tämä vallan kummallinen kerrassaan, mutta unikko tämäkin.

Saman tyyliset sävyt toistuvat kärhössä

Ja kärhön takana asustavan syysleimukukan kukissa. Ostin keväällä Kauppilasta kolme limevihreän syysleimukukan tainta ja yllätyksekseni niistä tulikin tälläisia, mutta käyväthän nämäkin.

Pioniunikkoja hurmehappomarjan seuralaisena

Pioniunikko puoliräjähtäneenä

Unikko tataren seuralaisena

Ja jokamaanrakeena (ken on potterifriikki tietänee jokamaanrakeet)

Annatädinunelmassa on kultapiiskut ruvenneet kukkimaan. En ole mikään suuri keltaisten kukkien ystävä, mutta koska alkuun höpisin pyhyydestä. Liittyy tähän myös monesti mainitsemani Anna täti, joka edustaa tietyllä tavalla myös pyhyyttä. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa elänyt isoäitini äidin sisar, joka rakasti yli kaiken keltaista. En ole koskaan tätiä nähnyt, mutta muistan kuinka aina hankittiin hänen haudalleen jouluksi keltaisia kukkia. Outoa vähän sekin, mutta tuohon kukkien vientihetkeen liittyy jotain kummallisen salaperäistä, joulun kutkuttava odotus ja keltaisia kukkia tuntemattoman tädin haudalle. Heitän haasteen siis lukijoille - onko puutarhassanne jokin erityisen "pyhä" kasvi, paikka tai jokin muu juttu. Ken tarttuu haasteeseen voi ilmottautua kommenteissa.

Punahattu poikii ja vähän sinipiikkiputkikin

2007-08-13T10:54:00.001-07:00

Moni on suorastaan ihmetellyt sitä, että punahatut levittäytyvät. Lähes jokaisen punahatun juurella on tämmöinen läjä pikkupunahattuja. Välillä olen joutunut niitä jopa kitkemään tunkioon. Ilta on muuten jo niin hämärä, että piti ottaa kuvat salamavalolla.

Punahatunpoikasia sammaloituneella sora-alueella

Toinen levittäytyjä on sinipiikkiputki. Yksi taimi ja sata poikasta ugh. Mieheni luuli näitä rikkaruohoiksi kun rehottivat sora-alueilla ja kitki tässä taannoin oikein urakalla. No eivät ne niin pienestä säikähdä. Nimittäin juuri on niin pitkä, että kumminkin jää palanen jäljelle ja kohta on tilalla uusi sinipiikkiputki

Siispä ihanat levittäytyjät - joiden kanssa on satunnaisongelmia

Trooppinen ilmasto saa läkähtymään

2007-08-12T10:41:00.000-07:00

Aloitan postauksen kahdella ala-arvoisen huonolla kuvalla. Syy on punahatturinteessä. Jouduin lopulta kipuamaan saavin päälle seisomaan, jotta olisin saanut edes jonkinmoisen kuvan punahatuista. Kaistale on varsin kapea ja pitkä. Ongelmana on se kun molemmin puolin näkyy karmeuksia - jättisuuri sora-alue tai valtaisasti nurmea. Mutta tällaiselta sisääntulo näyttää. Kivikkokilkkalle terveisiä, nämä leviävät aivan tuhottomasti. Pieniä alkuja on satoja noiden juurella.

Punahattuja kasvaa myös hopeapajun juurella.

Ja tässä punahattujen taimia tuloillaan. Tänään sentään ehdittiin osa jo koulia.

Puutarhassa on kuin tropiikissa ja erinäiset tuoksut huumaavat. Tässä köynnöskuusama on kiertyneenä unikon varren ympärille.

Salkoruusun ruusukkeet ovat varsin mojovan kokoisia. Nyt vain toivoa sopii, että talvehtivat kunnolla.

Melkein kuin viidakossa. Piikkiaralia ja risiini

Risiinit ovat revähtäneet jätti suuriksi

Hurmehappomarjojen lomasta voi kurkistella hirmuista röyhytataraitaa

Maksaruohot aion jakaa keväällä ja levitellä maksaruohoaidanteita lisää pitkin puutarhan penkinreunuksia

Annatädinunelmapenkissä syyshohdekukat, tuoksuhohdekukat ja päivänhatut kilvoittelevat keskenään.

Tämänkesän ehdottomasti valloittavin parivaljakko on komeamaksaruoho ja tuoksuhohdekukka

Ukkoylijumalan vesihanat auki

2007-08-11T23:00:00.001-07:00

aamu seitsemältä ilma oli varsin raskas ja hiippailin kameran kanssa puutarhaan kuten tavallista. Tummat pilvet ottivat haltuunsa muutamassa minuutissa taivaan, ilma pimeni pimenemistään ja yhtäkkiä olin keskellä melkoista mylläkkää.

Vesihanat aukenivat ja rutikuivaksi ehtinyt maa sai taas vilvoittavaa vettä niskaansa.

Yhtä nopeaan kuin rajuilma oli ennättänyt paikalle se oli myös tipotiessään. Vaaleanpunainen kärhö on alkanut kukkimaan ja kasvutahti on muutoinkin kohentunut

Ja tässä vielä yksi eilisistä löydöistäni. Kohta voinee pitää jo pienimuotoiset ns. ideointipuutarhajuhlat, kun kuppeja on kertynyt jo toistakymmentä. Mummonaika on yhtäkkisesti noussut taasen sisustuslehtiinkin, liekö johtua siitä, että kiinnittää siihen enemmän huomiota vai onko sille taasen tilausta? Mutta se on vissi, että aavistuksen yleelliseltä tuntuu siemailla kahvia kaikessa rauhassa vanhoista eriparikupeista, olen nimittäin koekäyttänyt kuppeja. Antoisia kahvihetkiä myös teille lukijat.

Kahvikuppihumputus on taas iskenyt

2007-08-11T11:05:00.001-07:00

Vilvoittavien vetten läheisyys on kuolevaiselle tarpeen tällaisilla helteillä. Auton mittarikin kiposi jopa +29C Somerniemen hiekkateillä hurruutellessamme. Aamu kahdeksasta asti

uidapulikoimme välillä piipahtaen Somerniemen torilla ja väliin syöden aina ilta viiteen asti, jolloin päätimme lähteä kohti koti konnuja.

Kyllä oli mökillä hyvät humalat. Huussipolun varressa kituliaat humalat olivat saaneet ilmeisesti alkukesän sateista puhtia kasvaa ja rehottivat pitkin poikin aidanseipäistä tehtyä aidanpätkää

Neidonkurjenpolvi kukkii uskollisesti yhä jo toista kuukautta

Somerniementori on ihmeellinen paikka. Keskellä ei mitään on ihmisiä, tohinaa ja touhua vaikka muille jakaa joka lauantai aamu. Vilkkaimpina päivinä kävijöitä on 4000 - 6000 ja torimyyjiä n. 200 l. ihan pikkiriikkisestä happeningista ei siis ole kyse. Torilla on kummallisen vangitseva tunnelma ja välistä on hyvä piipahtaa rentoutumassa tai metsästämässä kahvikupposia.

Torimyyjiä ja kojua on jokalähtöön, Arabian vanhojen kahvikuppien hinnat vaihtelivat 40€ - 1€ ja tein erityislöytöjä nimenomaan 1-3€ kuppien joukosta. Kuppeja tarttui tällä kertaa mukaan 4kpl ja tuossa tuo Intoilija yksi päivä huomauttelikin, että näinköhän jää hankinnat kahteen kuppiin per kuukausi, kuten oli mennyt vahingossa tokaisemaan.

Tässä siis ensimmäinen. Eriparia oleva kuppi ja tassi. Kupissa pinkit ja kullatut koristeet ja pohjassa Arabian leima. Aika suloinen

Ja tässä päivän hurmaavin löytö, myös arabian vanhaa tuotantoa. Violetit kukkakoristeet kupin sisällä ja eritoten tassissa. Kupissa on valitettavasti pikkiriikkinen särö, mutta puutarhajuhlilla ei pidä takertua turhiin pikkuseikkoihin, sitäpaitsi myyjänä ollut vanhahko mieshenkilö oli varsin avulias ja mukava ja etsi pahvilaatikosta kupille oikea tassin ja samalla muuten kertoi, että nykyään aika moni havittelee itselleen eriparikuppeja.

+ 32 C lääh puuh

2007-08-10T08:00:00.000-07:00

Ei saa valittaa, mutta + 32 on aavistuksen kuuma kuolevaiselle. Suuntaamme kohtapuoliin möksälle pulikoimaan, mutta sitä ennen on pakko häivyttää nuo rytökuvat alemmas. Punahattuja on kukassa monta sataa. Ja perhosia liitelee siellä täällä.

Poikamies Reino kävi vierailulla ja pisti matalaksi pahimmat l. pyykinkuivaustelineen alusen, tuuliaidanteen reunat ja luumulehdon rytöt.

Törmäkukan siemenkota on mielettömän upea, en koskaan en siis kertakaikkisesti ikinä väsy ihailemasta sen muotoja, värejä, herkkyyttä ja nerokkuutta.

Oppineittenkukat porskuttavat täydessä kukassa jo toista kuukautta ja tällä yksilöllä on komea kukkaseppel päässään.

Sinisiä palloja ja palluroita on myös valtavasti. Tässä Sinipiikkiputki kukassa

Ja sinipallo-ohdake, joka on muuten riiviömäisen kova levittäytymään, mutta yhtä hurmaavaa vuodesta toiseen

Unikojen siemenkodat ovat mehevimmillään

Ja muutamia silkin ohuita unikoita jaksaa vielä kukkiakin

Nyt heissuli vei ja rannoille pulikoimaan sekä vilvoittelemaan ja kukaties huomenna Somerniementorilta löytyy jokunen kahvikuppikin jälleen.

Totuus on tarua ihmeellisempää eli kuinka nurkat pääsivätkään remaumaan?

2007-08-09T07:41:00.000-07:00

Otin osaa Maryn ja Mean heittämään haasteeseen ja jo nyt kaduttaa. Elämäni tähänastisista postauksista surkeuden surkeus on tulossa. Varokaa tämä karistaa lumouksen, joka puutarhaan sisältyy. Sniff. Tässä siis puutarhan tai pikemminkin tässätapauksessa pihan pahimmat kohdat.
1. Sisääntuloistutuksen villiintyminen ja sitkeiden rikkaruohojen leviäminen

2. Sisääntulorinteeseen riistäytyneet valkojuuret, rönsyleinikki, siankärsämö, takiainen ja muut viheliäisyydet. Näistä ei selviä kuin Reinolla.

3. Kivirännien takana häämöttävä hiesu"nurmi", jossa eivät kasva edes juolavehnä tai rönsyleinikki. Täysin toivoton tapaus

4. Pyykinkuivaustelineen alunen ja joskus vuonna x aloitettu keskeneräinen ojan alku. Reinoa kehiin ja ruokkoomusta

5. Keskeneräinen tuuliaidanne. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä vaikka lämpömittari näyttää + 32C

6. Toinenkin keskeneräinen tuuliaidanne. Reinoa pitänee hakea maatalouskaupasta aimo tonkka ei näistä muuten selviä. Tuskaaaaaaa

7. Täysriistäytynyt kukkapenkki ruusuaidanteen läheisyydessä

8. Keskeneräinen luumulehto

9. Multakasan viimeiset rippeet keskellä pihaa. Byääääh. Ihan hirveesti tekemättömiä töitä. Ei tällaisia posteja saisi lainkaan laittaa. Ottaa lujille.

10. Puutarhamme kuvotus - palanut rakkaus täysin rytöttyneenä tekemässä siemeniä. Huh huh. Näyttääköhän tämän jälkeen enää mikään miltään. Toivottavasti kylmäaalto iskisi Suomeen niin jaksaisi aloittaa tämän 10 kohdan toivottomalta tuntuvan urakan. Ottakaapas muutkin ihmeessä osaa tuohon Maryn haasteeseen.

No nyt oma Meez myös minulla

2007-08-08T10:20:00.001-07:00

Koska joka toisella on tuntunut olevan oma meez niin pitihän sellaista kokeilla

Marylle, Mealle ja pikku prinssille ja tietysti muillekin lukijoille

2007-08-08T07:26:00.000-07:00

Mary, prinsessa Mea ja Pikkuprinssi ovat yllättäneet minut täysin kunnianosoituksellaan, joten tämä posti on omistettu heille ja tietysti Teille kaikille lukijoille. Mutta komein ja ihanin pioniunikko Marylle. Ole hyvä ja kiitos ja kumarrus tuosta huomioimisesta.

Myös sylillinen ihania punahattuja teille kaikille

Prinsessa Mealle suppusuinen sulotar prinsessaruukussa tietysti. Ruukku ja kukka ovat tietysti lapin erämaista salakuljetetun kiven juurella ja kivessä on muuten salainen kartta;)

Tässä prinsessaruukku

Ja tässä aivan läheltä. Löysin tänään Kikan kukasta ja lahjasta Salosta näin hurmaavan rautalankaruukun, joka oli aivan pakko hankkia.

Tässä salainen kartta. Varmaan Mea tietää miten karttaa luetaan ja voi olla, että kartta johtaa salaisen aarteen lähteille. (hyst, ethän hiisku tästä kenellekkään)

Ja Pikkuprinssille rehvakas kattilallinen laventelintuoksuisia päiväunia ja höyhenen keveitä kutituksia varpaanpohjasta.

Kuusirannanemännän haasteeseen pihan koristus, ainut sellainen, mutta sitäkin ihanampi. Agaave, sulotar ruukku ja ihanat pioniunikot.

Toinen koristus - jumalalliset siemenkodat

Ja hetken huumaa
------------------------------------------------------------------------------------------------

Tässä Marylta, Mealta ja Pikkuprinssiltä saamani merkki, jonka haluan tietysti ojentaa eteenpäin.

Sanni - Ihanat pionit, superihana puutarha ja hullutuksiin mukaan heittäytyminen

Kre l Kuusirannanemäntä - kahvikuppihupsutteluun hurahtaminen, kadehdittavan komea vierasmaja ja viehättävä metsäpiha

Tässä lopuksi kaikille hupsuille hupsuttelijoille ja muuten vain lapsenmielisille ihana kesäkruunu, sininen taivas, kesähelle, taustalla häämöttävät punahatut ja risiini ja kuppi mustaa kuumaa kahvia kesän kunniaksi!

Siemensatoa

2007-08-07T11:19:00.001-07:00

Scabiosa stellata l. törmäkukka on tehnyt pallomaiset siemenkodat yhdessä sujauksessa. Kasvin olemus muuttuu totaalisesti ja herkkien kukkien tilalle vaihtuu ylväs pallomainen siemenaihio.

Tässä vielä kukassa oleva törmäkukka

RUDBECKIA occidentalis, Mustapäivänhattu 'Green Wizzard' Taimet ovat auringonpaahteessa kasvaneet kohisten. Kohta pääsen istuttamaan näitä jo ulos penkkiin.

ECHINACEA pallida, Rohtopäivänhatut ovat vielä koulimatta. Työkiireet ja nuorimmaisen taideleiri sekä uintikeikat ovat yhtäkkisesti saaneet kiireen päälle ja koulimaankaan ei ole ehtinyt. Huomenna tai viimeistään torstaina nämä pitää siirtää suurempiin ruukkuihin

Keltaisista pienistä unikoista olen jo korjannut ensimmäisen siemensadon ja saalis on aika mojova. Vielä on kypsymättömiä kukkavarsia vaikka kuinka, joten ainakin Sannille olen lupaillut näitä.

Unikkoja - valtavasti unikkoja

2007-08-06T10:23:00.000-07:00

Puutarhassamme on hirmuisesti unikkoja. Kesäkuussa kylvämämme unikot, joista pelkäsin etteivät kukkisi ollenkaan, on kuoriutunut kymmeniä ja taas kymmeniä kaunokaisia. Unikkoja on siis jokapuolella, koska tilkitsimme niillä kaikki liikenevät aukot. Niitä pilkottaa sisääntuloistutuksissa, röyhytataren seasta, risiinien välistä ja melkeimpä mistä vaan.

Tämä väri on osoittautunut varsin kiitolliseksi ja upeaksi monen monituisen vihertävän sävyn kanssa yhdistettynä. Näitä siis ensi vuonna lisää

Nyt nämä ovat hieman hajasijoitettuna, johtuen taimien sekoamisesta keskenään viime metreillä. Pitänee varret merkata tietynvärisillä langanpätkillä, jotta osaa säilöä oikeat siemenet kevättä varten

Samoin tämä mustanpuhuva pioniunikko kuuluu kärkikaartiin ja on ansainnut paikkansa ehdottomasti parhaiten risiinien katveessa.

Vaaleanpunaiset unikot taas ovat ihanimpia kirkkaan sinistä taivasta vasten huojuessaan.

Ja saadessaan taustakseen tumman hurmehappomarjan tai punalehtiruusun

Siemenkotiakin on niin mahdottomasti ja jo nyt olen mennyt tyystiin sekaisin, mitkä kodat kuuluvat millekin värille.

Ja sitten hempukka osastoon. Nämä ovat sekalaisen siemenpussin satoa

Sävyt vaihtelevat lähes jokaisessa kukassa

Tai sitten löytyy kerrattuina ja yksinkertaisina

Tässä uusin sulotar, joka avautui iltapäivällä

Vaaleanpunaiset näyttävät myös viehkoilta auringossa kylpevien komeamaksaruohojen rinnalla

Sukujuhlat ja ikaalisen seutu

2007-08-04T21:10:00.000-07:00

Sukumme tai oikeammin miehen puolen suvun juuret kantautuvat Ikaalisiin. Seutu on varsin vehreää ja kaunista. Itse sukujuhlat olivat Ikaalisten vanhan kaupungin puolella ja väkeä oli saapunut viitisen tai kuutisen kymmentä. Rakennuksena oli vanha puukoulu, joka huokui varsin rauhaisaa tunnelmaa ja sopi äärettömän hyvin juhliin. Paluumatkalla teimme pikavisiitin Pinsiön taimistolla ja Pehtoorin antiikkiliikkeessä. Viidentoistaminuutin katselmuksen pohjalta voi vain huokailla. Taimistolla oli myynnissä mm. jättitaimia ja melko huokeaan hintaan.

Itse antiikkikahvila pehtoori näytti jo ulkoa päin varsin viettelevältä.

Ja sisällä - Voih vastassa oli jos jonkin moista ihanuutta. Vanhoja päästävedettäviä sänkyjä, pöytiä, lyhtyjä, pesusoikkoja, kaikkea ihanaa maan ja taivaan väliltä. Hinnat toki tuntuivat melkoisen korkeilta, joten jätimme tälläerää ihastelut katselun varaan.

Myös puutarhaan oli tarjolla suloisia risusydämmiä (tyhjillään) ja ruukkuja

Ja linnunpönttöjä

Itse Pinsiön taimistolta oli aivan pakko kylläkin ostaa kaksi juorua, koska niiden väri oli kerrassaan taasen meille sopiva

Ja lopuksi muutama kokonaiskuva pihamme sisääntulosta. Tuossa etualalla keltainen penkki l. Annatädin unelma, seuraavaksi kävelyväylä talolle ja sitten ns. pääistutuksemme, jota kehystävät komeamaksaruohot, vasemmassa reunassa auton hurvailu piha ja oikeassa häämöttää ajoreitti yläpihalle.

Viherlassilassa njam

2007-08-03T20:47:00.001-07:00

Tähän päivään asti tai oikeammin eiliseen olen luullut, että Kauppila on puutarhahöperön mekka. Mutta olen erehtynyt pahamman kerran. Nimittäin Viherlassila njam - harmi ettei ollut kameraa mukana - on aivan yliveto. Taimet hyvinvoivia, pullukoita, reheviä ja esillepanot jumalallisia. Mukaan lähti kolme upeaa ja suht huokean hintaista tainta. Kultasade, Laburnum alpinum, vyöhyke I - II, tuotantomaa Suomi, 8,7€

Syyssyreeni, Buddeia davidii `Empire Blue`, vyöhyke I, leikataan syksyllä, suojattava talveksi, tuotantomaa Suomi, 12€

Mustaselja, Sambucus nigra ´Blac lace`, vyöhyke I-II, Sitruunan tuoksuiset kukat, tuotantomaa Ruotsi, 32€

Aamu oli jälleen kerran mitä hurmaavin. Syksyn tuloa enteilevä kaste ja sumu on verhonnut puutarhan salaperäiseen hämyyn ja unikoiden silhuetit piirtyivät vasten nousevan auringon säteitä

Keltainen penkki, jonka olen muuten ajatellut nimetä Annatädin unelmaksi, oli suorastaan juhlava. Miksi tuo Annatädin unelma - muistan kun lapsena vein isoäitini kanssa kukkia haudalle niin Anna-tädin lempiväri oli ollut keltainen ja aina piti muistaa viedä keltaisia kukkia hänen haudalleen. En ole koskaan edes nähnyt tuota tätiä, mutta muistot noista hetkistä ovat väkevinä mielessäni ja haluan jatkaa Anna-tädin muiston vaalimista. Etsin muuten tuon tädin kuvan, jostain arkistojen kätköistä ja laitan tänne jahka löydän.

Myös punahatut näyttivät taivaalliselta

Ja unikot. Suuret raskaat pioniunikon kukat nuokkuivat hiljalleen aamukasteen helliessä niitä

Rehevyys on saapunut myös Risiinien läheisyyteen

Aamuauringon säteet paljastivat risiinien lehtiruodit ja saivat näyttämään osan lehdistä rusehtavilta

Luumulehdon kärhö on peittynyt kukkasateeseen

Aamukastepisarat kilvoittelevat valkean akilleijan lehdillä. Nyt lähdemme valmistautumaan päivän koitokseen 500km autoiluun sukujuhliin Ikaalisiin ja sieltä takaisin. Joten postaukset ehkäpä huomiseen. Ja vielä kerran tervetulotoivotukset myös uusille lukijoille. Ainahan on mukavaa kun jättää jälkiä piipahduksistaan sivuilla

Peter Pan ja puutarhan unikot

2007-08-02T09:01:00.001-07:00

Peter Pan Vartiovuoren kesäteatterissa hurmasi. Nauruntirskahdukset pääsivät ilmoille tuon tuostakin tuttiritarin esittäessä hurjaa kapteeni koukkua ja hipahtavan merirosvon kommenteissa oli suoranaisessa naurunremakassa pitelemistä. Esitys piti otteessaan loppuun asti ja oli kerrassaan loistava. Otin salakuvan lavasteissa - onkohan nyt pää pölkyllä vai joutuukohan peräti lankulta mereen.

Kotona tietysti pikkiriikkinen puutarhakierros. Mustaa kultaa - herneen kokoiset mustat kuolanpionin siemenet olivat kypsyneet ja linkoutuneet pitkin yläpihaa. Keräsimme siemenet oitis talteen

Sisällä kaivoin lehtiläjien uumenista Ikivanhan Piha ja puutarhalehden huhtikuulta 1998. Siinä on kuusi sivua tiukkaa tietoa perennojen kylvämisestä ja tutkailin kylvösuosituksia pionien kohdalta. Siemenet kehotetaan kylvämään mahdollisimman tuoreina, mieluiten siementen keruun jälkeen. Tällöin siementen itämiskyky on parhaimmillaan. Siis syksyä vasten ja siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn, joka sutjakkaasti sitten tulee talvella. Villinpihan Sannin pionikirjassa voi olla parempaakin tietoa, mutta pitänee yrittää.

Pioniunikot ovat jumalallisia.

Etenkin tätä väriä haluan ensivuodeksi lisää

Tässä pikku sulotar

Ja tässä toinen

Nämä punaiset itivät varsin loisteliaasti ja nyt siementuotanto on varsin roimaa

Maurin makasiineilla kahvikuppien kiilto silmissä

2007-08-01T10:36:00.000-07:00

Kuukausi vaihtui ;) ja piti käydä hankkimassa elokuun kupit. Huoh. Miksi ihmeessä kaikkeen pitää heittäytyä aina niin hervottomasti mukaan. No joka tapauksessa aamu siivottiin vimmatusti viikonvaihteen vieraita varten ja iltapäivällä lähdettiin Perniön asemalle Maurin makasiineille. Hervoton aarteidenmetsästäjän taivas. Mukaan lähti 12€:lla seitsemän kahvikuppia. Mutta hienoimmat tässä. Ehjä saksalainen Carl von Linnen kunniaksi tehty kuppi vuodelta 1977.

Englantilainen suurehko (varmaankin tee kuppi) ruusuu-unelma. Krumeluuta joka lähtöön. Ehkäpä puutarhajuhlissa rehevälle keski-ikäiselle ja vähän kikatteluun taipuvaiselle naisimmeiselle.

Siro saksalainen ja hyvin hyvin ohut kuppi. Itseasiassa näitä lähti matkaan kaksi, jos vaikka kahvikupposvaihdosta tulee totta.

Ja tässä viimoisena arabian ruusukupponen ja tassi vähän eriparia mutta arabiaa kumminkin. Tässä on taasen sitä oikeaa isoäidin tunnelmaa.

Puutarhassa on tänään puhjennut kukkaan uusi pioniunikko ja siemenkotia on aivan valtavasti. Toivottavasti kaikki ehtisivät kypsyä kunnolla.

Sateen rehevöittää niin, että runsaus on ylitsepursuavaa

Ensi keväänä jaan komeamaksaruohoja reunuskasveiksi enemmältikin. Jalkapallokenttää kun ruvetaan reinolla valelemaan jahka ilmat kuivuvat tarpeeksi ja sinne tulee uudet suuret alueet. Aaah.

Keltaisenpenkin rehevyyttä

Ja tässä jalkapallokenttä nykyisellään. Täällä muuten pidetään sitten ne puutarhajuhlatkin. Jos kuvan suurentaa voi nähdä ruusupehkojen takana lammen. Suomen ensimmäinen kosteikkoalue, joka tehty patoamalla. Lammen pohjassa on erilaisia suodatin kerroksia ja sen kautta virtaa 500ha valumavedet. Lammella on pituutta liki puolikilometriä ja siellä on valtavasti lintujen pesiä.

Ja tässä romunhaalijan paratiisi Maurin makasiini.

Ensi kesän puutarhajuhlia suunnitellessa

2007-07-31T08:20:00.001-07:00

Koska ilma on sitä luokkaa, että koirankin saa väkipakolla kantaa ulos niin päädyimme käyttämään päivän mietiskellen tulevia puutarhajuhlia. Olemme saaneet idean moisiin juhlallisuuksiin Englantilaisista Country Living ja Glorian Antiikki lehdistä. Oikeastaan ensin saatiin kuningasidea ryhtyä hankkimaan joka kuukausi yksi kukkakahvikuppi vanha sellainen ja sitten vasta saimme idean kutsua suvun nuorimmaiset puutarhajuhliin. Nopen laskutoimituksen mukaan tarvitsisimme 20 erilaista kukkakahvikuppia ensi kesäksi, joten joudumme hankkimaan kaksi kuppia kuukaudessa.

Tällaisia kukertavia lähdimme metsästämään Salon suurkirppikseltä ja loppujen lopuksi päädyimme Aarnion rahaliikkeeseen, josta löysimme sinisen vanhan Arabian kupin ja tuon keltaisen kylläkin löysimme kirppikseltä.

Ja tällaisia ihania leivoksia pitää olla myös tarjolla. Njam. Nyt ollaan muuten yhdessä lasten kanssa koulittu suurin osa itäneistä taimista. Jouduimme jättämään ruukut kasvihuoneeseen, koska ulkosalla on aivan liian märkää. Ja nyt pitänee kääriytyä filtin sisään lueskelemaan vanhoja lehtiä ja unelmoimaan kesäjuhlista.

Leopardi kukkii

2007-07-30T08:11:00.001-07:00

Tänään piipahdin pitkästä aikaa töissä ja oltiin yhdessä kollegan kanssa tutkailemassa uutta tulostinta. Sellaisin tuloksin, että pitänee piipahtaa vielä toinenkin kerta ennen perjantain koulutusta. Sitten piipaa vauhtia mökille vielä raivaamaan eilisiä jälkiä. Ajattelin, että tänään ei juurikaan ole syytä postauksiin, mutta erehdyin pahemman kerran. Nimittäin keväällä Kauppilasta hankkimamme Leopardinkukka, Belamcamda chinensis oli yllättäen ruvennut kukkimaan.

Kukka on varsin pieni, mutta sitäkin kiehtovamman oloinen

Samoin monta päivää odottamamme päivänlilja Cool it oli myös avannut jumalallisen kukkasensa.

Scabiosa näyttää päivä päivältä suloisemmalta

Kesäkuun alussa kylvetyt tammi- l. huisku-unikot ovat venähtäneet melkoisesti komeamaksaruohojen katveessa.

Keltaista pallurasadetta. Tänään on muuten sataaripsinyt pitkin päivää ja sadevettä on keräilty saaveihin melko mojovasti. Teimme myös nuorimmaisemme kanssa päätöksen, että talven aikana käymme joka kuukausi kerran vanhantavarankaupassa ja hankimme yhden jumalallisen kukkakahvikupin kuukaudessa. Ensi kesänä pidetään sitten puutarhakahvikutsut kera eriparikuppien ja vanhimmainen voi hankkia samalla jännittävää luettavaa.

Pienet kesäjuhlat ja lisää yllätyksiä

2007-07-29T10:37:00.000-07:00

Tänään oli mökillä pienimuotoiset kesä- & sukujuhlat. Paikalle oli kokoontunut kolmisenkymmentä juhlijaa herkuttelemaan ja rupattelemaan. Juhlien jälkeen kun pesin hurjaa määrää astioita koneessa kotosalla nuorimmaisemme puuhasteli täyttä päätä puutarhassa. Ja toi melkoisen yllätyksen sisälle. Ruusuhelminauhat. Ensi sunnuntaina on miehen puolen suvun sukujuhlat Ikaalisissa ja nämä helmet on tarkoitettu juhliin. Oolalaadii. Mitenköhän saan nämä hurmaavat helmet säilymään juhliin asti näin hemaisevina. Mutta niin hurmaavat ovat, että olo on kuin prinsessalla näitä sovitellessa.

Kotona piti myös tehdä pieni puutarhakierros. Odottelemme kovasti näet päivänlilja Cool it:n kukintaa. Nuput ovat päivä päivältä suuremmat ja suuremmat, mutta kukka antoi vieläkin odottaa. Mutta Törmäkukka sen sijaan oli avannut ensimmäiset kukkansa. Kesäjuhlilla tätini, joka on innokas mehiläistarhuri kertoi, että on tulossa mielettömän hyvä hunajavuosi, koska kukkia on niin valtaisasti.

Oppineittenkukasta oli kasvanut jättiläisversio. Aika hurmaava tämäkin. Näitä on pakko saada ensi vuonna lisää.

Tumma pioni leputteli kukkaansa punertavan, sileäksihioutuneen kiven päällä ja näytti suorastaan runolliselta.

Nyt oli myös auennut vaaleanpunaisen sekoitussarjan unikot

Suuri yllätys

2007-07-28T10:38:00.000-07:00

Puolilta päivin pojat lähtivät yllätys yllätys golfaamaan ja me naisissa lähdimme mökille. Kesän kunniaksi laittelimme taasen nurkkia kuntoon ja löytyipä muutama keltasienikin. Palattuamme kotii yllätys oli melkoinen pojat olivat nimittäin saapuneet ja ahertaneet yläpihan altaan kimpussa. Laudoitukset oli purettu ja kuljetettu kasvihuoneeseen odottamaan mahdollisia uusia projekteja ja multaa oli kärrätty. Pääsin jopa mallailemaan mummilta saamiani taimia uuteen istutusaltaaseen.

Tässä samainen allas kuvattuna toiselta suunnalta

Ja tietysti pienoinen lähiotos. Ihana yllätys kerrassaan

Toinen malvoista on piristynyt ruukussa silmin nähden ja tämän ainakin ajattelin laittaa tuohon uuteen alueeseen

Toinen yllätys oli sellainen kun olen hinkunut agavejen alle tolppia. No johan miekkoset olivat tehneet koevedoksen 350mm sadevesiviemäriputkeen ja valaneet pienen tolpan alun. Ei hullumpi. Nyt vain pitää saada pidemmät tällaiset tolpat, jotta nousevat hitusen esiin kasvillisuuden keskeltä.

Samalla kun sovittelin agaveeruukkua tolpan nokkaan niin vierestä löytyi vaalenpunainen kärhö kukassa. Tämä on sitten ensimmäinen tämän keväällä hankkimani kärhön kukka.

Toinenkin tämän keväinen kärhö kukkii luumulehdossa kietoutuneena siniluumu sinikan ympärille.

Pojat ovat myös eilen jyrsineet luumulehdon ja huonoimpien kohtien maata paranneltiin turpeella ja nurmisilpulla. Vielä hiekat on kärräämättä, mutta luumulehdon sentään jo erottaa rikkaruohojen raivauksen jälkeen.

Tuossa vielä uutta silppua tämän päiväisen leikkuun jäljiltä.

Liljojen kukintaa

2007-07-27T03:47:00.000-07:00

Nuorimmaisemme välttämättä haluama päivänlilja on avannut kukkasensa. Ja komeahan tämä toden totta on. Väriyhdistelmä on kerrassaan valloittava ja liljat täynnä nuppuja.

Päivänliljat laitettiin yläpihan altaaseen ja maa päivänliljan ympäriltä on vielä aivan mulloksella.

Myös bonanza on aloittanut kukintansa. Röyhytatar on levittäytynyt niin muhkeaksi, että kukka pitää kaikaa esiin röyhytatarpuskasta ennen kuin sen näkee. Nämä pitänee siirtää vähän väljemmille vesille.

Punatähkät ovat myös avautuneet keltaisen penkin lomassa

Ostin keväällä muutaman punatähkän multasormesta kun olivat niin muhkean näköisiä taimia ja nyt ne antavat pienen oman säväyksensä muutoin niin keltaiseen penkkiin.

Sisääntulon vieressä oleva istutusalue on hirmuisen rehevä ja muhkea

Maksaruohot leveilevät ja unikot ovat kasvaneet komeasti entisten rönsyalpien paikalla

Punahattuja, punahattuja ja punahattuja. Mutta perhosia ei ole vielä näkynyt

Eilisilta ja tämä aamu on vimmatusti kitketty luumulehtoa ja sieltä kaiken rytöttymän keskeltä löytyi neilikka. Tämmöistäkään en laisinkaan mistanut meillä olevankaan.

Tässä luumulehto kitkennän jäljiltä. Bensakanisteri ja rikkaruohoämpäri värjostavat nyt kärhön juuristoa, kun metriset ohdakkeet on kitketty. Tänään miesväki jyrsii tämän lehdon ja maata parannellaan ruohosilpulla, hiekalla, kompostilla ja turpeella. Sen jälkeen lehtomaata kesannoidaan ja jyrsitään säännöllisesti ja ehkäpä joudutaan vielä tuohon Reinoonkin (kuten Villinpihan Sanni Roundupia nimittää) turvautumaan.

Auringon sateet hellivat jalleen

2007-07-26T07:22:00.000-07:00

Aurinko hellii jälleen puutarhaamme. sateiden jälkeen lämpömittari on kivunnut auringossa jopa 30C. Kasvun kohina melkein kuuluu korvissa. Summer wine päivänlilja on ahkeraan kukkinut ja nauttii selvästikin lämpimästä kelistä.

Piikkiaralia on vankistunut ja komistunut risiinien seurassa

Tuliköynnöskuusama on kasvatellut nuppuja ja on aloittanut kukinnan

Tuliköynnöskuusaman nuppuja

Tässä puutarhamme upein väriuhdistelmä. Tummanpuhuva unikko risiinien katveessa. Auringonpaisteessa risiinien lehdissä on häivähdys oranssia

Muutkin unikot ovat avautuneet ja kukat kasvaneet päivä päivältä suuremmiksi. Onneksi aikoinaan tuli tupellettua ja vahingossa tilattua kaikkia unikoita tuplapussit, joten keväällä saan lisää näitä.

Maksaruohonkin kukat sädehtivät kiven kolossa.

Ooo la laa

2007-07-25T08:48:00.000-07:00

Tänään on ollut huisketta ja hulinaan niin, ettei juurikaan olla puutarhaan ehditty. Ollaan nimittäin oltu laittelemassa mökkiä kuntoon, pesty lattiat, vaihdettu pöytäliinat, pesty ikkunat ja kaikkea sen semmoista. Kotiin tultuamme postiluutikosta oli kuitenkin kopsahtanut toiveiden täyttymys. Aaah. Nuorimmaisemmekin vaatii lehden selattuaan vesiaihetta, vaikka tuollaista kuin kannessa näkyy. Hänestä on varsin epäreilua (kuten yleensäkin), että englantilaisilla on noin hienoja puutarhoja. Siinä olen kyllä melko samaa mieltä;)

Samalla tupsahti ensimmäinen syysluettelo. Njamm.

Aamulla ennen mökille lähtöä lehmät olivat taasen tirkistelemässä pihaamme. Taitaa ruoho olla vihreämpää aidan tällä puolen.

Lehmälauma kylpi sumuisessa aamussa ja selvästikin nauttivat olostaan. Voi taivas kuinka rakastankaan noiden lehmien läheisyyttä. Harva istuu aamusumussa kahvikupposen ääressä ja lehmät laiduntavat kuuden metrin päässä, ruohonrouskutuksen ja heinikossa kahlaamisen äänten kantautuessa korviin.

Unikot ovat täyttäneet loputkin tyhjät aukot muurin kupeessa. Päivä on ollut edellistä lempeämpi ja nyt unikot kilvan availevat salaisia komeuksiaan risiinien katveessa.

Tyystiin riistäytyneessä luumulehdossakin on tapahtunut ihmeitä. Keväällä Prismasta ostamani kärhö on valmistautumassa kukintaan. Ilmeisesti kilometrin korkeaksi kasvanut p....ruohoviidakko on suojannut sen juurakkoa mukavasti.

Punahatut leveilevät komeilla kukillaan pitkin pihamaata.

Samoin sinipallo-ohdakkeet, jotka pikkuhiljaa ovat vallanneet alaa itselleen aivan kuin sinipiikkiputket ja punahatutkin

Myös yksivuotinen törmäkukka valmistautuu kukintaan

Oikeastaan tässä ja seuraavassa kuvassa puutarhamme kiehtovimpia kohtia tällä hetkellä. Lannoitin ja kalkitsin niin puolihuolimattomasti keväällä, että luulen osan kasveista kärsivän jopa siitä. Kuten tuossa kuvassa kellertävä neidonhiuspuu on jokseenkin huonovointisen oloinen. Mutta yleisilmeeltä kellertävä lehdistö tuo hieman jännitettä muutoin punertavien kasvien seuraan.

Muuri rehottaa. Salkoruusun ruusukkeet ovat komistuneet, unikot kukkivat, viiruhelpi rehottaa ja kasvien tyystiin täyttämä maa on kerrassaan kutkuttava.

Melkoista sadetta

2007-07-24T09:55:00.000-07:00

Sade on riepotellut unikkoni aivan räätyneen oloisiksi. Vaikka ei sateesta liioin meillä päin ole ollutkaan haittaa. Maa on vieläkin pinnan alta melko kuivahkoa, joten kasvit kyllä vielä nautiskelevat sateesta. Lämpöä vaan saisi hieman enemmän olla.

Amurinviini, unikot, risiinit, tähkäesikko sun muut hortenssiat ovat täyttäneet jo alkukesästä tekemämme muurin liepeet.

Mummilta tuodut kasvit ovat virkontuneet kummasti pehmoisessa sateessa päästyään ruukkuihin juurtumaan.

Kärhö on alottanut uudelleen kukintansa. Raukka asustelee linnunpöntön lentoreitin varrella on aivan yltä päältä aina linnunjätöksissä.

Siemenkota-aihiotkin näyttävät vallan komeilta

Muurin valu onnistui pikkuisessa sateessa vallan mainiosti ja kohta puoliin saadaan yläpiha siistittyä laudoista ja muusta romppeesta

Uusi allan kapenee rajusti toiseen päähän ja on muutoinkin edellistä aavistuksen kapeampi ja lyhyempi

Ja tässä taas muutama kuva Kuopion mummilan pihasta. Oivallinen sadevedenkeruujärjestelmä. Eli tämän kuvan myötä haastankin teidät armon lukijat esittelemään omia sadevedenkeruujärjestelmiänne, tunkioitanne sekä vadelmatukirakenteita. Oma sadevesijärjestelmä on vielä suunnitteluasteella ja toistaiseksi tämä papan oivallinen ratkaisu tuntuu houkuttelevimmalta

Mutta mistä tallaisia tynnyreitä mahtaa löytää. Kävin tänään Salossa Etolassa ja siellä ei ainakaan ollut tällaisia harmaita tynnyreitä. Meillä sadevesi kerätään nimittäin pääsisäänkäynnin vierestä, jolloin tämä harmaa olisi aika hyvä väri.

Uusia taimia ja unikoiden kukoistusta

2007-07-23T08:33:00.000-07:00

Viikonvaihde vietettiin onnellisesti ötökkäpaossa Kuopion mummilassa, jonka puutarha on vähintäänkin huumaava. Parsapehkot nousivat korkeuksiin, sormustinkukat olivat kasvaneet ylijättiläisiksi, peikonnauhukset, liljat aivan kaikki oli hurjan rehevää ja kaunista. Suorastaan niin vastustamattoman kaunista, että taimihimoni pääsi valloilleen. Sain monen monituista tainta matkaamme, yksi lukuisista tämän valloittavan sormustinkukan taimet.

Myös tällaisia tuntemattomia keltakukkaisia lähti jokunen matkaan. Mummi on myös kylväjä tyyppiä ja nämäkin on kasvatettu muistaakseni kyprokselta kerätyistä siemenistä.

Myös malvan taimia oli peräti kahta sorttia ja johan molempia taimia oli pakko saada. Ulkoa kuuluu lapion kuovinta, koska huomenna valetaan toisen istutusaltaan reunukset. Jes. Vihdoinkin.

Tässä vielä tuo toinen malva. Pitänee oikein etsiä jostain näiden nimet tai luulisin, että useimmat tunnistavat.

Poikien golfbägit ja matkatavarat olivat visusti kattoboksissa matkan ajan, jotta taimet pääsivät takakonttiin. Onneksi takakontissa on muovikouru lattialla niin pystyin kastelemaan aarteitani ennen kotiin paluuta

Päivänliljoja, peikonnauhuksia, minttua, oreganoa, sormustinkukkia, malvaa, kurjenmiekkoja ja kaikkia ihanuuksia odottelemassa purkitusta.

Laitoimme yhdessä lasten kanssa taimet ruukkuihin varttumaan ja odottelemaan uuden istutusaltaan syntyä.

Sillä välin kun olimme reissussa olivat unikot aloittaneet kukintansa

Valkea päivänlilja cool it avaa ensimmäiset nuppunsa myös lähipäivinä. Ötökkähirmut muuten osoittautuivat Eijan ehdottamiksi riisihäröiksi. Kaapit tyhjättiin ja kolme pulloa superraidia jököttää keittiön pöydällä. armoton taisto on siis alkanut. Pahinta on kun ei uskalla kunnolla leipää mutustella, ettei murenat tippuile mahdollisesti vielä hengissä olevien häröjen suupaloiksi. Onneksi olemme tällä viikolla hieman mökillä siivoustalkoissa niin voimme surutta myrkyttää aina lähtiessämme. YÖKH ja vielä kerran YÖKH.

Pii Paa

2007-07-20T07:38:00.000-07:00

Grandekatastrofe. Ihan kiehun ja kihisen ja puhisen, pihisen syljen, sihisen sähisen, kähisen ja kiukusta rähisen. Aamu 5.30 tai oikeammin jo elis illasta on ollut sota päällä. (asia ei toki kuulu puutarhablogin piiriin, mutta siinä mielessä, etten ole ehtinyt edes vilkaisemaan rakasta puutarhaani) Siis jonkinmoiset sarvipäiset 2mm mittaiset minimini kovakuoriaiset ovat iskeytyneet keittiöömme. Olemme räjäyttäneet aivan kaiken. Kaapit tyhjiksi, hyllyt, laatikot ja kaikki liikenevä irti ja Tolua, räjäytysaineita ties mitä niin, että kyökki haisee pesuainetehtaalle.

Jopa kattilakarusellit ovat suihkussa. Uunipellit uunissa kärventymässä ja steriloitumassa.

Olohuone muistuttaa muuttoa ja huomisaamuna lähdemme Kuopioon.

Pada, kattilat, lusikat, haarukat, purkit ja purnukat aivan kaikki on pitkin huushollia ja astianpesukone on vinkunut kuumana aamu kuudesta ja vielä sen laulu kuuluu.

Ja täällä, kotigrematoriossa nousevat savuna ilmaan perunajauhot, kaurahiutaleet sokerit siirapit, vehnäjauhot, lihaliemet, näkkileivät, mausteet ja aivan koko kuiva-aine varasto. Että semmoista.

Kuitenkin karkasin kaiken kurjuuden keskeltä vartiksi happihyppelylle ja tässä niitä punahattuja, niitä on vaikka kuinka paljon ja aina vain lisiävät.

Taimet kasvaa kohisevat ja uusia on putkahdellut pintaan jatkuvasti

Ja hopeakurhon nuput ovat pienen lapsen nyrkin kokoiset eli ensi viikolla kukkasadetta luvassa. Ja nyt viimeisiä räjäyttelemään ja kokoamaan juhlatamineita kasaan, jotta pääsemme lähtemään kukonlaulun aikaan.

Marjakestit

2007-07-19T06:49:00.000-07:00

Aaamulla ajoimme nurmikot, koska sadetta on armotta luvassa ja viikonvaihteessa reissu Kuopioon rippijuhlille. Nurmen ajon lomassa piti lasten kanssa toki luksustella ja hörppiä pikareista Kuopion mummin mustaherukkamehua ja napsia omien pehkojen marjoja.

Villinpihan Sannin kanssa on ollut juttua kärhöistä. Valittelin omieni kehnokasvuisuutta, vaikka juuriosat aikoinaan suojasinkin vanhoilla salaojaputkilla, jotta kärhön juuret luulisivat olevansa varjossa. Mutta yksi kärhö meilläkin on rehevä kuin mikä. Se asustaa melkolailla koristekirsikan ja kirjokanukan varjossa, mutta super lämpimällä paikalla muutoin.

Liljat ovat super hyper komeita ja kukkia tulvii jatkuvasti lisää, vaikka liljakukkoja pyydystinkin melkoisia määriä ennen nuppujen tuloa.

Liljojen alapuolella rehottaa Someron Agrimarketista hankkimani lyhtykoisot ja reunustalla salkoruusun lehtiruusukkeet ovat komistuneet kerrassaan. Ensi vuonna sitten päästään nauttimaan noiden mustien kaunottarien kukkaloistosta.

Kukkapenkit olivat paikkapaikoin pahoin kuorittuneet ja aamutuimaan kitkin rikkaruohot ja hellävaroen muokkasin maanpinnan, jotta viikonvaihteeksi luvatut sadevedet pääsevät imeytymään juuristoon.

Oppineittenkukka ja hurmehappomarja halailevat. Eilis illan myrsky oli katkonut muutamia oppineittenkukkia ja riiponut irti piippuköynnöksen verkkoineen päivineen tiiliseinästä. Miehet saapuvat vasta iltasella, joten josko sitten saataisiin köynnösrukka takaisin seinälle.

Vaaleanpunainen loisto on kohta käsillä, kun sadat punahatut avautuvat.

Kiitollinen on ollut keväällä hankkimani Unikko, joka kukkii kukkimistaan ja siemeniäkin on luvassa yli omien tarpeiden

Taimikatselmus

2007-07-18T08:15:00.001-07:00

Taimet ovat lisinneet kuin sienet sateella.
SCABIOSA caucasica `Isaac House` itänyt 34kpl / siemeniä ollut 40kpl
Päivitys 20.7. 37kpl / 40kpl

RUDBECKIA occidentalis ´Green Wizzard` itänyt 14kpl/25kpl
Päivitys 20.7 18kpl / 25kpl

ECHINACEA purpurea `Indianer` itänyt 1kpl / 25
Päivitys 20.7 2kpl / 25kpl
Päivitys 23.7 4kpl / 25kpl

ECHINACEA pallida itänyt 5kpl / 50kpl
Päivitys 20.7 16kpl / 50kpl

Päivitys 23.7 23kpl / 50 kpl
Päivitys 25.7 25kpl / 50 kpl

EUPHORBIA marginata `Kilimanjaro` itänyt 11kpl / 50kpl
Päivitys 20.7 25kpl / 50 kpl
Päivitys 23.7 27kpl / 50 kpl
Päivitys 25.7 28kpl / 50 kpl
------------------------------------------------------------------------------------------------

Eilisillan kahvikutsut olivat tuomimajassa, penkkeinä kaksi kiveä ja tarjoiluna seuraavaa:
Mirano kakku - ainekset ruusunlehtiä, lääkekasvin siemeniä ja hiekkaa
Safira - ainekset piikkikasveja ja tulikukkaa
Safiri juotava - ainekset omenayrtti ja maksaruoho
Kahvikutsejen järjestäjänä nuorimmaisemme samoin aineslista ja tarjottavat hänen listaamiaan

Linna ja sen puutarha

2007-07-17T08:27:00.000-07:00

Pyhiinvaelluskohteemme pysyvät vuodesta toiseen samoina, mutta jokin lumo on noissa kaikissa paikoissa joissa käymme yhä uudestaan ja uudestaan. Aamutuimaan lähdimme lasten kanssa Kuusiston linnan raunioille. Joka kesäinen tradiitio, eväät mukaan, luontopolkua pitkin linnaan, kierros raunioilla ja jokaisessa raunion sopukassa, eväiden syönti puistikossa ja takaisin autolle tietä pitkin ohi Kuusiston kartanon. Ja vuodesta toiseen tuo rikkoutumaton lumo säilyy. Tämän päiväisessä retkessämme oli jotain ennenkuulumattoman jännittävää. Nimittäin olimme tulostaneet netistä tietoa linnasta mukaan ajomatkalle. Vanhimmaisemme luki 10 sivua käsittävän ooppuksen menomatkalla ja arvatkaas mitä? Lähes koko artikkeli käsitteli tuon Suomen ainoan keskiaikaisen piispan linnan kadonnutta kaalitarhaa ja korkeiden muurien ympäröimää pienoisilmaston hellimää linnan puutarhaa. Siis liikkuessamme linnan raunioilla pystyimme suorastaan aistimaan kuinka korkeiden muurien suojaamaa etelään ja lounaaseen laskevaa pihaa verhosivat kaalitarhan suloisuudet. Maasta versoavat mullan tuoksuiset juurekset, kaalit ja yrtit ja kuinka laitamilla varjoja loivat ihmeen ihanat ruusupehkot, joita vielä nytkin köynnösteli siellä täällä raunioiden seassa.

Matkalukemiston mukaan Kuusiston piispanlinnan rauniot ovat kasvillisuudeltaan historian aarreaitta, josta kasvitutkijat ovat löytäneet monia harvinaisia lääke-, yrtti- ja vieljelykasveja. On ollut pitkän aikaa selvää, että jossain päin linnaa on aikanaan viljelty vaikka millaisia kasveja. Linnan kaalitarha on mainittu monissa historian yleisesityksissä, mutta sen sijainti ja todellinen toiminta on jäänyt historian hämärään.

Siis teimme varsinaisen mielikuvitusmatkan tuohon ihmeen ihanaan kaalitarhaan, johon matkalukemiston mukaan on johtanut useita eri kulkureittejä.

Puutarhasta on jäljellä siis vain muisto ja kellarin uumenista löytyneitä ruusun siemeniä ja tämä kahdeksankulmainen myllynkiveä muistuttava pöytä. Tälläiset suuret kivipöydät olivat usein puutarhojen keskuksia, joiden ääressä sekä ruokailtiin että esimerkiksi pelattiin erilaisia pelejä. Tällaisia matkakertomuksia tänään. Otokset ovat Keskiajan saaristomeri - Kuusiston linna: puutarha lähteestä, joka löytyy netistä http://saaristomeri.natureit.net/ sivustolta.

Koska Kuusiston linnan rauniot sijaitsevat 5-10km päässä Kauppilasta niin matkalla oli myös syytä poiketa siellä. Tunnelma oli kuin ylikypsyneessä paratiisissa. Auton mittari näytti parkkipaikalla + 31C ja astuessamme autosta puutarhaan kostea humaus kävi kasvoillemme ja runsaus kukkia, vehreyttä, kasveja, kasveja, kasveja. Olihan matkalla oikein syykin eli jokin aika sitten hankkimani ruukut näyttivät kovin yksinäisiltä ilman jättiagaaveja. Löysimme mukavan myyjän avustuksella henkilökunnalle tarkoitetusta kasvihuoneesta kaksi yksilöä, jotka tietysti tarttuivat matkaamme.

Loppujen lopuksi agaaveja olikin kolme, koska toisessa ruukussa kasvoi kaksi, jotka jaoimme irti toisistaan ja nyt meillä on kolme jättiagaave poikasta.

Ja tässä vielä oikein lähikuva tuosta sulottaresta. Tiesittekö muuten, että jättiagaavet kukkivat noin 50 vuoden ikään päästyään ja kuolla kupsahtavat kukinnan jälkeen. En toki tiedä tapahtuuko tätä Suomen olosuhteissa, mutta Ameerikoissa kumminkin.

Mukaan lähti myös kaksi päivänliljaa. Ruusunpunaiset Hemerocallis Romantic Rose liljat

Pojat laittoivat aamusella ennen reissua kuntoon tuon toisenkin yläpihalle tulevan kasvikaukalon perustukset. Eli huomenissa tai ylihuomenissa pääsemme valamaan tätä.

Tuolla takana vihertää jo se aiemmin laittamamme kaukalo, johon ne tämänpäiväiset päivänliljatkin pääsivät.

Keltaisen pioniunikon nuput ovat jo suuret ja raskaat

Ylitursahdus on lähellä myös omassa tarhassamme. Niin räjähdysmäisesti kaikki ovat kasvaneet kuumassa ja kosteassa ilmassa

Risiinitkin ovat yltäneet jo 120cm korkeuteen. Ja nyt gourmee aterialle leikkimökille. Tarjolla on kuulemman kakkuja ja romanttiset kukkaiset, joten tarjousta ei voine enää siirtää.

Kirppis taimia

2007-07-16T09:32:00.000-07:00

Voi minua onnen pekkaa... Mustapäivänhattuja on noussut jo pintaan 9kpl ja törmäkukkia 28kpl. Ylimmäisessä kuvassa mustapäivänhatun pikkiriikkinen taimi ja toinen työntymässä mullasta

Ja tässä komeilevat kaukasiantörmäkukkakavalkaadi

Palstoilla on monia syyshohdekukkiin hurahtaneita. Tämä on ensimmäinen syyshohdekukkani, jonka taimia hankin kolme Kauppilasta tänä keväänä ja tässä yhden puskan nuppusatoa. Kasvi on kovasti ja nopeasti vankistunut ja kasvattanut siinä sivussa kunnioitettavan määrän nuppuja.

Sumakin kukinto tulee päivä päivältä viettelevämmäksi

Marski on kasvattanut melkoiset siemenpollurat

Nyt saattaa jo lehvästön seasta erottaa leveäkompassikukan ensimmäisen nupun. Olen laittanut siemenet maahan keväällä 2002 ja tämä on ainut yksilö, joka niistä on lähtenyt kasvuun ja tämä on ensimmäinen vuosi kun mokomakin kukkii. Näin jossain juuri kuvia kukista ja suoraan pitää myöntää, että ei ollut mikään valtavan hemaiseva ilmestys, mutta odotellaan.

Juoru on kukkinut itsensä näännyksiin. Ainakin kuihtuneista kukinnoista päätellen

Tänään kohnattiin kirpputoreja kolmisen tuntia. Saaliina kolme puutarhatakkia (yhteensä 3€), lapsille juhlakengät (yhteensä 6½€), uudet kaprit (4€), miesten puvun irtotakki + 2 kravaattia (10€), sohva (150€) ja kaksi tainta valkokukkainen tulikukka ja harmaakäenkukka. Sohva puutarhatyyliä ;) vihreä sametti + vihreät kukat a´la 60-70 luku njam. Tutut tietävät ikuisen sohvakierteemme ja varmaankin hymistelevät itsekseen. Mutta nyt vasta löytö olikin. hih hih

Tulikukan kukinto näyttää näin viehkolta. Kirpparilla oli perennan taimia suht paljon ja myyjät kehuivat niitä olleen pitkin kevättä ja alkukesää vaikka kuinka. Pitänee ensi keväänä harrastaa kirppiksia siis useammin. Yleensä tai suoranaisesti koskaan aiemmin en ole kirppikseltä hankkinut vaatteita, mutta nyt vastaan tuli niin vastustamattomia, etten voinut olla hankkimattakaan. Oikein teryleenitakkeja - tyköistuvia hupsuja pikkutakkeja ilmeisesti jonkun mummovainaan jäämistöistä oikein kaksin kappalein ja samasta rekistä `mummo` villatakki. Pitänee esitellä oikein joku kerta.

Harmaakäenkukka, joka toivonmukaan siementää ja levittäytyy.

Kasveja, joita ei muistettu olevankaan

2007-07-15T08:46:00.001-07:00

Westersistä hankkimamme meksikonrakuuna on avannut kukkasensa. (liekö muuten kuva väärin päin kun näyttää niin kummalliselta) No antaapi olla. Meksikon rakuuna näyttää hieman samettikukalta, mutta löysin kyllä netistä tämän näköisiä yksilöitä latinankielisellä nimellä Tagetes lucida Cav. Ei muuten ole aavistustakaan miten tätä käytetään tai miltä maistuu ja onko monivuotinen.

Sormustinkukkia on ilmaantunut sinne tänne pitkin pation vierustan kukkapenkkiä. Löysimme kyseisen sormustinkukan myös siemenvalikoimistamme eli Villasormustinkukka, Digitalis lanata. Kermankeltaiset kellokukat, joissa on ruskea tai violetinruskea suonitus. Vaikka olenkin takavuosina kitkenyt noita viheliäisesti leviäviä villasormustinkukkia tunkioon roppakaupalla olen suoranaisesti ihastumaisillani sen komeaan kitaan ja päätynyt säilyttämään nyt löytyneet kasvit.

Sitten yht äkkiä kuin tyhjästä vaan edessämme oli tällainenkin lilja. Ehkäpä tähänastisista komein. Väriyhdistelmät suorastaan hurmaavat. Tällaisen ei edes tiedetty asustelevan puutarhassa.

Tyvessäkin on ihania värejä

Myös nuput ovat hurmaavat

Ja tässä muotojen sulosointuja - suuret liljannuput toistavat samoija muotoja kuin akilleijojen siemenkodat pienemmässä koossa.

Liljan vierestä löytyi myös tällainen värivariaatio tuosta valkoisesta ritarinkannuksesta. Nokimustaa ja valkoista.

Yleisnäkymää hieman vielä keltaisen penkin ilmeestä. Suuret keltaiset ovat päivänhattuja, pienet hennot kellertävänvihreät tuoksuhohdekukkia ja oranssimmat taka alalla syyshohdekukkia

Leveäkompassikukka leveilee kuvan alalaidassa ja vasemmassa reunassa on rivistö komeamaksaruohoja, joita käytämme reunuskasveina

Ihanat sadepilvet lähestyvät taasen meitä. Seutumme on kärsinyt monen monituista vuotta enemmän ja vähemmän kuivuudesta. Väliin on pohjavesikin ollut niin alhaalla, että on pitänyt säästellä vesijohtoveden kulutusta, mutta nyt ahh sataa, sataa ja sataa.

Vehnäpelto lainehtii sadepilvien saapuessa.

Keltasienia, mustikkapiirakkaa ja 25 uutta tainta

2007-07-15T06:16:00.001-07:00

Seitsemän päivää on kulunut kylvöksistä ja nyt on 25 Scabiosa caucasica tainta pinnalla. Lupaavalta siis varsin lupaavalta näyttää. Mökillä sienestimme oikein kahtena päivänä ja toki metsästä pikkuisen keltasieniä l. kanttarelleja saatiin saaliiksi ja yhden mustikkapiirakan mustikat. Sienihimossa menin myös kotiin palattuamme metsälle ja saaliina yksi ketunpääkallo, ei sienen sientä eikä liioin mustikoita. Toki kolme metsämansikkaa napsin matkallani.

Pakollinen pihakierrois osoitti taas rehevöitymisen merkkejä. Tänä keväänä kylvämäni oppineittenkukat ovat osoittautuneet varsin kelpo kasveiksi. Muurin edustallakin niitä on melkoinen rivistö. Taidan hankkia näitä samoja ensivuonnakin tilkekasveiksi.

Myös mantsurianjalopähkinä levittelee komeasti lehtiään sateen tihkuttaessa sen lehvästöön.

Pation vierustan kukkapenkissä on otettu pituuskilpa ja kasvusto ylittääkin jo keskimäärin 100 cm korkeuden

Tuo kummalliselta kuulostanut perunakoiso onkin perunkoiso. Ihmettelinkin hieman itsekseni tuota perunakoiso nimeä, mutta kuvittelin kasvin olevan kasvutavaltaan perunamainen. Hmm aika erikoista logiikkaa. Olisi ehkä selvempää arkistoida siemenpussit paremmin. Koiso kun koiso, mutta sen kasvusto on mielettömän rehevää ja kukat vaatimattomia. Tästä en kyllä ole aivan varma haluanko näitä ensivuonna.

Koison kukkiin voi kylläkin kurkistella sisälle

Nämä perunkoisot ovat olleet tilkitsemässä tätä punahatturinnettä, jossa on jostain kumman syystä muutama mojova aukko. Niihin siirtelen pikkuhiljaa uusia punahatun taimia.

Talon vierustalla olevassa keltaisessa penkissä on kaikki paitsi leveäkompassikukka kukassa. Tässä syyshohdekukka oranssikukkaisena. Helenium Waltrault

Samainen hohdekukka hieman kellertävämpänä

Helenium puberleum Autumn Lollipop kukassa. Tässä on varsinainen yllättäjä. Nyt kyllä taas kerran huomaa kuinka kuvat valehtelevat. Odotin lollipopista varmaan kolminkertaisen kokoista mitä nämä sitten todelliduudessa olivat. Tuommoisen palluran halkaisija on noin 1cm - 1½ cm. Mutta ei kannata marista, sillä ihan hauskoilta ne kumminkin näyttävät muiden keltaisten joukossa.

Tässä myös tämän vuoden tilkekukkia. Muistaakseni, nii-in muistaakseni. Tämänkin pussukan olen hukannut siis nimittäin saanen esitellä tuoksuhohdekukka. Pallurat ovat nyt haltaisijaltaan vain ½cm - 1cm. Kukat tuoksuvat vienosti omenalta, jos polvistuu pikkuisen pehkon juureen ja nuuhkaisee kevyesti. Mutta suloisia nämäkin tuolla kellertävän penkin lomassa.

Ruusupenger pöyhkeilee komeana. On tainnut nauttia sateisista säistä samoin kun tuo röyhytatar, joka on vallannut alleen päivänlilja bonanzan. Onneksi päivänlilja on valtaisalla tarmolla puskenut kukkavarsiaan tuon hurjan puskan läpi. Jos kuvaa suurentaa klikkaamalla voi nähdä taustapellolla laiduntavat heposet.

Tarhapäivänlilja Cool it on jäänyt myös koristekirsikan varjoon. Kukkaaihioita on kuitenkin tuloillaan, joten kohta pääsemme nauttimaan vaihteeksi raikkaasta valkoisesta kera ihmeen ihanan vihertävän.

Varttiavaille aamu kuuden kierros

2007-07-12T20:51:00.001-07:00

Kesän valo on niin pehmeä ja valloittava. Koira tuli varttia vaille kuusi nuolemaan naamaani. Yäg. Se on varma merkki siitä, että on syytä nousta ja vähän vikkelään tai seuraa hyppy rintakehälle ja kaulan ja korvien nuoleminen ja niitä tulee toki välttää viimeiseen hengenvetoon saakka. No ei siinä sitten muu auttanut kuin lähteä puutarhapissitykselle. Aamun sarastus, häikäisevä valo ja kosteudesta aiheutuva kimallus pakotti ottamaan kameran mukaan. Ensimmäiseksi suuntana kasvihuone ja kylvökset. Tässä on se perimmäinen syy, miksi aina ja aina uudestaan tilaan siemeniä ja kylvän. Johan oli viisi törmäkukkaa itänyt. Ainakin siis viisi tainta on luvassa noista kylvämistämme 300 siemenestä. Voitolla ollaan

Vasta ajettuun nurmikkoon piirtyvät varjot ihanasti

Maiseman kaukaisimmat pellot jäävät ohuen kastesumuvaipan verhoon. On aivan hiljaista

Alapihalla on vielä kottikärryt täynnä ruohosilppua eilisen nurmenajon jäljiltä

Perunakoisojen rehevyys on peittänyt alleen kaikki loput kukkapenkkien tyhjät aukot ja komeat nuput odottavat avautumistaa.

Jopa hovijasmikkeen kukka löytyi aamukävelyllä. Hovijasmikkeet ovat vuosia kituuttaneet, mutta tänä vuonna ne ovat saaneet ihmeellisen kasvupyrähdyksen ja tehneet 30 - 40 cm uudet kasvut. Muutamat kukat ovat piilossa aivan maan rajassa, joten oksia joutuu suorastaan nostelemaan, jotta näkisi kukat.

Tähkäesikko porskuttelee ja availee kukkiaan. Tämä on ollut varsinainen yllätys. Nuorimmaisemme halusi tämän taimen välttämättä Kauppilasta ja johan se piti hankkia. Nyt esikko on kukkinut täyttä hönkää istuttamisestaan lähtien ja loppua ei näy. Taisi olla varsinainen valittu taimi.

Perunakoisot peittävät myös alleen juuri istuttamani unikon ja rikkaruohot. Kitkentäpuuhat ovat huomattavasti helpottuneet kasvuston rehevöitymisen jäljiltä ja parhaillaan rikkoja tulee vajaa ämpäri viikossa. Huokaus ja helpotus

Aamuiset auringonsäteet kurottautuvat pikkumetsän puiden välistä yläpihan nurmelle piirtäen valtavan pitkiä varjoja. Tänään lähdemmekin Somerniemen kesäteatteriin ja mökille vilvoittelemaan. Puutarha saa rauhassa lepäillä ja kasvattaa kasvustojaan sillä välin. Löysin muuten iltasella taas yhden mielenkiintoisen linkin Villiniitty laitoin sen tuonne reunalinkityksiinkin. Aivan käsittämättömän hurmaavia tulppaaneja, etenkin nuo Tulipa `Blue Parrot´ v.1935, Tulipa `Duc van Tol White´ v.1805 ja Tulipa viridiflora Red hue v.1700. Käykääpähän ihastelemassa.

Puutarhan hoitoa, nurmen ajoa ja trimmaamista

2007-07-12T09:02:00.000-07:00

Eilis iltapäivä ja tämä aamu on hääritty puutarhassa kuin herhiläiset. Nurmea on ajettu liki puolihehtaaria, ihasteltu, nuuhkittu, kitketty, trimmattu ja löydetty taas unholassa olleita kasveja. Tänään olen tehnyt myös päätösen siitä, että yritän esittää tästedes aina silloin tällöin kokonaisnäkymiä puutarhastamme. Löysin koneeltamme Panorama Maker ohjelman. Ei aavistustakaan onko moinen tullut netistä kun latasin aikoinaan Picasan vai liekö mokoma tullut kameran mukana. Mutta nyt piti oikein kokeilla kyseistä ohjelmaa. Killuin nimittäin keittiön ikkunan vieressä palotikkailla ja kuvailin jonkinmoisia yleisnäkymiä keittiöstä avautuvista näkymistä. Ja wow ohjelma liitti vinot, kampelat ja kaikin puoliin keskenään päällekkäin menneet kohdat suorastaan täydelliseksi panoraamaksi talon edustasta. Tästä voi nähdä kerralla kolme eri tasoa. Tämä ylin on suoraan keittiön ja olohuoneen ikkunoiden alla seuraava on "jalkapallokenttä" ja kolmas ruusuaidanteen takana oleva taso on perusteilla olevan luumulehdon sija.

Risiinit ovat taasen kasvaa hujauttaneet melkoisesti sateiden helliessä niiden suuria ja rosoisia lehtiä.

Kivirännin vierustat ovat saaneet myös uutta pontta sateista.

Röyhytataraita on niin korkea, että nyt voi "jalkapallokentällä hiippailla ilman, että yläpihalla olijat huomaavat.

Myös Kuopion mummilta saadut Valamonruusut jaksavat ahkerasti kantaa nuppuja ja tuulessa lepattavia kukkia. Seison kuvatessa jalkapallokentän laidassa ja katson ylös talon ohi neljännelle pihan tasolle, jossa on mm. lasten arkeologiset kaivaukset. Asummehan sentään toimenpidekiellossa olevan pikkumetsikön laidalla, josta on 50-luvulla löytynyt jokin kiehtova ruukunpalanen.

Kahden tuuliaidanteen väliin pääsee myös somasti piiloon ja sieltä voi tirkistellä pation vieressä olevaa muuria ja jalkapallokentän laitaa ja ruusuaidannetta.

Liki kolmesataa keväällä kylvämäämme unikkoa alkaa valmistautua kukintaan. Nuppuja on pitkin ja poikin istutusalueitamme ja vaikka pidimme tarkkaa kirjaa unikoiden väreistä loppumetreillä menimme kuitenkin taimissa sekaisin. Joten melkoinen yllätys odottaa.

samettisumakki kasvattaa kasvattamistaan kukkaterttujaan ja nyt ne ovat jo kämmenenkokoiset. Ja niin iiihanan vihertävät. Njam.

Ensimmäiset punahatut availevat kukkiaan. Kohta puutarha on perhosarmeijan valtaama. Ne nimittäin vetävät perhosia puoleensa vallan kovasti.

Keltaisen penkin syyshohdekukat ovat myös avautumassa. Nuppu oli aivan oranssi ja nyt terälehtien auettua voimakkaan keltainen.

Sinipiikkiputkia on kaikkialla. Niitä pilkistelee japanintataren oksistojen lomasta, hurmehappomarjapehkosta, niitä on kylväytynyt punahatturivistöön, hopeakurhojen sekaan ja ties minne. Tämän yksilön varret olivat muista poiketen tyystiin kellertävänruskeat. Melkoisen hieno väriyhdistelmä tuon kukan kanssa.

Ja tässä tämänpäiväinen löydökkimme. Siis tällaisiakin sormustinkukkia olen joskus kylvänyt ja muistaakseni nämä siemensivät niin peijoonisti, että luulin jo kitkeneeni kaikki pois. Mutta johan yksi löytyikin aivan pation reunasta.

Komeat kukat näillä varsin on, mutta mokomat ovat kovin lyhytkasvuisia. Maksimissaan jotain 40 cm. Mutta taidan vaihteeksi käydä armon oikeudessa ja säästää tämän hurmurin

Ruukkuja, ruukkuja, hieman laventelia ja tukikeppeja

2007-07-11T09:00:00.001-07:00

Ei ole kuin vajaa viikko niin johan piti vielä tänäänkin piipahtaa tuolla jumalaisessa Westersin puutarhassa. Viimeksi jäi jotenkin kutina muutamasta ruukusta sekä kukkatuista ja kutina ei ollut laantunut niin ei siinä sitten muukaan auttanut. Sannille mittasin jopa matkan siitä ykköstien risteyksestä, jossa lukee Angelniemi, tulee tasan 19,6 km Westersin pihaan. Eli tuollaiset vaaleansinertävät pöyhkeäreunaiset ruukut tarttuivat matkaan. Noihin pitänee vielä jostain löytää sellaiset agaavet, pikkuiset, koska ruukutkaan eivät ole järin suuret.

Samalla oli aivan pakko hankkia kolme tällaista ruostunutta kukkatukea. Ja toki ne piti sovittaakin heti kotona, että miltä ne oikein näyttävät. Toki nyt sitten pitää vielä löytää näille sopivat paikat jostakin, niin että ne ovat osuvasti jonkin kulkureitin varrelta ihailtavina.

Näissä on jotain historiallisten puutarhojen kaukaista tuntua. Iltalukemisena kun olen tyystin uppoutunut noiden historiallisten tarhojen kiehtovaan maailmaan.

Tässä viimoinen näistä. Näitä oli muuten suoravartistakin mallia ja niitä Westersissä oli käytetty pionien tukemiseen.

Nuorimmaisemmekin halusi itselleen ruukun ja löysi tälläisen pikkupuodista. Ja mukaan lähtivät myös pikkuinen laventeli sekä meksikonrakuuna.

Viime päivien sateet ovat kummasti rehevöittäneet kasvustoja ja perunakoisot ovat ottaneet varsinaisen kasvuspurtin.

Myös toinen liljamme on puhjennut kukkaan.

------------------------------------------------------------------------------------------------

Westers on niin jumalallinen paikka, että pitänee vielä tähän loppuun ottaa pikkuinen kierros tuohon ihmeen ihanaan potager-puutarhaan

Kahvion ikkunasta voi tiirailla puutarhaan. Kaikkialla on ihania yksityiskohtia ja kahvittelija tuntee häivähdyksen yleellisyyden tuntua saadessaan pienen kahvihaudutuspannun pöytäänsä ja siemaillessaan höyryävää kahviä pöydällä, jolla on kukikkaat kangaspöytäliinat.

Pikkuinen puutarhapuoti on täynnä kaikkea mielenkiintoista. On lasisia kasvatuskupuja, lyhtyjä ruukkuja ja vaikka sun mitä aina ruukkujen puhdistusharjoihin ja mittalankatelineeseen, jolla saa ryhdikkäät suorat linjat istutuksiin.

Pioniunikot kukkivat täyttähönkää ja jos suurennatte kuvan, voitte nähdä nuo tukikepit suorina versioina.

Oranssinpunainen unikkomeri läikehtii päärynäpuiden edustalla.

Kasvimaalla on sadonkorjuun jälkiä

Ja yhtään kertaa et voi käydä puutarhassa, jollet kulje labyrinttiä pitkin ihastelemaan tunkiota ja palaa tuota tulikukkarivistöä pitkin takaisin.

Istutusten seassa on haaveilupenkkejä, joilla puutarhassa kulkija voi hetkeksi istahtaa ja vain huokailla lumoavan puutarhan näkymiä. Ja nyt auttamaan miesväkeä, jotka taistelevat ylipitkäksi päässeen nurmikon kanssa.

Kukkajuhlilla herkuttelemassa

2007-07-11T02:42:00.001-07:00

Päiväs jos toinenkin on sukkelaan vierähtänyt. Olemme majailleet mökillä ja käyneet lasten kukkajuhlilla Heikkilän hevostilalla. Juhlaperiaate on varsin kiehtova ja saanut alkunsa Kemiön Westersissä järjestettävistä lasten aurinkojuhlista. Lasten linnoituttua ihmeen ihanaan korupajaan kiertelin Heikkilän puutarhaa. Erinäisiä perennoja oli myynnissä jos jotakin sorttia ja kaikki taimet olivat saviruukuissa. Aika yleellisen tuntuista. Saviruukuista perittiin oston yhteydessä pantti 1 - 2€, jonka saa takaisin ruukun palauttaessaan.

Taimet olivat pikkuryppäinä pitkin puutarhan sopukoita, aidanvieruksia ja talonseinustoja. Näky oli suorastaan hurmaava.

Kukkajuhlien periaaten on siis toimintaa lasten ja ekologian ehdoilla. Ulkosalle on levitetty vanhoja räsymättoja, joilla saa istuskella ja rakentaa ihania koruja luonnon omista antimista. On kuivattuja pihlajanmarjoja, ruusun terälehtiä, ruusunmarjoja, tuohikiehkuroita, kaisloja ja vaikka mitä hurmaavaa.

Ensimmäinen tunti istuttiinkin tiivisti korujen kiehtovassa maailmassa. Syntynyttä korua komistivat jopa talon komean kukon uhkeat sulat.

Taimipajassa sai elämänsä innosta kylvää siemeniä. Ruukkuja, multaa ja siemeniä oli tarjolla lähes rajattomasti ja omia istituksia voi tehdä halutessaan vaikka koko päivän ja istutukset toki sai iltasella mukaansa.

Kutakin pajaa koristi myös runonmittaan kirjoitettu kyltti

Seuraavaksi juutuimme tiipiihin huovuttamaan. Kakkivillan tuoksu pyöri vahvasti nesässä ja saippuavettä loiskahteli milloin pikkuhuovuttajien päälle milloin lattiaa peittäneille matoille.

Myös huovutukseen oli jo ovella pienoiset ohjeet

Pahinta Heikkilä vierailussa oli, että lintuhaaveet heräsivät jälleen eloon. Onhan pihallamme ennen lintuifluenssa höyryämistä tepastellut kesäisin vapaana kukkoja ja kanoja sekä lumivalkoisia kirjekyyhkyjä. Kuvasimme häkkirakenteen tarkoin, vaikka pikkumetsikössämme on vanhat lintutarhat vielä jäljellä. Mutta puutarhassa asustava kyyhkyspariskunta vasta olisikin jotain

Heikkilän päärakennus ja sitä ympäröivä puutarha. Päärakennuksessa on myös pieni puutarhamyymälä, jossa on ihania terrakottaruukkuja sekä leijonareliefejä. Ja njammm. Pikkuinen kahvio, jonka antimia oli mahdoton vastustaa. Neljä ja puoli tuntisen päivän aikana kahvittelimmekin lähes kolmellakymmenellä eurolla kahvia, laitilan virvoitusjuomia, suussasulavaa marjapiirasta, nakkikiehkuroita, itseleivottuja siemensämpylöitä ja suklaamuffinsseja. Ja sivuprofiilit ovat myös sen näköiset:)

Tässä hyötypuutarhaa, jonka takana on ihka oikea sikolätti muutamalla mutaisella possulla varustettuna.

Ja taivaallisen komea ruukku ja vanhanajan tuollainen ananaksen näköinen kasvi olikohan joku agaave tai jotakin sen semmoista.

Kiviaidanteet rajasivat viheralueet kulkuväylistä. Tunnelma oli vangitsevan kiehtova jälleen kerran ja jo kotimatkalla odoteltiin uutta juhlaa

Onnistuneet siemenvalinnat

2007-07-08T21:57:00.000-07:00

Viime postauksen yhteydessä keskusteltiin Sannin kanssa kylvöpuuhistani. Karmean kesäflunssan ja tervehdyttävän hunajateen kera ryhdyin siis selvittämään mitä olen kylvänyt, mitkä siemenet ovat itäneet ja mitkä eivät? Lista on karuakin karumpi, paljon on nimittäin sellaisia siemeniä, joita en ole koskaan saanut itämään. Toki suurin osa pihamme kasvillisuudesta on peräisin kylvöksistäni. Eli lista todistaa sen että kylvöksissä on jokin hohto, mikä ei laannu vaikka siemenet eivät itäisikään.

Tällaisia kennoja käytän siementen kylvöön. Nämä ovat jäänteitä siltä ajalta kun vanhemmillani oli kasvihuoneviljelyä. Tiedän toki, että kennot on syytä steriloida juuripoltteen sun muiden tautien ehkäisemiseksi. Välillä puhdistelen niitä ja välillä en. Taimipolte ei kuitenkaan koskaan ole ollut riesana.

Kennoihin mahtuu noin 70 siementä. Kennojen pohjat täytän mustalla mullalla, jonka päälle sihvilöin ohuen kerroksen ketunmultaa ja sitten vaan siemen tai pari kennoon ja uusi ketunmultasihvelöinti päälle. Ja näissä hommissa on aina pikkuapurit suureksi avuksi.

Tuossa eiliset kylvökseni. Tyräkin siemenet toki jäivät vielä likoomaan keittiöön. Ensin ne piti nimittäin kevyesti hioa hiekkapaperin välissä ja sitten liottaa pari päivää, itämisen nopeuttamiseksi. Eli ne kylvetään huomenna.

Tässä ruukkuja eilisten unikkotalkoiden jäljiltä.

Ja tässä vielä muutama istutusta odotteleva unikko ruukuissaan. Eli melko pian siementen idettyä ja taimien olessa noin 3-4cm korkuisia, koulimme ne yhdessä lasten kanssa ja istutamme tuollaisiin suurempiin ruukkuihin. Samalla siirrämme taimet pois kasvihuoneesta talon varjoiselle puolelle.

Vuosien varrella on tullut kokeiltua jos jonkinmoisia siemeniä. Parhaiten kuitenkin ovat itäneet Siperianpallo-ohdakkeet - Echinops ritro, Alppipiikkiputki -Eryngium alpinum `Superbum`, Vuorikaunokki.

Tässä koko rivistö Punahattuja - Echinacea purpurea Echinacea purpurea `white swan`

Ritarinkannuksia - Delphinium cultorum elatum `Percival`

Näiden lisäksi olen onnistunut seuraavissa kylvöksissä:

Huisku-unikko, tammiunikko, MACLEAYA cordata
Leveäkompassikukka, SILPHIUMperfoliatum

Hopeakurho, CARLINA acaulis v. caulescens `Simplex`

Villasormustinkukka, DIGITALIS latana (sittemmin hävitetty)
Salkoruusu, ALCEA rosea `Nigra`

Palavarakkaus, LYCHNIS chalcedonica

Eli karu totuus on se, että ne jotka muutoinkin leviävät helposti siemenistä on itänyt meilläkin. Muut itämättömät, joiden lista on nelin ellei viisinkertainen taitavat olla vaativampia tuon itämisen suhteen ja se paljastaa sen, että varsinaisia amatöörejä tässä hommassa ollaan. Mutta jostain syystä joka vuosi tilataan uusia siemeniä ja kylvetään. Toki listasta puuttuvat kaikki yksivuotiset takuuvarmat tapaukset. Laitettiinhan me onnistuneesti tänäkin vuonna 300 unikkoa ja lähes 100 oppineittenkukkaa.

Eli jos on hyviä vinkkejä niin nyt otetaan ilomielin ja roppakaupalla niitä vastaan

Uusia taimia tuloillaan

2007-07-08T07:59:00.000-07:00

Vieraiden lähdettyä lapset tulivat auttamaan siementen kylvämisessä sekä loppujen unikoiden istuttamisessa. Ylhäällä olevassa kollaasissa on tulevat kasvimme. Aiemmassa postauksessa taisi olla lista niistä. Eli kolmesataa siementä on jälleen kylvetty. Nuorimmaiseni oli mukana katsahtamassa näitä puutarhablogeja ja sanoi Jaskan blogin kohdalla hyvin tuohtuneen sävyyn: Epäreilua kun meillä ei ole tuollaista puutarhaa. Sitten ylipäänsä tiedustelin mitä hän mahdollisesti muuttaisi meillä: höh kun meillä ei ole edes yhtään patsasta. Eli puutarhablogivillitys on tarttunut nuorisoonkin. Taisi nähdä samalla tuon Sannin komean patsaan. Mutta taimia meillä ainakin taasen kohta on.

Kauppilalta tänä keväänä hankkimani päivänlilja avoi tänäaamuna ensimmäisen kukkasensa. Ja kaikki kolme tainta ovat pullollaan nuppuja.

Vihdoinkin myös sade on saapunut kohdallemme ja hellinyt kasvustoamme.

Mummi yllätti meidät tyystiin tuomalla lauantai aamuna kauan himoitsemani heinäpuskan. Olin viikolla kehuskellut puskaa ja kehottanut mummia käymään jopa katsomassa tätä kummajaista. Varjossa viihtyy kuulemma ja pitää ottaa talveksi sisälle. Mutta ei ole harmainta aavistustakaan mikä tämä kumma ja kiehtova kasvi on. Mutta aitiopaikalla se on vastaanottamassa pihaantulijoita.

Oppineittenkukat kiehtovat. Joka päivä ne muuttuvat hitusen ja nyt pikkukukkia on jo kehässä.

Puupionimme näyttää hyvinvooivalta toisin kuin pallaksenpionit, joiden lehtien reunat ovat kummasti tummuneet. Luulen värimuutoksen johtuvan maan ph-arvosta tai ravinnetasapainosta. Muistelisin lapsuudessa kun vanhemmillani oli kasvihuoneviljelyä, niin lehtien värimuunnoksista sai selville mitä ravinteita oli niukalti ja mitä tarvittiin lisää. Tai jotakin sen semmoista.

Keltainen penkkimme kivirännin vierustalla on räjähtämäisillään kukkaloistoon. Nuput ovat kasvaneet kasvamistaan ja kohta reunus hehkuu kellertävän ja oranssin eri sävyissä, mahtuupahan mukaan hitusen fuksianpunaistakin.

Syyshohdekukan pitkät kukkavarret ojentelevat itseään kohti taivaita ja pikkiriikkiset tuoksuhohdekukat ovat täyttäneet aiemmin tyhjillään ammottaneet taimien välit

Muutoinkin taimitilkintämme on tuottanut tukosta. Perunakoisot ovat kasvaahujauttaneet umpeen ohotanmarunan ja punahattujen välissä ammottaneen aukon.

Tänään tilkittiin loput aukkopaikat. Komeamaksaruohojen reunakaistaleen istutettiin tammiunikkoja kolme ja noin viitisenkymmentä unikkoa. Nyt oli unikot jo menneet totaalisen sekaisin, joten aika näyttänee millainen sillisalaatti tähän reunukseen kasvaa.

Taivas on raskas ja sadetta luvassa. Katon rännitkin putsattiin juuri ja laitettiin rännien alle saavit, jotta kaikki ihana sadevesi saadaan varmasti talteen.

polvistukaamme

2007-07-07T12:01:00.001-07:00

Puolilta päivin lähdettiin maanpääliseen paratiisiin. Nimittäin Kemiön Kiilassa sijaitsevaan Gunilla Töönroosin ylläpitämään jumalalliseen Westersin puutarhaan. Mukana meillä oli Sipoosta saapuneet vieraat. Westers on paikka johon me aina uudestaan ja uudestaan palaamme, viemme vieraitamme, juomme vilvoittavaa Laitilan limunaadia ja nautimme ahh niin vehreästä puutarhasta, jossa siellä täällä säännöllisten ruutujen ja viivasuorien hiekkakäytävien lomassa vaeltavat yksinäiset tulikukat. Näitä samoja tulikukkia vaeltaa myös omassa pihassamme.

Paratiisimaisessa puutarhassa sopukat ja tilat polveilevat säntillisinä ruutuina, joiden vangitseva tunnelma vie katsojaa ajasta ja paikasta toiseen. Paljain varpain voi aistia karkean kuuman hiekan valuvan varpaiden välistä kun astelee lapyrintin sisäkierrokselle ja palaa viipyillen samaa reittiä aloituspisteeseen.

Aurinkojuhlien lomassa toimineen lasten puutarhakoulun kyltit ovat paikoillaan ja pieni puutarhaintoilija voi kulkea pienen pieniä käytäviä kohti pikkiriikkistä työkaluvajaa ja alitse pajukaariportin ulos uudelleen suurten istutusten pariin

Salaatit ovat luotisuorissa riveissä ja puutarhan kahviossa voi nauttia tuoreen kroisantin vastapoimittujen salaatinlehtien kera.

Lukuisat ruukut, maljat, keramiikkapallot ja pikku yksityiskohdat tuovat oman lisänsä runsaaseen puutarhaan. Puutarhan pikkiriikkisessä myymälässä on myös syötävän ihania puutarharuukkuja ja istutusvälineitä.

Pääkäytävät ovat runsaan metrin levyisiä ja paikkapaikoin niitä reunustaa sotiilaalliset heinäseipäät, joita pitkin köynnöstävät kasvit saavat vapaasti kuljeksia

Jumalallinen unikkomeri kätkeytyy säleikköpäärynäpuurivistön taakse

Osittain käytävien ylle kurottautuvat kasvustot tuntuvat paljaissa nilkoissa ja vuoden vanha vieraamme kulkee käytävillä kuin suuressa viidakossa

Osa hyötykasvialueista on rajattu tiilikäytävin ja pienien ruutujen keskellä on milloin kruunupäinen pikkusammakko, lasipallo, tai aurinkokello.

Täällä jos jossain on aistittavissa rakkaus puutarhaan. Puutarhaa ympäröivät kasviaidat ja täten puutarha sulkee sisäänsä tuohon ihmeen ihanaan pienoismaailmaansa

Sarparannan Johannan keramiikka malja komistaa kahvion edustaa

Westersin jälkeen kävimme uimassa Lindroosin niemessä, jossa on lähes autiota hiekkarantaa silmän kantamattomiin. Lapset keräsivät aarteita rannalta ja merestä, söimme mansikoita ja nautimme olostamme, kunnes ukkonen jyrähti, taivas tummeni ja lähdimme valtaisassa kesäsateessa kohti kotikonnuja. Että sellaisia kesänautintoja tänään.

Pikapostaus

2007-07-06T00:38:00.000-07:00

Aamulla on pistetty töpinäksi. Kivetyksen ja hiekkakäytävän toiselta puolelta olevasta kukkapenkistä kitkettiin kaikki epämääräinen mukaan lukien rönsyalpit pois. Tilalle ajettiin 8 kottikärryllistä uutta multaa ja kivetys rappujen toiselta puolelta uusittiin.

Näkymä pääportaikon vierestä viistosti talon ohi kohti lehmilaidunta.

Nyt myös kiviränni on aivan valmis viimeistä kiveä myöden.

Rännikourujen saumat viimeisteltiin juuri betonilla, vaikkei viimeistys vielä kuvissa näykkään.

Tässä vielä kuva rappujen alapäästä. Talo on siis rappujen yläpäässä ja autotalli alapäässä.

Ja sitten ei muuta kuin miettimään mitä uudelle multa-alueelle istuttaisi. Kohtapuoliin lähdetään sivistämään itseämme Turunlinnaan pienoiselle kesäretkelle ja aistimaan menneiden vuosisatojen häivähdyksiä. Kaunista ja toivon mukaan sateista kesäpäivää kaikille

Kivetyksiä kuntoon

2007-07-05T11:30:00.000-07:00

Aamulla kun heräsin mökin viileydessä, vain koira ja minä tepastelimme ulos muiden jäädessä vielä syvään uneen. Aamupesujen jälkeen nautin pitkään ja hartaasti juuri keitetyn kahvin vahvasta mausta ja uppouduin taas kerran tuon Puutarhataiteen helmiä kirjan pariin. Kirjaa lukiessa oli pikemminkin itsestäänselvyys kuinka puutarhaan voi rakastua koko elämäkseen. Lukuisat puutarhat satoine hehtaareineen, kymmenine työmiehineen olivat sukupolvesta toiseen aarteita, joista pidettiin viimeisenkin perikadon kohdatessa uskomatonta huolta. Ei ihme, puutarha ottaa jotenkin oudosti valtaansa, huumaa ja hurmaa.

Tänään iltapäivällä kotiinpalattuamme jatkoimme kivikourun laittoa. Viimeiset betonikourun palaset saatiin paikoilleen ja kivetystä jatkettua siihen pisteeseen, että huomis aamuna kouru on valmis. Ja sitten odotellaankin jo viikonlopuksi luvattuja sateita, josko ne vihdoin soisivat helliä meidänkin puutarhaa.

Myös sisääntulon hiekoitusalueita saimme hieman nostaa, jotta vesi virtaisi oikeaa uomaa pitkin.

Tässä portaat, jotka johtavat autotallilta talolle. Porraskivet on tehty hautausmaan reunakivistä, joita vuosia sitten sai hakea aivan ilmaiseksi Someron hautausmaan korjauksen yhteydessä.

Punaiset liljat kukkivat täyttä päätä pation vierustalla

Ja nämä jumalallisen väriset oppineittenkukat oikovat kilvan terälehtiään auringon porottaessa täydeltä taivaalta.

Jos oikein tarkkaan katsoo, niin voi nähdä kukan keskustassa pienen keltaisen kukkasen.

Sama väri jatkuu pitkin puutarhan eri osia jättipoimulehtien kukinnoissa. Poimulehdet ovat siementäneet ja vaeltaneet myös autotallin viereiselle hiekoitukselle.

Ritarinkannuksia on varmasti satoja pitkin erinäisiä kukkapenkkejä. Yksi mutaatiokin on mahtunut mukaan matkaan. Muutoin niin pitkä varsi on typistynyt olemattomiin ja nuput muodostavat muhkean pallon ritarinkannuksen latvaan

Siementen aika koittaa

2007-07-03T22:41:00.001-07:00

En voi pitää näppejäni irti puutarhasta hetkeäkään. Aamuiset kierrokset vetävät puoleensa kuin magneetti. Jos uppoutuu pation viereiseen kukkapenkkiin kitkeäkseen muutaman rikkaruohon tai nuuhkaistakseen juuri avautuneiden kukkien aamun raikasta tuoksua voi nähdä akilleijojen heleän vihertävien siemenkotien ylitse takana avautuvan lehmilaitumen reunamille.

Toisaalla ruusumantelipuun ja riippajalavan takana avautuu kuusilinna, metsä johon talvisin teemme retkiä.

Tulikuusama on päässyt taas kiinni kukintoihin ja muurinvieruksemme nauttii aamun varjoisista hetkistä

Sinipallo-ohdakkeet kurottautuvat röyhytatarpuskaston seasta kohti aurinkoa

Punalehtiruusun vaatimattoman oloisilla kukkien terälehdillä kimmeltää aamukastelun jäljiltä jääneet vesipisarat

Ruusupenkereen, joka erottaa pihan kahta alimmaista tasoa toisistaan, kukkaloisto on parhaimmillaan. Kohta penkereen valtaa lukuisat pullukat ja mehevät kiulukat

Kasvihuoneen paahde on saanut jalokallioisen kukinnan kiivaaksi ja kukat näyttävät suorastaan ylikypsiltä.

Siemenpussukoita saa ruveta kohta puoliin kiireenvilkkaa laittelemaan kuntoon. Ensimmäiset unikon siemenet ovat kypsyneet ja niitä tuntuu olevan tosi paljon.

Myös kuolanpioni on kasvattanut jättimäiset siemenkodat.

Marskinliljan kukinto vetelee viimeistään. Nyt latvan viimoisetkin kukkaset ovat avautuneet ja alhaaltakäsin marski näyttää jo tältä

Vihka viimoinen varjoliljankukinto odottelee myös siemenkotavaiheeseen siirtymistä